Olen huomannut että riitelen poikaystäväni kanssa todella paljon, ja syy on oikeastaan minussa, suutun todella herkästi ja poikaystäväni kyllä tietää sen, hän on sanonut jo pariin otteeseen ettei jaksa minua enään jos olen kokoajan vain haastamassa riitaa, ja suuttumassa joka asiasta, eli voisikos joku kertoa miten saisin korjattua suhdetta vielä ennalleen olemme seurustelleet 9kk, ja rakastan todella paljon häntä mutta vedän herneen nenään joka asiasta (pienistäkin). Eli toivon että joku voisi auttaa minua nopeasti.. koska tiedän että vika on ilmiselvästi minussa koska poikaystäväni on rauhallinen eikä suutu melkeinpä mistään, mutta olen huomannut että hän on saanut tarpeekseen meidän pikku riidoista. Tiedän kyllä että riidat vahvistavat suhdetta mutta ei kokoaikanen tappelu, tai sellainen että suutun kokoajan.
Apua!
tappelupukari1
5346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin mistä ihmeestä vedät koko ajan herneitä nenääsi? turhasta riitelyä ja naputtamista ei nyt jaksa kukaan, haloo..toisaalta tulee pakostakin mieleeni ikäsi, nuoruus kun yleensä on vielä tuota itsensä ja rajojen hakemista, siis kuinka pitkälle pystyy menemään ja ärsyttämään. Varsinkin jos toinen on niin "nalle" ettei paljon vastaan sano, yrittää lepytellä ja sekös vasta lisää innostaa ärsyttämään! Ihan omakohtaisena kokemuksena sanon tämän. Ikä on tuonut ainakin itselläni itsehillintää ja vähentänyt ns. riidanhaluisuutta.
Ymmärrän täysin miestäsi, ei tuota vaan jaksa pidemmän päälle. Ei siinä auta kuin vakavanlainen itsetutkiskelu-kuinka paljon välität tästä miehestä ja teidän suhteesta? siis oikeasti? Jos hänet haluat pitää niin asiaan ON tultava muutos ja keskusteluyhteys asoista ja oikeista ongelmista saatava auki. Riitely parisuhteessa on ihan ok mutta ei tuollainen turhista herneiden nenään veto, se jos mikä tappaa suhteen!
vedän herneet nenään siitä kun hän tekee jotain väärin, koska aiemmin hän on pettäny luottamukseni, mutta annoin anteeksi koska tiesin että itsekkin joskus teen vielä virheitä.. ja kiitos ohjeista, haluan todella pelastaa tämän suhteen.. Koska tajusin että itsessähän tässä on vika!! Mutta onneksi ehdin saada ohjeita ennenkuin saan pilattua koko suhteen!
hän on pettänyt luottamuksesi?
Jos syynä on uskottomuus ( tai sen epäily) niin ihan pelkällä anteeksi anto ei ole riittävä!
Ja mitä hän tekee väärin?
Ensimmäiseksi: lakkaat valehtelemasta itsellesi ja toiselle, ja lakkaat esittämästä asioita, mitkä eivät ole totta. HÄH?! No: "vedän herneet nenään siitä kun hän tekee jotain väärin, koska aiemmin hän on pettäny luottamukseni, mutta annoin anteeksi koska tiesin että itsekkin joskus teen vielä virheitä.."
Niin, eli väität että ymmärrät, että suutut turhaan, mutta kuitenkin syy on hänen teoissaan. Lisääät vielä, että joskus ennen hän on pettänyt sinut, ja tavallahan ei ole väliä, koska "olet antanut anteeksi, koska ymmärrät" mutta kuitenkin vedät herneet nenään, koska ja seli ja seli.
Eli: ET ole käsitellyt asiaa, ET ole antanut anteeksi, vaan kostat ja kostat. Edelleen tavalla tai toisella pidät kiinni loukatuksi tulemisestasi, vaikka yritätkin uskotella itsellesikin jotain muuta. Hoet sanallisesti, miten olet antanut anteeksi ja ymmärrät, että itsekin teet virheitä, mutta kun tulee käytännön aika, suutut, haastat riitaa etkä todellakaan ymmärrä etkä ole antanut anteeksi.
