ex-miesystävälleni. Olen nyt sinkkunainen, 38-vuotias, lapseton. Seurustelin 7 vuotta miesystäväni kanssa ja suhteemme olin puolin ja toisin epäluottamuksellinen. Olemme nykyään ystäviä ja harrastamme seksiä toisinaan ja pidämme toisistamme. Riitelemme ja "rakastamme", rauhallisia ja tasapainosia persoonia olemme molemmat.
Minä en ole koskaan kirjoitellut minnekkään palstoille, mutta nyt tuntuu, että mikä tahansa pään tyhjentäminen helpottaa jollain tavalla.
Mitähän tekisin??? Mies sanoo, ettei halua lasta kanssani, mutta olen jo tämän ikäinen ja mahdollisuuteni saada lapsia ei kovin kauan kestä. Myöskään uuden ihmissuhteen rakentaminen ei käy kovin nopeasti, joten harkitsen jopa yksinhuoltajuutta.
Mietin vain tunnista toiseen teetänkö abortin vai en??
Minä en ole koskaan kirjoitellut minnekkään palstoille, mutta nyt tuntuu, että mikä tahansa pään tyhjentäminen helpottaa jollain tavalla.
Mitähän tekisin??? Mies sanoo, ettei halua lasta kanssani, mutta olen jo tämän ikäinen ja mahdollisuuteni saada lapsia ei kovin kauan kestä. Myöskään uuden ihmissuhteen rakentaminen ei käy kovin nopeasti, joten harkitsen jopa yksinhuoltajuutta.
Mietin vain tunnista toiseen teetänkö abortin vai en??
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä tee. Elämä on lahja.
Ole vahva nainen! Mikään maailmassa ei täytä elämääsi samalla lailla kuin oma lapsi. Jos mies ei tahdo olla isä, ei hän silti saa estää Sinua olemasta äiti. Uutta mahdollisuutta ei ehkä enää tule, joten mieti ainakin hyvin tarkkaan, haluatko olla vanhuksenakin lapseton ja lapsenlapseton.
Kysy itseltasi, mita SINA haluat!!!!!!! Siis SINA, ei han! Jos haluat pitaa lapsen, pida se!
Tama on sinun elamasi. Ja olet oikeassa, olet "jo" 38. Sinuna tarttuisin tilaisuuteen. Mista tiedat, saatko sitten enaa lasta jos teetat abortin?
Ennenkaikkea, ala anna (itsekkaan) ex-miesystavasi hallita tilannetta. Jos han ei hyvaksy sinua lapsesi kanssa, ei han ole oikea partneri.
Mulla olis myytävänä pussillinen ÄÄÄÄÄ-kiljaimia ;)
tietoinen siitä, että on olemassa näppäimistöjä josta puuttuu ä- ja ö-kirjain? näköjään et näemmä ole tietoinen.
mutta asiaan. totesit itse, että lapsen teko puuhat ikäsi puolesta alkavat olla ohi. pidä lapsi jos sitä haluat. keho on sinun. ei miehen. ja eikä miehen tarvitse osallistua lapsen hoitoon mitenkään jos ei mies sitä halua. ellei sitten muuta mieltänsä.
Viisaat ihmiset tajuavat kylla viestini sisallon ilman skandinaavisia kirjaimiakin.
noin kymmenen vuotta sitten, yhä lapseton. Mikään ei poista kipua joka tulee elämän virheratkaisun tekemisestä.
Nyt minulla olisi kohta kymmenvuotias lapsi tämän sisäisen yksinäisyyden sijaan.
Koskaan en osaa itselle antaa anteeksi tuota tekoa. Mieti siis todella tarkkaan.
Mahdollinen ikuinen lapsettomuus vai onko suhde mieheen niin tärkeä että se on sen uhrauksen arvoinen ? Minä tein väärän valinnan toivottavasti sinä sinulle sen oikean, oli se sitten lapsen pitäminen tai sen abortin suorittaminen. Hyvä että tiedosta, tämä voi olla se ainut kertainen mahdollisuus. Jatkamalla saman miehen kanssa on sinun kyettävä hyväksymään ettet koskaan saa lasta ( siillä tuskin se mies jatkossakaan haluaa lasta kanssasi )
..mitä teet!? Haluatko elää yksin, vai haluatko jakaa sen jonkun kanssa? Kun mies on jo valmiiksi exä niin eihän se ilmeisesti mieti kuin omia intressejään. Turha sen on tässä vaiheessa sanoa, ettei halua lasta. Se ois pitäny miettiä jo aikasemmin! Nyt SINÄ päätät omasta elämästäsi ja lapsen elämästä. Älä anna miehen vaikuttaa päätökseesi. Lapsi tuo elämään aivan uuden ulottuvuuden, uudenlaisen merkityksen elämälle.
