Kun toinen alistuu toisen tahtoon, silloin se toimii kuin rasvattu. Suomikin on pullollaan sairaita suhteita, tavalla tai toisella, jännitteitä täynnä olevia suhteita, jotka vain odottavat räjähtämistään.
Suhde "toimii" silloin
.,.,
9406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitäisi osata määritttää rajaat jo heti suhteen alussa, mutta kun sitä on rakastuneena niin sokea ettei osaa ja myöhemmin se rajojen määrittäminen ei enää onnistu.
Tuntuu tosiaan olevan huonoja suhteita vaikka miten paljon kun näitäkin palstoja lukee. Ja jotkut jopa haluavat pitää kiinni kynsin hampain siitä huonosta suhteesta eivätkä millään halua päästää puolisoaan pois, sellaistakin roikkumista on olemassa. Aivan käsittämätöntä. Mutta, eihän sille mitään voi jos näin on asia.
Onnellisista parisuhteista harvemmin lukee netissä, mutta onhan toki tasapainoisiakin ihmissuhteita. Alistavat ihmiset eivät ole tasapainoisia vaan itsetunto-ongelmaisia roikkujia.
Pitää kasassa joku pelko jonkun asian menettämisestä, jos suhteen lopettaa, mm, ei nähdä asian valoisaa puolta jos suhteen lopettaa, ja jos nähdäänkin, voi astua uusi pelko, vaikkapa puolison uhkailu, jos suhteen lopettaa, todella sairasta, ja näin voi koko elämä mennä helvetillisissä merkeissä. Me emme ole aikuisia näissä suhde asioissa ollenkaan, ja näin tosiaan on, asioille ei voida mitään. Ehkä joku terapia hetkellisesti auttaa, mutta kun se loppuu, palataan takaisin entiseen.
Puolison tai entisen puolison uhkailuja ei tarvitse kuunnella. Ei pidä uhkailujen pelossa jäädä huonoon suhteeseen, sehän on juurikin sitä kiristämistä ja alistamista. Itsemurhalla uhkailu lienee kaikkein pahin versio asiasta. Uhkaileva ihminen tarvitsee hoitoa. Jos sinulla on tuollainen tilanne suosittelen että haet apua, otat eron. Vastaavanlaisia tarinoita on tuhansia, saat vertaistukea asiaasi.
Älä pelkää, kyllä sinä selviät. Sinulla on oikeus elää rauhanomaista elämää.
Älä anna kenenkään uhkailujen estää sinua eroamasta huonosta suhteesta (jos tästä oli kyse).
Alistumalla tuhoat itsesi ja se ei ole koskaan sen arvoista.
Uhkailu on yleensä pahinta harkinta-aikana koska silloin yritetään saada se eroa haluava osapuoli peruuttamaan ero. Kun avioeron 2.vaihe ja ositus on tehty, se uhkailu loppuu koska ei ole enää mitään millä uhkailla. Yleensä lasten aikana ja lasten takia tuo uhkailukin vähenee. Ja siihen löytyy kyllä ihan viranomaisapua, jos ei puhe auta. Erillään asuminenkin jo auttaa asiaan. Aika ja etäisyys auttavat. Ja terapia jos se toinen suostuu menemään.
Älä lannistu, pysy päätöksessäsi äläkä anna hänen painostaa sinua jatkamaan vahingollisessa suhteessa. Pahimmassa tapauksessa sinä itse tuhoudut.
Sinä et ole yksin. Hae apua. Sinua autetaan jos vain otat apua vastaan.
Voimia sinulle. Muista aina, uhkailuun ei pidä alistua. Syyllistämistä, kiristystä, väkivaltaa, uhkailua, alistamista, ei pidä eikä tarvitse sietää. Käänny viranomaisten puoleen. Silloin se uhkailija yleensä lopettaa koska hän pelkää seuraumuksia. Tärkeintä on sinun pysyä rauhallisena ja osoittaa että olet tosissasi. Useimmat ihmiset lopettavat uhkailun jos osoitat että olet tosissasi ottamassa yhteyttä viranomaisiin.
Kerran se ero kirpaisee mutta loppujen lopuksi elämä voittaa. Älä syytä itseäsi.
Tuollaiset suhteet kannattaa lopettaa jos on noin paha olla.
Jos siihen lopetukseen voisi osallistua vielä molemmat, kypsällä tavalla, niin se olisi ihanne, mutta niin harvoin on.
