Olen tässä jo jonkin aikaa ihmetellyt naisten vaatimuksia deittailussa. En vain huippuyksilöiden vaan kaikkien. 50-60 vuotiaat naisetkin etsii jotain 30-40 urheilullisia, hyvätuloisia, komeita miehiä. Jotenkin vaan ihmettelen että mitä näillä naisilla on tarjota noille huippumiehille. Tai Yh-äideillä myös älyttömät vaatimukset vaikka eiväthän he missään nimessä ole miesten suosituimmuuslistan kärjessä. Ei voi ymmärtää, voisiko joku avata miksi näin on, jotta ymmärrykseni laajentuisi.
Tietysti "eihän se ole tyhmä joka pyytää"
Tietysti "eihän se ole tyhmä joka pyytää"
Vastaukset 56
Vanhimmat
Antaa niiden naisten vaatia, jäävätpähän kokonaan ilman. Näillä naisilla ei ole parempitasoiselle miehelle mitään annettavaa, päin vastoin, miehen elämänlaatu putoaa alaspäin.
Tutkailin tuntemiani vapaita 40 v sinkkumiehiä, yksi juo aina rahansa tilipäivänä, jos töitä on ollut ja vanha 80 v äiti ostaa pojalle joskus uusia vaatteta, toinen on ikityötön, jolla ei ole varaa harrastaa mitään, tai matkustaa, ajelee katsastamattomalla autolla, kolmas ennenaikaisesti vanhentunut kumara kaljupää, joka ei käy missään, eikä ole naisista enään kiinnostunut, tyytyy mielummin perjantaipulloon kotona. Että ei ole naisten helpoa löytää niitä hakemiaan tasokkaita vapaita miehiä tästä ikäryhmästä. Niitä tasokkaita miehiä ehkä jossain on, mutta niille ei taas kelpaa nämä naiset.
No kyllä se on kuitenkin huomattavasti yleisempää, että joku 40-50 v mies laittaa etsimälleen naiselle "alaikärajaksi" 18 v kuin että tuon ikäinen nainen etsisi juuri ja juuri täysikäistä nuorta miestä.
Ja mitä tulee yh-äiteihin... Mikseivät he voisi esittää samanlaisia "vaatimuksia" kuin muutkin? Kuten muissakin naisissa, heissä on moneen lähtöön!
juu, ei Yh-äideissä mitään erityistä vikaa ole, muutta pohdintani menee siten että kun he vaativat niin mitä heillä on vastavuoroisesti tarjota. Paitsi jo olemassaolevien toisen miehen lasten elättäminen ja ex mies joka todennäköisesti pyrkii koko ajan hankaloittamaan elämää?
En tiedä noista, mutta sinulla ei selvästi ole tarjottavaa yh-äideille, eikä perheelle. Lienee parempi että katselet niitä itsellesi sopivia naisia, ja lakkaat pohtimasta tuota ovatko yh-äidit samanarvoisia kuin muut vai eivät.
Niinkuin sanoit et edes tiedä noista asioista. Miksi siis pyydät minua lopettamaan pohtimisen kun ei sinulla mitään rakentavaakaan ollut tähän keskusteluun? En pohtinut onko Yh-äidit samanarvoisia ihmisinä kuin muut. Tietenkin ovat. Pohdin vain mitä heillä on tarvottavaa kovien vaatimusten vastapainoksi.
Vaatimukset ovat todellakin aivan älyttömiä. Muutamia kertoja jaksoin katsella profiileita läpi, sitten iski kyllästys. Muutaman sadan otoksella (omanikäisiäni, ilman muuta vaatimusta) oli 4-5 naista, joilla tuntui olevan edes hitunen huumorintajua. Loput olivat tosikkoja pingottajia, jotka tuntuivat haluavan täydellistä, kuuliaista, monitaitoista, hyvin koulututettua ja varakasta miesorjaa viihdytyskoneekseen.
Kaverini sanoi, että häneltä menee hermo jo kolmen ilmoituksen lukemisen jälkeen. Alkaa korvissa soida tuttu nalkutus...
Ei ihme, että ovat yksinhuoltajia/eronneita.
