Eli missä teidän mielestä kulkee pettämisen raja?
Itteäni jäi vaivaamaan kun pelattiin kamujen kaa yhtä pelii(jossa jätkäkamu ei ollu mukana) ja sit yen jätkän piti antaa sellanen nopee pusu. Et onko se pettämistä ja pitääkö siit kertoa. Se ei kuitankaan mennyt pitemmälle eikä meillä ollut mitään juttua missään vaiheessa. Eli sillä ei ollut mitään tarkotusta, mutta pitääkö minun silti kertoa tästä asiasta?
Itteäni jäi vaivaamaan kun pelattiin kamujen kaa yhtä pelii(jossa jätkäkamu ei ollu mukana) ja sit yen jätkän piti antaa sellanen nopee pusu. Et onko se pettämistä ja pitääkö siit kertoa. Se ei kuitankaan mennyt pitemmälle eikä meillä ollut mitään juttua missään vaiheessa. Eli sillä ei ollut mitään tarkotusta, mutta pitääkö minun silti kertoa tästä asiasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos toi kuulu siihen pelii ni ei tarvi kertoo. Et oo pettäny ketää, mut jos sun mielenrauhaas helpottaa ni kerro.
Pettämistä on sopimusten rikkominen ja lupausten halveksiminen.
Mieti asia niin päin, että haluaisitko itse tietää, jos poikaystäväsi olisi saanut joltakin suukon? Siinä sulle on sitten oikea vastaus. Itse haluaisin tietää, enkä hyväksy moista.. Enkä myöskään itse osallistuisi moiseen. Pettämisen rajat on ne jotka itse sovitte.. Niitä on niin monia kuin suhteitakin..
ylipätään jos itelle tulee tunne, että on pettänyt toista, niin varmaan kannattais kysyä iteltä miks kertoa toiselle? Eiks se oo aina itsekäs tarve se, että haluaa kertoa pettämisestä toiselle? Mutta kertomalla satuttaa vaan toista, koska tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei edes kertomalla. Kertomalla puolestaan lisää toisen mielipahaa ja loppujaan pettäjä satuttaa vaan itseään, ja on itsekäs kertoa joka liikettään puolisolle. Pettämisestä kertominen on mielestäni oman hyvän tavoittelua ja omantunnon pehmittelyä. Pettämisestä kertoja tavoittelee toiselle kertomisella toisen hyväksyntää asialle, vaikka itse asiassa hänen kamppailuhan se on, että on mennyt pettämään. Mieheni on pettänyt ja hän kertoi sen, se satutti, mutta en antanut hyväksyntää asialle, mutta parisuhde jatkuu. Pettämisestä tuli hänen oma riippakivensä, joka vaivaa häntä ei minua. Pettäjää ruokkii juuri se, että kun hän jää kiinni tai itse kertoo toiselle, niin juuri se, että hän voi lievittää omaatuntoaan janoamalla toisen anteeksiantoa. Itse en haluaisi edes tietää puolisoni kuvioista,... tietenkin jos hän ihastuisi palavasti toiseen, olisi oikein tietenkin saattaa tämä suhde loppuun ja lopettaa toistemme kiduttaminen.
Siis varmaan mietinnän paikka on, että miksi kertoa?
elää tasapainoisessa suhtessa, jos toisen osapuolen menoja ei edes kiinnosta / halua tietää? Välittääkö edes silloin toisesta? Kuulostaa oudolta, mutta meitä on moneksi.
Jos mieheni pettää, toivon että hän myös kantaa ITSE aiheuttamansa seuraukset ja kertoo asiasta rehellisesti (koska saan sen kuitenkin jossain vaiheessa jotain kautta selville).
pettämiseks voi laskea kaiken sen mitä ei tekisi jos kunppani olisi paikalla näkemässä.
**lyhyesti**
toi oli muuten täydellinen kuvaus, ite en keksis parempaa... ongelmanahan on jos henkilö tekisi tämän vaikka kumppani olisi seurassa :/... mutta se menee jo yli...