Moni suhde syntyy alunperin väärältä pohjalta, todellisesta, kahden ihmisen rakastumisesta on harvoin kyse, vaikka niin saatetaan luulla, halutaan uskoa.
Joskus voi joutua tekemään yksipuolisen eropäätöksen jos toinen uhkailee, roikkuu, on hankala eikä halua uskoa muuten. Usein se jätetty osapuoli heittäytyy hankalaksi eikä halua uskoa. Mutta, kun on oikeasti, virallisesti eronnut, niin se jätetty osapuoli usein ymmärtää että se on lopullista. Lisäksi entisen puolison tehtävä ei ole toimia toisen sylkykuppina tai terapeuttina. Kyllä aikuisen ihmisen pitää oppia sietämään pettymyksiä elämässä.
Myös sen jätetyn tulee ottaa vastuuta omasta elämästään niin kuin meidän kaikkien muidenkin.
Omaa elämäänsä ei kannata pilata alistumalla toisen kynnysmatoksi.
Muista säilyttää kaikki kirjalliset uhkaukset. Voit myös laittaa nauhurin päälle jos puolisosi alkaa uhkailemaan.
Älä provoisoi, älä provosoidu äläkä anna hänelle mitään toiveita yhteenpaluusta. Sanot ettei tule mitään enää koskaan.
Yleensä uhkailu ja kiristys loppuu siinä vaiheessa kun "uhri" tekee avioreon 2. vaiheen. Se osoittaa tahdonilmaisua ja on osoitus uhkailijalle että peli on menetetty. Yleensä ne eivtä usko että se "uhri" uskaltaa oikeasti erota. siihen tuo uhkailu ja painostus tähtää, eron peruuttamiseen.
Tahdonlujuutta se vaatii, mutta palkinto - rauha - tulee sitten myöhemmin.
Aika harva uhkailija jää vainoamaan. Yleensä ihmiset loppupeleissä ymmärtävät lakia.
Lasten takia moni uhkailija sitten älyää lopettaa, ja jos ei, niin sitten viranomaiset kehiin.
Muista, ettet mene mukaan herjanheittoon vaan pysyt rauhallisena.
Tämän voisi kääntää näinpäin että kun puoliso kunnioittaa avioliitossaan toista, suhde toimii!
Mahdotonta on kahden ihmisen olla aina asioista samaa mieltä. Kun erilaiset mielenliikkeet ja halut eivät kohtaa yhtä aikaa, on karvas soppa valmis. On molempien selvitettävä koska soppa on sopivaa ja täyteläistä, ei liikaa maustettu, ei liikaa suolattu ja sokeroitu.
Minä ensin, minua pitää kuunnella, minä minä ja minä....itsekäs vaatimusten lista on loputon se tuhoaa suhteen!
Minä haluan, minä vaadin ja kun toinen ei täytäkään minun tarpeitani, on minulla oikeus (eikä ole!!!!) tehdä sitä ja tätä, pettääkin.
Oikeasti itselleen saa vasta kun osaa antaa! Sanotaan muka että elämme vain kerran ja onnemme on omissa käsissä, ja elämästä pitää nauttia. Nauttia vailla vastuuta???????????
Nämä on niitä tämän päivän itsekkäitä vaatimuksia, joissa ei toiselle ole sijaa. "Elä hetkessä" on myös yksi valhe ihmissuhteissa, josta tulee usein vain surua.
Ajatellaanpa näin, että tuo toinen on kunnioitettava ihminen, miten voisin täyttää hänen tarpeitaan, voinko mitä tehdä loukkaamatta häntä, voisimmeko tehdä kompromissejakin suhteessa.
Kompromisseja puoleen ja toiseen, molemmat, ei vain yhdeltä puolelta sen alistuvamman ja kiltimmän luonteen omaavan häviöksi, ei myöskään sen vaativamman mielen mukaan. Kunnioitusta toisen ihmisen mielipiteille, haluille, toiveille ymmärtäen toista osapuolta tai edes yrittää ymmärtää, siitä toimiva suhde lähtee.
Kilpaillaan toisen kunnioittamisessa, se näyttää olevan vieras käsite tämän ajan ihmisille! Nyt ollaan hirmuisen itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita ja kostetaan jos toinen tekee väärin.
Rakkaudella ei ole sellaisessa suhteessa mitään tekemistä. Ei sellaisessa suhteessa rakkaus elä!