No, pärjäileepä tuota ilmankin. Rakkaushan on vain sekoitus suvunjatkamisviettiä ja itsesääliä.
On selvää, että sinulla ei ole mitään annettavaa yh:lle eikä perheelle. Ei sen tajuamiseen paljoa tarvita.
Usko huviksesi, tämä on selvää.
Enkä todella ymmärrä mitä saat yksinhuoltajien mollaamisesta. Mutta olet joku säälittävä heikon itsetunnon omaava persreikä, joka kuvittelee olevansa vähintään presidentin kansliassa töissä kun "pääsee" kirjoittelemaan nettiin: vaikealuonteinen, pienimunainen vinkuva apina, hörökorvineen.
Ja kun et olet saanut mitä haluat niin eikun palstalle itkemään naisten vaatimustasoa. Ihan tiedoksesi saatanan pelle, ettei yhdenkään naisen tarvitse ottaa tuollaista aivotonta apinan ja neandertalilaisen ristetystä.
kantasi yh-äiteihin on jo valmiiksi noin yksipuolinen... Just forget! Kukaan yhtään itseään kunnioittava yh-äiti ei sinunlaistasi itsekeskeistä pösilöä haluaisi.
"Paitsi jo olemassaolevien toisen miehen lasten elättäminen ja ex mies joka todennäköisesti pyrkii koko ajan hankaloittamaan elämää?"
oikeestikko miehet ajattelee et heidän täytyy elättää sit sen naisen muksutkin???
Ja onhan tuolla yh -isiäkin, miten he sitten eroavat äideistä?
Mutta toisaalta näin se on aina ollutkin, että yh äidit on kamalia ja yh isät on taas superihania miehiä.
Mä olen kyllä onnellisesti naimisissa ja lapsiakin on. Tuossa yksi kaverini ihmetteli asiaa ja sitten katsottiin eri netti-profiileja. Vaimonikin tuli ihmettelemään ihan samaa asiaa eli naisten vaatimuksia/ mitä ovat tarjoamassa parisuhteeseen.
Kaikin mokomin, mutta onko sinun mielestäsi yksinhuoltaja toisen luokan kansalainen, kun taas mies joka lapset on sittänyt ykkösluokan kansalainen?
Ja olen kyllä tietoinen siitä, että kaikki eivät halua naista jolla on lapsia, mutta on niitäkin, jotka pitävät naisesta, ja jos tällä on lapsia niin sitten on.
Enkä todellakaan tiedä noista, kun en ole naisten vaatimuksia katsonut ja vielä vähemmän tiedän heidän perhesuhteistaan. Veikkaanpa kuitenkin että vaatimuksia löytyy enemmän ja vähemmän.
Toisaalta sanoisin yksinhuoltajan kohdalla näin: jos etsisin miestä ja minulla olisi lapsia, niin totisesti toivoisin löytäväni hyvän miehen, jonka voin esitellä lapsille ja josta tulee osa perhettä. Jos joustaa liikaa tai laskee rimaa urakalla, tulee varmasti ongelmia.
En näkisi syytä suhtautua asiaan kevyesti.
Eri asia on sitten jos hakisin jotain, jonka kanssa pitää käydä metsän reunassa tyydyttämässä tarpeita, mutta ei sitten muuta. Mutta ei tuollaistakaan voi miten tahansa valita.
Olet ilmeisesti itse valinnut vaimosi ööö... jotenkin vastoin omia kriteerejäsi?
Hyvä ja asiallinen kirjoitus sulta.
Katselen tietysti asiaa miehen näkökulmasta. Ja pohdintoni juontaakin siihen mitä tarjottavaa yh-äidillä tai kovin iäkkäällä ihmisellä on miehelle joka on nuori tai ei ole lapsia. Tietysti kaikki yrittävät saada itselleen sen parhaan mahdollisen yksilön, se on sitten tietysti eri asia onko se mahdollista.
Valitsin vaimoni vastoin kriteerejäni? Jaa, jos lapsia tarkoitat niin ne on meidän yhteisiä. Ei ollut vaimoni yh-äiti. Ehkä kirjoituksestani jotenkin tällainen kuva tuli.
