piruuttani novellin. Se alkais sillain että joku nuori nainen saapuis johonkin taloon. Siellä talossa olis käytävä jonka molemmin puolin olis yhteensä 8 ovea ja käytävän päässä 9:s ovi. Tää päähenkilö menis asuu siihen päätyhuoneeseen. Ne kaikki huoneet olis identtisiä keskenään, paitsi että käytävän toisella puolella olevat huoneet olis aina toistensa peilikuvia. Päätyhuone eroais ainoastaan väriensä puolesta - käytävällä olevat huoneet olis melkeinpä kauttaaltaan valkosia. Tää päähenkilö olis tullut siihen taloon sovittua aiemmin joten se rauhassa tutkis yksinään sitä käytävää ja niitä huoneita.
Sitten myöhemmin ne loput saapuu - kaikki nuoria naisia ja valitsee itselleen oman huoneen niistä kahdeksasta jotka on vapaana. Sinne tulee sitten joku vanhempi mies tai nainen, joka on opettaja (tai joku muu auktoriteetti, aattelin että opettaja olis ihan hyvä.). Se talo on niinkun joku kallis yksityinen koulu jotenkin enemmän tai vähemmän häiriintyneille ihmisille. Jokaisella niillä on erilainen voimakas ja hallitseva piirre - eli joku on todella aggressiivinen (syyt siihen tulis sitten myöhemmin ilmi siinä mun tarinassa), joku olis kamalan surullinen ja masentunut ja joku narsistinen. Eli siis noi piirteet olis aivan "over the top" jokaisessa. Sitten siellä talossa niitten välillä tapahtuis kaikennäköstä mitä en ole vielä keksinyt. Jokaisesta naisesta tulis tarinan edetessä ilmi miksi he on sellasia kuten on (esimerkiks tää aina surullinen vois olla menettänyt jonkun läheisen tai jotain muuta).
Sitten kun se tarina olis kestänyt jo aika kauan niin yhtäkkiä päähenkilö herääkin sairaalasta happikoneesta ja sille kerrotaan että se on ollut koomassa jo muutaman vuoden ja että nää "Maijat ja Saijat sun muut" jotka siellä talossa asui, olikin tän päähenkilön omia luonteenpiirteitä. Eli se talo onkin ollut kokoaika tän päähenkilön päänsisältö.
Oisko ihan tyhmä?
Sitten myöhemmin ne loput saapuu - kaikki nuoria naisia ja valitsee itselleen oman huoneen niistä kahdeksasta jotka on vapaana. Sinne tulee sitten joku vanhempi mies tai nainen, joka on opettaja (tai joku muu auktoriteetti, aattelin että opettaja olis ihan hyvä.). Se talo on niinkun joku kallis yksityinen koulu jotenkin enemmän tai vähemmän häiriintyneille ihmisille. Jokaisella niillä on erilainen voimakas ja hallitseva piirre - eli joku on todella aggressiivinen (syyt siihen tulis sitten myöhemmin ilmi siinä mun tarinassa), joku olis kamalan surullinen ja masentunut ja joku narsistinen. Eli siis noi piirteet olis aivan "over the top" jokaisessa. Sitten siellä talossa niitten välillä tapahtuis kaikennäköstä mitä en ole vielä keksinyt. Jokaisesta naisesta tulis tarinan edetessä ilmi miksi he on sellasia kuten on (esimerkiks tää aina surullinen vois olla menettänyt jonkun läheisen tai jotain muuta).
Sitten kun se tarina olis kestänyt jo aika kauan niin yhtäkkiä päähenkilö herääkin sairaalasta happikoneesta ja sille kerrotaan että se on ollut koomassa jo muutaman vuoden ja että nää "Maijat ja Saijat sun muut" jotka siellä talossa asui, olikin tän päähenkilön omia luonteenpiirteitä. Eli se talo onkin ollut kokoaika tän päähenkilön päänsisältö.
Oisko ihan tyhmä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olisi hyvä, kuvastaisi hyvin mun entistä miestä.
ettei ideaa heti lyöty lyttyyn :) Pistän yksityisen blogin pystyyn että voin nettiin kirjottaa sitä siltä varalta että jos kone sekoaa ja kaikki häviää niin se on sentään tallessa netissä. Ja pääsen sitten toistenkin koneilta sitä kirjottaa jos jossain muualla oon.
tää päähenkilö ei olis skitso, eli ei ne olis mitään sivupersoonia vaan tosiaan hän olis oman päänsä sisällä ja jokainen eri tunne tai luonteenpiirre esiintyis hänen päässään jonain henkilönä.
Se skitso aihe on jo leffoissa kaluttu niin moneen kertaan ettei jaksa enää.
Siitä sitten kirjoittelemaan.
ps. älä mene sekaisin 9 henkilön persoonisssa. Toisaalta, novelliksi 9 päähenkilöä on paljon, jopa romaaniin.
