Selaan mun facebookseinää; parisuhteessa, 244 kaveria. Kuvissani näkyy minä ja paljon muita ihmisiä pitämässä hauskaa. Ja niitä kuvia on paljon eri tapahtumista. Kolme viimeisintä seinäkirjoitusta on peräisin joltain muulta kuin multa iteltäni. Edellinen täysin kommentiton ja tykkäämätön tilapäivitys on kirjoitettu 1. helmikuuta. Joo vittujes. Vois luulla et oon suosittu ainakin jossain mielessä. Vaan mitä tapahtuu kun naapurikaupungin kaupunkifestarit pyörähtää käyntiin ja "kaikki" tästäkin kaupungista painelee sinne ryyppäämään. Mun puhelin on monta päivää täysin hiljaa, lukuunottamatta viestejä tyttöystävältä, joka asuu 300km päässä. Okei, myönnetään että oon ollut reissussa 1½ viikkoa. Mut silti, kukaan kaveri ei vaivaudu ees ihmettelemään ja kysyyn missä mä oon. Oon niin täynnä tätä paskaa! Otetaan nyt esimerkki mun "parhaasta kaverista tässä kaupungissa": Soitin viime viikon maanantaina et voiks olla, ei pysty ku se on tyttöystävän kaa. Sit soittaa seuraavana päivänä, sanon et nyt ei pysty ku lähössä just matkoille. Kuuluu "ok, mo" ja puhelun kesto joku 5sek. Tän jälkee 1½ viikkoo, yks soitto kotikaupungin kavereilta. Pisteet sille yhelle... Vituttaa tää ahdasmielinen junttila. Haluisin muuttaa pois, sinne missä tyttöystävä asuu ja missä mulla on kavereita joita oikeesti kiinnostaa mun seura.
Oon nyt miettiny et mistä tää tällanen johtuu et kukaa ei ota yhteyttä. Ensinnäkin, oon asunu tässä kaupungissa vasta neljä vuotta, joista niistäki kaks ekaa vuotta täysin yksin ilman yhtäkää kaveria. Niimpä kaikki kaverit on max. 2vuotta tuntenu ja kellekään en oo paras kaveri.
Toinen mikä vois olla syynä ni se, että oon tämmönen kahen kaupungin ihminen. Mulla on kavereita täällä ja sit 300km pääs isommassa kaupungissa missä tyttöystäväkin asuu. Käyn siellä aika usein ja puhun ehkä liikaakin mitä kaikkee tehään siellä kavereidenkaa ja kuinka hauskaa ollu. Sen takia nää kotikaupungin frendit vois tuntee ittensä aikalailla toisarvosiks ja kuvitella et en oikeesti välitä niistä muuten ku siks ettei tarvii yksin olla.
Mulla on vielä kolmas juttu tähän, mikä tosin on aika kaukaahaetun kuulonen. Oon tosi itsevarma ihminen ja yksilöllinen joka ei lähes koskaan mene valtavirran mukana tai tee päätöksiään muiden neuvojen mukaan. Oon huomannu jopa ihailua mun rokkariasennetta kohtaan ja sitä että sanon asioita suoraan ja tykkään rikkoa tabuja. Onko se sitten niin että ne joilla on heikompi itsetunto ei uskalla ottaa kontaktia vahvempiin yksilöihin?
Niin ja sit vielä se "hassu" juttu, että lähestulkoon kaikki uudet ihmiset joihin tutustun, varsinkin vieraissa kaupungeissa, pitää mua lähes säännönmukaisesti hauskana ja vetävänä tyyppinä. "Loistava jätkä", "helmi", "hauska ja hyvää läppää"... Nää kaikki on yleisiä kommentteja mitä oon kuullu se että tytöt pitää mua hyvännäkösenä. Ja mä tiedän olevani parhaimmillaan loistavaa seuraa! Miks ei sit tässä junttilassa onnistu? Mua pidetään kai outona ja pellenä. Pitää varmaan ottaa selvää minkälaista paskaa musta puhutaan kylällä. Luulen että se paskapuhe liittyy niihin kahteen vuoteen yläasteella jolloin olin aika syrjäänvetäytyvä tyyppi.
Mut tää kaikki vitutus kumpuaa siitä että mulle ei soiteta tai pyydetä mukaan mihinkään. Oon monessa mukana mutta lähes aina oma-aloitteisuuteni ansiosta. Näin mulla. Moi.
Oon nyt miettiny et mistä tää tällanen johtuu et kukaa ei ota yhteyttä. Ensinnäkin, oon asunu tässä kaupungissa vasta neljä vuotta, joista niistäki kaks ekaa vuotta täysin yksin ilman yhtäkää kaveria. Niimpä kaikki kaverit on max. 2vuotta tuntenu ja kellekään en oo paras kaveri.
Toinen mikä vois olla syynä ni se, että oon tämmönen kahen kaupungin ihminen. Mulla on kavereita täällä ja sit 300km pääs isommassa kaupungissa missä tyttöystäväkin asuu. Käyn siellä aika usein ja puhun ehkä liikaakin mitä kaikkee tehään siellä kavereidenkaa ja kuinka hauskaa ollu. Sen takia nää kotikaupungin frendit vois tuntee ittensä aikalailla toisarvosiks ja kuvitella et en oikeesti välitä niistä muuten ku siks ettei tarvii yksin olla.