Olen 2 lapsen yh-äiti.
Asuin useita vuosia avoliitossa miehen kanssa, jolla oli tuolloin 4 alaikäistä lasta, ja minimi elatusmaksut (yhteensä 520 €). Miehen lapset viettivät meillä paljon aikaa. Kustansin koko revohkan ruoka- ym. ostokset koko yhdessäolomme ajan. Rahoitin yksin kaikki tarpeelliset hankinnat (esim. asunnon remontti, pyykinpesukone, ruohonleikkuri,) yksin, koska minulla oli "vain" 2 lasta elätettävänä. Mies perusteli elatusmaksujen suuruudella sen, ettei voinut osallistua yhteisiin menoihin millään lailla, vaikka hänen tulonsa olivat lähes kaksinkertaiset omiini verrattuna. En tiedä mihin hänen tulonsa hupenivat, vai kusettiko vain minua hölmöä.
Aikani maksoin, ja kuuntelin miehen kiukuttelua rahattomuudestaan, sitten kyllästyin ja lähdin.
Maksakoon itse omat eväänsä.
Ja varmasti en huoli ketä tahansa, minulle riittää omien lasteni huoltaminen.
No tuota asiaa saisi löytyä sinultakin: jankutat tuota samaa aina vaan...
Miksi ihmisellä pitää olla tarjottavaa toiselle? Ja mitä takoitat tuolla? Mitä se tarjottava on?
Ja jos jostain syystä tarjottavat loppuvat liitossa kesken, niin eroatko ja haet uuden jolla on tarjottavaa?
Toki ulkoiset seikat ovat tärkeitä, mutta kyllä se luonne ja yhteensopiminen ovat a ja o. Jos tykästyy toiseen, niin ei sillä ole merkitystä onko tällä lapsia tai minkä ikäinen tämä on. Siis järkevissä rajoissa.
Todellisessa elämässä on ihan yleistä että on lapsia kun asutaan yhdessä, eivätkä nämä aina ole yhteisiä.
Entä jos olisit rakastunut vaimoosi ja tällä olikin lapsia ennestään? Vai katsotko ensin ihastut sitten?
Tosi erikoista ajatella että joutuisi elättämään yksinhuoltajaäidin lapsia jos seurustelee yksinhuoltajan kanssa. Kyllä sillä yksinhuoltajan lapsilla on olemassa ihan oikea isä, joka ihan itse huolehtii omista lapsistaan.
Hyvin kiteytit sen juuri mitä ihmettelen ihmisissä. Eli kaikkea voi vaatia mutta ei tarvitse vastavuoroisesti mitään tarjota. Just näinhän tää menee. Kyllä vaatimuksia riittää mutta jos tarvitsisi jotain myös tasa-arvoisesti tarjota niin sitten menee jo hiljaiseksi. Mun mielestä mitään ei tarvitse tarjota, mutta ei sitten vaatiakaan.
Munkin mielestä luonne on se mikä ratkaisee ja siksikin ihmettelen ihmisten älyttömiä vaatimuksi kumppaneiltaan. Hienoa että olet samaa mieltä kanssani.
No jos asia sinua pohdituttaa, niin miksi et ota yhteyttä noihin profiileihin ja kysy suoraan? Sillähän se selviää. Ei kai tällä keskustelupalstalla voi kukaan tietää, mitä jollakin tuntemattomalla ihmisellä on tarjottavana. Kellä on mitäkin. Jonkun tarjoomukset voivat kiinnostaa yhtä miestä kovastikin mutta toista eivät. Jne.
Vai kuvitteletko, että "yksinhuoltajanaiset" on joku yhtenäinen klooniporukka, jossa jokaisella on tasan samanlaiset elämäntilanteet, ominaisuudet ja toiveet? Vai miksi kyselet täällä tyhmiä? Et taida itse olla ihan niitä älykkäimpiä ihmisiä. Mutta eipä sillä väliä, jos kerran vaimollesi kuitenkin kelpaat tuollaisena. Vakka kantensa valitsee.