Tietysti, jos tuo ensimmäinen on tarkkailija ja kertoja asia eri. Silloinkin pitäisi varata vähintään puoli sivua per persoona , jotta saisi tietää ky. persoonista enemmän kuin sen, mitä päässä ei viiraa.
kirjottaa sen kirjan että päähenkilö olen minä. Mutta sitten muutinkin mieleni että kerron päähenkilöstä kolmannessa persoonassa :) Ellei se mene ihan pilalle se mun koko juttu ja jos jaksan kirjottaa sen loppuun niin tulostan sen ja pyydän jonkun lukee ja antaa palautetta.
Komas persoona:
Zisel nousi autosta pitkän ajomatkan jälkeen, paikat jumissa ja mieli avoimena kohtaamaan uusia haasteita.
"Täällä minä tulen viettämään seuraavat kaksi vuotta" Zisel tiedotti itselleen, katsoen ruosteisen portin takana seisovaa suurta rakennusta.
Minä:
Nousin autosta pitkän ajomatkan jälkeen, paikat jumissa ja mieli avoimena kohtaamaan uusia haasteita.
"Täällä minä tulen viettämään seuraavat kaksi vuotta" kerroin itselleni, katsoen ruosteisen portin takana seisovaa suurta rakennusta.
Aivan miltä tuntuu, minä muodossa lukija saattaa enemmän samaistua tarinan henkilöön mitä kolmannessa persoonassa.
Ja muista= Ikinä ei "Jokin lintu lensi talon ylitse" kaltaisia, vaan "Korppi lensi ylitse talon".
Suomeksi = ei lintu vaan mikä lintu, ei puu/oksa kertomatta mikä puu on kyseessä, sama koskee kalaa, katua, maakuntaa jne.
vinkistä! :) Mä aattelinkin että kuvittelen mieleeni tarkasti sen talon, sekä ympäristön ja niitten ihmisten ulkonäöt jotta voin mahdollisimman tarkasti kuvailla jotta lukija saa hyvin filmin pyörimään päähänsä samalla kun lukee tarinaa. Tai toinen vaihtoehto on että etin googlen kuvahaulla jotain ihan randomeita kuvia joistain ihmisistä ja päätän kuka kukin niistä on ja kuvailen sitten kuvien perusteella. Samoin vois etsiä sen talon kuvan jostain ja sen minkänäkönen talo on sisältä. Jonkun asuntolan kuvat vois olla aika hyviä.
Tai sehän vois jatkua niin että kun se herää ja sille sanotaan että se on ollut koomassa niin kuntoutuksen aikana se vahingossa sattuu näkee jostain sairaala-huoneensa oven raosta tai jotenkin muuten vahingossa jonkun naisen joka on ollut joku näistä henkilöistä jotka asui siinä sen mielikuvitus-talossa. Kävis ilmi että hän ei olekkaan ollut koomassa vaan se on ollut joku psykologinen koe. Eli se talo on ollut oikea ja ne henkilöt jotka on asunut siellä, on ollut jotain näyttelijöitä. Sitten tää päähenkilö on huumattu ja kun se on herännyt niin sille valehdellaan että hän on ollut mukamas koomassa. Joku armeijan tms sairas psykologinen testi. Päähenkilö olis joko vanki tai jostain kidnapattu tollaseen kokeeseen. Hah, jos se päättyy siihen että se on oikeesti ollut koomassa niin tarinahan on draama mutta jos se jatkuu niin että se onkin joku psykologinen koe niin sittenhän se menee trilleriks :D
tää päähenkilö on ollut skitso ja hänet on lääkkeillä pistetty johonkin koomaan tai muuten tajuttomaks. Jollain lääketieteen keinoilla sen aivoihin ja mielikuvitukseen pistetään joku "mörkö" tai "murhaaja" tms tappaa ne muut asukkaat yksitellen niin, että vain hän jää jäljelle. Herätessään sille kerrotaan että nyt hän on terve ja että hänellä ei ole enää niitä sivupersoonia kun ne on tapettu. Tai jos ei nyt ihan tapettu niin vois olla että ne lähtee sieltä talosta pois jotenkin muuten. Mutta tosiaan kuten tossa sanoin niin se skitso-aihe taitaa olla jo niin jauhettu juttu että parempi vissiin kun ei lähde siihen.
Sen juonessa natsiarmeijan tiedustelu kidnappasi brittiuseerin, jolla oli tiedossa koska ja missä Normandian maihinnousu oli suunnitelt alkavaksi.
Tälle upseerille uskoteltiin, että hän on brittiläisessä hoitolassa toipumassa "koomastaan" ja sota on jo ohi.
Oli tehty vieläpä "brittiläinen" pubi muuta rekvisiittaa.