Niin kauan kun et tajua tätä, et pystykään ylittämään asiaa. Niin, myönnä pois; olet huono, et osaa antaa anteeksi, olet epätäydellinen ja tosiasia on, että todella olet riitapukari, et koska joku tekee väärin, vaan koska itse roikut asioissa, napiset asioista ja kannat kaunaa.
Eikä se ollut syytös: kaikissa todella on vikansa. Joku on kateellinen, joku mustis, joku katkeroituu helposti, joku suuttuu,- ja joku ei osaa suuttua! Joku puuttuu liikaa asioihin ja joku ei puutu silloinkaan kun pitäisi. Joku pettää itsensä ja joku muut, ja sitä rataa mennään. Mutta niin kauan kun näitä asioita ei myönnä, niitä ei voi käsitellä, ei opi elämään niitten kanssa, eikä niitä voi parantaa. Ihmisellä vikoja riittää, eikä täydellistä tule vaan koskaan, näinhän se on, mutta esim. tuo jatkuva riitely on todella huono juttu. Koska se tulee johtamaan eroon nyt ja tulevaisuudessa.
Joten korjaa niitä asioita, mitkä vaikeuttavat liikaa ja tuovat tuskaa: korjaamalla itseäsi. Se on totta: poikaystäväsi varmasti satutti sinua. Ja voin taata, että tulee satuttamaan uudelleen. Ihmiset pettävät toisensa aina, tavalla tai toisella, ei kaikki seksillä, mutta pettymykset kuuluvat elämään: ei olla paikalla, ei osata selvittää asioita tai sanoa oikein jotain jne. Ja sinä tulet pettämään hänet. Mutta niin kauan kun ne on pieniä asioita ja kestettäviä, joista pääsee yli, se on ihan ok, juttelette, sovitte ja kehitytte ja kasvatte taas. Siihen parisuhde just on parasta. Saa kasvaa toisen kanssa rakkaudella ja tehdä virheitä, niin ettei tule hylätyksi. Tulee hyväksytyksi omana itsenään.
Mutta jatkuva riidan haastaminen (haukkuminen, halventava käytös, jatkuva pettäminen ja valehtelu, ja väkivalta) on jo liikaa: se on tuhoamista ja väkivaltaa.
Asioista voi keskustella muutenkin, mutta se vaatii kuuntelun taitoa, että osaa kuunnella, vaikkei olisikaan samaa mieltä, ja hyväksyä sen: eikä vaan tyrkyttää omia mielipiteitään heti ja voimalla, pitäää osata joustaa ja antaa myös toisen ajatuksille ainakin mahdollisuus. Kyseenalaistaa myös itsensä eikä aina vaan sitä toista. Voittehan tekin tehdä niin, myös tämän riitelyintosi ja sen pettymyksen kanssa, etenkin jos kerran poikaystäväsi ei suutu.. Silloinhan se on helppoa, puhutte vaan ja keskustelette.
Täytyy myös miettiä omat rajansa: mikä itselle on pikkuasia, pientä joustoa, ja missä on omat rajat. Silloin ei tarviitse suuttua pienistä, kun tietää, mitkä ovat omat arvot ja mistä oikeasti suuttuu. Mieti myös sitä. Huono itsetuntemus johtaa epävarmuuteen joka johtaa hermostumiseen.
tässä muut ovat jo antaneetkin hyviä neuvoja ja ehdotuksia, mutta koska suutut niin pienestä tuli mieleeni myös se, että millaista ehkäsyä käytät?
jos käytät hormonallista ehkäisyä kuten e pillereitä, suosittelen että puhut lääkärisi/kouluterveydenhoitajan/neuvolatädin kanssa. Ne vaikuttavat yllättävän paljon naisten mielialoihin, itse en tajunnut ennen kuin oma avopuolisoni asiasta mainitsi. Jätin pillerit, olen ollut nyt melkein puoli vuotta ilman ja olokin on paljon tasapainoisempi kuin ennen.
keskustelkaa asioista yhdessä, jos myös on tarpeen käykää yhdelllä esim. koulu psyjologilla jos sellaiseen mahdollisuus on, tai jossain puhumassa ammattiauttajan kanssa. voimia teille :)