>>oikeestikko miehet ajattelee et
Siinä taas yksi neropatti, joka kuvittelee että yhden nettikirjoittelijan ajatukset ovat kaikkien miesten yleinen mielipide. Mistä näitä sikiää?
Luulen, että suurin osa parisuhde- ja ihmissuhdeongelmista johtuu juurikin tästä yllättävän monella olevasta kummallisesta asenteesta, jossa toista ihmistä ei ollenkaan ajatella yksilönä vaan jonkun kategorian edustajana. Jos Jussi on sanonut olevansa jotain mieltä, neropatti olettaa Matin olevan samaa mieltä, koska Mattikin on mies, ja sitten voikin jo vetää johtopäätöksen että kaikki miehet ovat sikoja. Tällä asenteella kun yrittää rakentaa parisuhdetta toisen ihmisen kanssa, niin ei tarvitse ihmetellä miksi menee aina metsään.
No olet nyt kyllä hiukan tulkinnut asioita omalla tavallasi. En usko että olen kanssasi samaa mieltä.
Et ilmeisesti kyennyt erittelemään noita vaatimuksia.
Noh, niistä on helppo puhua, ja sanoa että mitäs tarjoat takaisin, mutta kun lähdetään erittelemään asiaa niin sitten ollaankin hiukan ihmeissään.
Tosiasia nääs on että kyllä sitä kaikkea vaaditaan, joko ääneen tai sitten hiljaa itsekseen ja lopulta tehdään valintoja niiden perusteella.
Ja mitä tulee niihin yksinhuoltajiin, mistä asia lähti liikeelle, niin olen edelleenkin sitä mieltä että nimenomaan ykisnhuoltaja voi joutua olemaan tarkkana sen toisen osapuolen kanssa, koska hän todennäköisesti haluaa miehen/naisen, jonka voi esitellä lapsille ja joka myös pysyy heidän elämässään.
Lapsellisena ihmisenä olisin kuvitellut sinun ymmärtävän tällaisen pointin automaattisesti.
Ja muuten, jos minulla esim. ei jonkun mielestä ole tarjottavaa miehelle, niin en silti "huoli" ketä tahansa.
Eikä kukaan joka arvostaa toista ihmistä edes vaadi toiselta tuollaista. Siksi arvelenkin että aloituksesi on pelkkä provo, ja olet turvautunut niiden ihmisryhmien mollaamiseen joita ei yleensä treffailussa pidetä kaikkein houkuttelevimpina.
Ehkä kuvittelet olevasi fiksu?
Haluaisin tietää että mitä yh-äidit vaativat liikaa miehiltä, mitä vaatimuksia tarkoitat? Olen itse eronnut vuosi sitten, 13 vuotta elin suhteessa, jossa mies käytti alkoholia, ei puhunut minulle mitään, ei antanut hellyyttä tai rakkautta, myöskään lapset eivät saaneet kokea rakkautta ja isän kanssa oloa niinkuin olisivat halunneet. Mieheni oli luonteeltaan hiljainen ja kasvatuksellakin oma osuutensa luonteeseen. 7 vuotta tein eropäätöstä mielessäni ja kävin sitä prosessia lävitse, kunnes sitten tein rohkean päätöksen ja otin eron, sillä en jaksanut enää henkisesti elää kylmässä suhteessa, mikä ei antanut minulle ja lapsille mitään, vain ison, raskaan kiven rinnalleni. Päivääkään en ole sitä päätöstä katunut, iso taakka putosi sydämeltäni erottuani. Päätin että elän mieluummin yksin kuin enää huonossa avioliitossa, sillä lapsetkin kärsivät jo siitä. Nyt minulla on vaatimuksena miehelle, juuri nettideittailua olen kokeillut, se että mies puhuisi ja pussaisi, olisi hellä ja ei käyttäisi alkoholia liikaa, kysynkin että ovatko nämä liian isoja vaatimuksia mielestäsi?? Löysin netin kautta elämäni miehen, sielunkumppanin, rakastuimme ja olin jättämässä hänen vuoksiin entisen elämäni, muuttamassa paikkakuntaa, suhde kesti melkein 9 kuukautta, ja