Hänelle kerrottiin onnistuneesta maihinnoususta ja vaivihkaa yritetiin saada selville suunniteltu paikka ja päivämäärä, jossa jo suunniteltu maihinnousus tapahtuisi.
Todellisuudessa niin mittavasta operaatiosta oli natsi-armeijalla tiedustelutietoa jo ja arvailtiin tulisiko se Normandiaan tai Calaisin salmesta.
Kyllä samantapaiseen juoneen voisit laitta vaikka ziseli päähenkilöksi ja koko ML-palsta olisikin feikkiä, jolla ziseliltä yritetään onkia suurt salaisuutta.
Eikö olisi jo tutun tuntuinen tarina?:DDDD
Minä olisin juonen pääpiruna;)
Miksi tarina tarvii selittävän lopun?
se loppuis niin että se vaan heräis yhtäkkiä sairaalasta, piste ja loppu? Eihän kukaan tajuais mistä on kyse - eli olisko se satuttanut ittensä siellä talossa ja joutunut sairaalaan vai mitä siinä tapahtu. Pakkohan se on kertoa että talo olikin vaan päänsisältö.
Kumpi myy paremmin:
Sellainen ristikkolehti joka on esitäytetty vai sellainen jossa on tyhjät ruudut?
Tuollaisen kirjan suurin anti on se että lukijalle annetaan mahdollisuus hoksata - tai ärsytetään lukijaa miettimään mistä ihmeestä on kyse. Jos sä meet paljastaan koko jujun niin sä alleviivaat sitä että SINÄ olet saanut näin helvetin hienon idean kirjaksi ja te lukijat olette ihan idiootteja kun ette tajua ilman että teille selitetään kuin tyhmälle lapselle ;-)
Kirjasta voi pitää myös vaikka sitä jujua ei paljastaisikaan. Ne tapahtumat kirjassa, näiden henkilöiden vuorovaikutus itsessään - voi olla jo mielenkiintoista seurattavaa ja se toimii jo ihan sen takia.
"Tiina raotti silmiään ja näki epäselvän hahmon kumartuneena päälleen. 'Pulssi nousee'... '...ottakaa sydänfilmi...'
Sanoja kaikui siellä täällä. Joku venytti hänen silmäänsä auki ja osoitti kirkkaalla lampulla. '...reagoi hitaasti' ..... 'tuokaa (joku lääkkeen nimi tähän)'....
'Tiina... kuuletko? Olet ollut koomassa neljä vuotta. Kuuletko?' "
Ja sitten se päättyis tohon?
Tasan yhtä alleviivaavaa. Mä laittaisin sen sakin varmaan lesboilemaan ja kimppaorgasmissa olisi häivähdys sairaalan tuoksua.
Siinä on ihan riittävästi vihjettä.
Elokuvan jossa joukko miehiä ja naisia jäi jumiin taloon. Kaikkea sattui ja jopa joku murhattiinkin jne.
Lopussa paljastui että kaikki ne keskenään riitelevät ja jonkun jopa tappanutkin, oli se yhden henkilön persoonia.
Eli samantyylistä menoa.
pelkäsin! Oon miettinyt useitakin eri aiheita juoneksi mutta sitten oon muistanut että täähän on ihan samallainen tai lähes samallainen kuin joku leffa jonka olen joskus nähnyt. Tosta ideasta ajattelin että onhan noita tontyylisiä varmaan jo tehty mutta siihen tyyliin että päähenkilö onkin ollut skitso, ei koomassa tms. Näh, pitää kehitellä jotain :D
Ei kenenkään elämä voi olla samanlainen kuin toisen, erityisesti jos kirjoitat sen puhtaasti omaa kokemusmaailmaa kuvaillen. Sit vaan psyykkaat lehdistöhaastatteluun jossa väität, et perustui puhtaaseen mielikuvitukseen. Tämän jälkeen alkaa kauhea kalabaliikki, sillä ennakkomainoksissa mainitaan:
Ennakkotiedote:
The Ziesel - Tunnetun Suomi24 ML-palstan kiistämätön kuningatar.
Nyt esikoisromaani. Perustuu omaan elämänkertaan!
Lue kaikki mitä olet aina halunnut tietää Zieselistä! :D
Ja siis kyllä. Olis ihan oikeasti mukava lukea. Ne jotka väittää lukevansa vain fictioita ja dokumentteja niiden totuuden tähden, unohtavat aina, että kertomakirjallisuus kurkkaa paljon pintaa syvemmälle :)
Sitä mä ajattelinkin että kerron omasta elämästäni niitten eri henkilöitten kautta. Eli miksi tää yksi ihminen on aina niin vihanen ---> oisin kertonut juttuja elämästäni jotka on vituttanut ja saanut mut raivoihin. Sekä että miksi joku on aina surullinen
hieno... Pistä kynä käyntiin, kun inspaa.