Lapsen kanssa vauva-aika voi olla uuvuttava, mutta se on uskomaton tunne kun pitelee omaa pientä nyyttiä ensimmäistä kertaa sylissään. Sitä hetkeä en antaisi pois!
Jos asia olisi tuollaisenaan omalla kohdallani en lähtisi aborttiin.
Miksikö en?
Biologinen kelloni olisi jo tikittänyt sen verran, että olisi viimeiset yhtään järkevät hetket saada lapsi. Abortin myötä saisin sanoa hyvästit lapselle, tervetuloa lopullinen lapsettomuus.
Sensijaan miehelle, joka olisi lapsen isä, sanoisin tässä vaiheessa hyvästit, jos ei kerran lasta halua.
Hänellä ei enää tuohon asiaan ole sanavaltaa, koska hän on tavallaan osuutensa hoitanut, siittänyt lapsen. Miehelle abortti on yksinkertaisempi toimenpide kuin naiselle henkisesti, sen voi unohtaa siinä missä kaiken muunkin maallisen pohtimisen. Se, että miehestä tulee isä ei vähimmillään merkitse hänelle muuta kuin kuukautista menoerää seuraavan 18vuoden ajan, eikä oikeuta häntä pakottamaan naista aborttiin.
On vain harkitessa unohdettava haaveet auvoisesta perhe-elämästä, ei pidä kuvitella vastahankaisen miehen jostain syystä yht'äkkiä muuttavan mielensä.Tokihan lapsi synnyttyään saattaa hellyttää karskimmankin miehen, mutta sen varaan ei kannata päätöstään laskea. Jos mies, isä jostain syystä tulisikin toisiin tuntoihin, kokisi lapsen omakseen ja osaksi omaa elämäänsä,johon myös lapsensa haluaa, olisi se pelkkää plussaa.
Koskaanhan ei voi etukäteen tietää, miten elämä kuljettaa, mutta tässä vaiheessa luottaisin siihen, että se tapahtuu, mikä on tapahtuakseen, joku ei toivottu raskauskin, kesken kaiken, monen vuoden ehkäisyn ja "halutun" lapsettomuuden jälkeenkin. Tapahtuu niinkuin on tapahtuakseen.
Olen taipuvainen näkemään ihmisenkin sen verran eläimena, että silläkin on jonnekin sisään rakennettuna halu ja tarve lisääntyä, huolimatta miten tätä toteuttaa.
Huolimatta edessä olevasta yksinhuoltajuudesta, antaisin lapsen jatkaa elämäänsä ja valmistautuisin kokemaan mm. tulevan synnytyksen jonkun itselleni tärkeän naisen, esim. sisko, äiti,hyvä ystävätär, kanssa, jolloin en jäisi tapahtumien pyörteisiin aivan yksin. Epäilen yksinhuoltajuuden "taakan" olevan pienemmän kuin abortin: lapsi sentään tuo myös iloa elämään, hyvin paljon upeita tunteita vuosienkin päästä = on jotain todella tärkeää elämässä raskaista ja ankeista hetkistä huolimatta.
Abortin jälkeen moni sanoo kelaavansa vuosi vuodelta minkä ikäinen lapsi nyt olisi, käyvänsä läpi olematonta vanhemmuuttaan,kantaen kipua sisällään.
Jokainen ihminen on laulun arvoinen, syntymätönkin.
Naisilla on kyky pärjätä. Parhaiten lapsiensa takia ja kanssa.
Kiitos paljon kaikille vastanneille... tähän mennessä.... itse mietin edelleen...
Kerron kyllä mitä olen lopuksi päättänyt, mutta sen aika ei ole vielä, onneksi :|
Tarvitsen edelleen kantaaottavia ja valaisevia mielipitetä... nääs ainahan voi itseltään jokin asianhaara jäädä punnitsematta... ja ainakin ajattelemisen aihetta varmaan löytyy...