Mulla on vielä kolmas juttu tähän, mikä tosin on aika kaukaahaetun kuulonen. Oon tosi itsevarma ihminen ja yksilöllinen joka ei lähes koskaan mene valtavirran mukana tai tee päätöksiään muiden neuvojen mukaan. Oon huomannu jopa ihailua mun rokkariasennetta kohtaan ja sitä että sanon asioita suoraan ja tykkään rikkoa tabuja. Onko se sitten niin että ne joilla on heikompi itsetunto ei uskalla ottaa kontaktia vahvempiin yksilöihin?
Niin ja sit vielä se "hassu" juttu, että lähestulkoon kaikki uudet ihmiset joihin tutustun, varsinkin vieraissa kaupungeissa, pitää mua lähes säännönmukaisesti hauskana ja vetävänä tyyppinä. "Loistava jätkä", "helmi", "hauska ja hyvää läppää"... Nää kaikki on yleisiä kommentteja mitä oon kuullu se että tytöt pitää mua hyvännäkösenä. Ja mä tiedän olevani parhaimmillaan loistavaa seuraa! Miks ei sit tässä junttilassa onnistu? Mua pidetään kai outona ja pellenä. Pitää varmaan ottaa selvää minkälaista paskaa musta puhutaan kylällä. Luulen että se paskapuhe liittyy niihin kahteen vuoteen yläasteella jolloin olin aika syrjäänvetäytyvä tyyppi.
Mut tää kaikki vitutus kumpuaa siitä että mulle ei soiteta tai pyydetä mukaan mihinkään. Oon monessa mukana mutta lähes aina oma-aloitteisuuteni ansiosta. Näin mulla. Moi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi perusteella sanoisin, että olet johtajatyyppi. Sellaiseen ei yleensä oteta yhteuyksiä ellei tarvita häntä johonkin. Heikommilla ihmisillä on luontainen kunnioitus vahvempia kohtaan ja sittenkin, jos vahvempi ottaa yhteyttä niin arastellaan.
Sanoisin, että kehitä johtajuuttasi eli itseäsi ja mene sellaisiin paikkoihin, missä sinua tarvitaan: harrastukset, politiikka, yhdistystoiminta. Et ole mikään tuulen heittelemä ihminen niinkuin suurin osa on. Kun olet sisällä jossain sinua kiinnostavassa yhteisössä sinuun otetaan yhteyttä "asiakysymyksissä" mutta tuskin muuten. Tämä voi olla koko elämäsi suunta, mutta hyväksy se. Ainoa, joka ottaa sinuun yhteyttä muuten on tuleva tai oleva puolisosi tai joku hyvä harrastekaveri, mutta sisältöä sillä suhteella pitää olla. Et ole mikään tyhjänpuhuja.
Itsellä ihan samanlaisia kokemuksia. Olen sosiaalinen, iloinen, hauska, mukavaa ja pidettyä seuraa, hyvännäköinen, ja silti kukaan ei ota eikä pidä yhteyttä. Itse saan olla aina se yhteydenpitäjä. Oon miettinyt tähän syitä ja ehkä mä loppupeleissä oon liian erikoinen ja erilainen kuin muut ja koska ihmiset aina etsii kaltaistaan seuraa, niin minä en ole se, johon tunnetaan samankaltaisuutta. Mut kyllä tossa johtajuusjutussa saattaa olla perää. Olen kokenut, että mua myös vähän jollain lailla pelätään vaikken ole mikään kovis tai mielestäni uhkaava.
Luullakseni toi yhteyden pitämättömyys on kohtuu normimeininkiä Suomessa. Ainakin monilla on siitä kokemusta. Suurin osa ihmisistä ei vaan tajua, että jos ei pidetä yhteyttä, yhteydenpito loppuu. Ei vaan tiedosteta asioita. Monilla on valmiit kaveriporukat, joihin pidetään yhteyttä ja sitten tällaiset uudemmat tuttavuudet ei vaan pääse siihen "soittolistalle."
Monet ei osaa huomioida muita vittu yhtään, eikä varmaan kukaan tuu ees ajatelleeks, että ehkä tollasella "uudella muualtamuuttaneella" saattaa olla yksinäistä ja sille vois soittaa. Tai ehkä tulee ajatelleeksi, muttei kiinnosta. Ainakin mulla yksi kaveri kertoi tietävänsä mun olevan paljon yksin ja kokevan välillä yksinäisyyttä, mutta eipä tuo ole silti sen jälkeen kertaakaan ottanut millään lailla yhteyttä! :D Aina kyllä nähtäessä kertoo että "olen ollut hänellä mielessä," muttei yhteyttä pidä. :D Tuntuu silti viihtyvän seurassani ja ilahtuvan aina jos minä otan yhteyttä, muttei itse kuitenkaan pidä mitään yhteyttä. En käsitä!