Kyllä se niin on, että rehellisyys on ainut mittari. Jos olet mennyt naimisiin ja silloin halunnut olla yksiavioisessa suhteessa, mutta nyt muuttanut mielesi, niin kerro siitä sille kenen kanssa olet sopimuksen tehnyt! Jos et saa tarpeeksi seksiä, kerro, että panet jotain muuta. Jos sitä ja jos tätä, niin kerro ja ole rehellinen. Ole rehellinen ja jos sinusta ei sitten sen jälkeen pidetä, on syytä miettiä sitten siihen syytä. Miten voit pitää itsestäsi, jos kuvittelet, että rehellisyyden vuoksi joku toinen ei enää sinusta pidä? Jos pidät itsestäsi ja joku ei sinua hyväksy sellaisena kuin olet, niin se ei ole enää sinun ongelmasi. Rehellinen pitää olla itselleen ja toisille!
Paskiaisia kaikki tyynni!
seonTerttu
5243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on. rehellinen pitää olla, eikä kiero kuin korkkiruuvi ja jos on ollut epärehellinen pitäisi tajuta edes kantaa vastuuta teoistaan ja kertoa siitä sekä pyytää ANTEEKSI!
kerrankin joku joka puhuu juuri siitä mistä minäkin.
Näin vapaamielisenä olen usein ajatellut tätä älytöntä pelaamista, mitä edelleen harrastetaan. Kysynpä nyt että miksi kukaan ei rohkeasti lähde muuttamaan elämäänsä niin, ettei tarvitse olla epärehellinen?
Jos pelkää sitä, ettei tule hyväksytyksi siksi, ettei voi olla uskollinen, niin miksi ei sisukkaasti etsi niitä samanmielisiä? Kyllä heitä on. Laittaa sille puolisolle ehdon jo seurusteluaikoina, ellei tämä käy, niin olen pahoillani. Olen tällainen ja haluan että minut hyväksytään tällaisena ihmisenä. Ellei toinen hyväksy, niin asia on ok.
Mikä siinä on niin pelottavaa?
Siinähän se onkin. Ainoastaan silloin kuin tietää toimineensa väärin, sitä salaillaan ja valehdellaan. Eihän se toisen pettämistä olisikaan, jos se ei olisi väärin. Yleisin syy valehtelulle on se, että on tehnyt jotain väärää.
Vai onko se sitä, että ihminen haluaisi elää itselleen ja olla onnellinen tajuaa pettämisen olevan väärin, mutta kokee kuitenkin sitä kautta olevansa rehellinen itselleen. Sitä on vain niin hankala myöntää puolisolleen lopulta kuitenkaan, koska tietää kumppanin ajattelevan asian toisin. Sitten onkin soppa valmis ja joutuu peittelemään vaikkakin haluaisi toisenlaisen elämän ehkä eronkin muttei uskalla toisen erävän katsantokannan takia kertoa totuutta.
Et sinä silloin ole rehellinen kenelläkään, itsellesikään. Miksi ette rupea avoimeen suhteeseen? Sanot vain vaimollesi, että sinä haluat avoimen suhteen (siis mikäli et halua eroa). Pelkuruus on kaikkein halpamaisinta! Mieluummin vaikka ero kuin pelkuri, joka uhmaa puolisoaan (puoliso on kumppani eikä sinun äitisi). Ei vaimoaan pidä pelätä, tottakai hän saattaa olla eri mieltä, mutta ei se ole sinun ongelmasi. Jos vaimosi ei halua avointa suhdetta, hän saa päättää mitä tekee. Se on reilua ja rehellistä peliä.
Tuli muuten mieleen, että et taida todellakaan pitää pettämistä oikeana. Siksihän et uskalla olla rehellinen, koska "olet pahan teossa". Mitä ajattelisit, jos vaimosi panisi toista? Ei taida avoin suhde olla sun juttusi.