Kiittäen
Karoliina
Joka päivä käyn katsomassa kuulumisiasi, ja jännitän puolestasi. Kerro miten voit, ovatko ajatukset yhtään selkiytyneet. Lämmöllä Sinua ja vauvaasi ajatellen.
Ex-kumppanisi on jo passé joten asennoidu aluksi elämään pikkuvauvan yksinhuoltajana ja/tai etsi raskauden aikana uutta, luotettavaa kumppania. Minä suosittelen elämään raskausajan yksin ja harrastamaan itsetutkistelua.
Kirjoitit "harkitsen jopa yksinhuoltajuutta". Tämä kertoo jotain arvoistasi ja siksi kannattaisi harkita miksi käytit sanaa "jopa". Eiköhän yh:na oleminen ole sentään parempi kuin huonossa suhteessa eläminen.
Onko sinulla voimakas tarve olla jonkun kanssa? Kannattaisi kenties lukea joitain ihmissuhdekirjoja ja katsoa löytyykö niistä yhtymäkohtia omaan elämään. Vaikka kristitty olenkin niin suosittelen myös itämaiseen viisauteen perehtymistä.
Jos todella haluat lapsen niin ota se nyt vastaan kun on tulossa. Älä teetä aborttia tuossa iässä.
Mutta melko varmasti tulevat papat ja mummot ovat mielissään.
"Se, että miehestä tulee isä ei vähimmillään merkitse hänelle muuta kuin kuukautista menoerää seuraavan 18vuoden ajan"
Oletteko te ihmisiä vai lehmiä? Naisilla tosiaan tuntuu se lisääntymisvietti menevän kaiken muun edelle loppupeleissä..
Mitä muutakaan vähimmillään isänä olo mieheltä vaatii kuin elatusmaksut kunnes hänen SIITTÄMÄNSÄ lapsi on 18vuotias? Haluaisitko kenties vieläkin huojennusta? Mitähän se mahtaisi olla.. Kieltää lapsen äitiä, elikäs sitä tiineeksi pukattua naista vaatimasta elatusta?
Oletko sä peelo koskaan käynyt edes navetassa? Kyllä siellä lisääntymisvietti menee edelle, eivät todella vaadi edes elatusmaksuja, eikä tarvitse kuin siementäjän pitkää kättä. Oletteko ihmisiä vai lehmiä. Kusipää sinä olet.
Oikeastaan jokaisen naisen pitäisi tajuta miten halventavasti ja ylimielisesti nuo kivestenriiputtajat heihin suhtautuvat. Viisainta olisi lyödä kintut ristiin ja katsoa, josko alkaisi ääni kellossa muuttua. Mua inhottaa naisena miten helvetin ala-arvoisesti naiset antavat kusipäitten kohdalla itseään. Hävetkää nyt naisetkin, ja tehkää asialle jotain. Ei noita ole pakko palvoa ja palvella. Kyllä yks hieromasauva yhden peelon voittaa.
Muuten voit katua myöhemmin katkerasti.
Neuvoni olisi sinulle että älä tee aborttia, sinulla on kuitenkin vielä loppuraskaus aikaa miettiä haluatko pitää lapsen vai et.
Jos et halua, voit antaa lapsen adoptoitavaksi ja tehdä samalla jokun parin unelmista totta, säästäen samalla sen pienen ihmisen hengen joka sisälläsi tälläkin hetkellä kasvaa.
Päätöksen teet kuitenkin itse, toivottavasti teet sen omalta kannaltasi oikein ettei myöhemmin tule kaduttua. Voimia.
Lueskelin edelliset mielipiteet. Niissä naiset olivat sitä mieltä, ettei miehellä tulisi olla asiaan _mitään_ sanottavaa, koska hän on asiansa hoitanut ja lapsen _siittänyt_.
Nykyään on niin, myös lainsäädännöllisesti, että naisella on viimeinen päätäntävalta näissä asioissa. Jos haluaisit luopua lapsesta ja mies pitää sen, mies ei voisi estää aborttia. Sama toimii toisinpäin. Minusta on väärin, että lapsen siittäjästä tulee isä periaatteella: halusipa hän sitä tai ei.
Siis kehotan keskustelemaan asiasta myös lapsen isän kanssa. Varsinkin jos haluat hänestä oikeaa isää lapselle ja/tai elatusvelvollista.