luulin kaiken olevan hyvin, koska rakastimme toisiamme. Mutta yhteinen aika lomalla nähtävästi oli liikaa uudelle miesystävälleni, koska lapsemme ovat erilaisia ja erilaisen kasvatuksen saaneita. Toinen lapsistani on saanut nähtävästi psyykkisiä traumoja entisestä liitostamme, nähdessään esim. isänsä makaamista sammuneena lattialla, humalassa tai kun isä ei ole hänen kanssaan puuhastellut mitään, hän on henkisesti kärsinyt elämässään avioliittomme aikana, niin että se heijastuu hänen nykyiseen käytökseen ja olotilaan. Näin minä menetin uuden ihanan, elämäni aidon rakkauden, oman lapseni käytöksen vuoksi. Tämä minun on yritettävä hyväksyä ja mennä eteenpäin elämässä. Ja vielä toivoa että löydän rinnalleni joskus miehen, jolle vaatimukseni on että hän ei juo liikaa, hyväksyy lapseni, rakastaa minua, osaa olla hellä, osaa puhua kaikista asioista, iloista ja suruista. M ielestäni nämä vaatimukset eivät ole liian suuria...haluan vain olla onnellinen, vaikka ei olisi penniäkään rahaa, mutta olisi rakkautta. Haluan vain uuden miehen , jolla on vahvuutta kasvattaa rinnallani minun lapsiani ja tehdä ehkä lapsia lisää. Ja jos miehellä on lapsia, niin toivon että molempien lapset ovat tasa-arvoisia tässä uusioperheessä, kaikki lapset ovat samanarvoisia, olivatpa ne sitten omia tai toisen, kaikkia pitää rakastaa samalla tavalla.
Ja vielä tuosta ex-miehestä, lain mukaan uusi mies ei ole velvollinen elättämään toisen miehen biologisia lapsia ja minä en todellakaan sellaista uudelta mieheltä vaadi ja kaikista ex-miehistä ei ole haittaa tai että he hankalaloittaisivat elämää, sellaisiakin löytyy, minun exästäni ei ole ollut mitään haittaa, lasten asioista muutama sana aina vaihdetaan, mutta mitään muuta ei ole välillämme, saa olla rauhassa exältä ilman mitään ongelmia.
taidat olla ja aika tylsää elämäsi, jos oikein deittipalstalle ydessä vaimosi kanssa tulette kyyläämään toisten profiileja.
Kysymyksen asettelusi on jo asenteellinen. Yh-äitikin voi olla hyvätuloinen tai/ja korkeasti koulutettu tai/ja kaunis. Sellaisenko taustan omaava yh-äiti ei voi tarjota miehelle samaa kuin vastaavan taustan omaava sinkku. Asenteellisuuden muokkaamiseksi heitön ajattelemisen aihetta siitä, että sinäkin voit olla joskus yh tai etävanhempi. Miten silloin tahtoisit itseesi suhtauduttavan.
Niin , jos olisin itse yh niin etsisin toisia yh:ta koska silloin molemmat ymmärtävät mitä arjen pyörittäminen vaatii, mitä lapset vaativat, koko aikaa ei ole mahdollisuutta huomioida toista.
Ex kumppanikin voi pyöriä siinä ja hankaloittaa elämää omilla vaatimuksillaan ja kiusanteolla.
Jos olisin yh niin tämän ymmärtäisin. Sinkkuna tätä en hyvksyisi koska yh ja sinkun seurustellessa vain sinkku joutuu joustamaan.
Monet yh:t ovatkin kauniita ja hyvin koulutettuja. Siksi sitä ihmetelläänkin miksi he ovat antaneet parhaimpansa pelimiehille. Varmaan siksi että vaatimukset ovat olleet kovia eikä viitsitty etsiä sitä kunnon miestä. Vaaditaan ulkonäköä ja menestyksellisyyttä ja sitten saadaan pelimies. Mutta yh:t jatkaa niitä kovempia vaatimuksia myös toisellakin kierroksella ja jälleen saavat ne pelimiehet harmikseen.
Siis en ole näin yksinkertaista järjenjuoksua nähnyt hetkeen aikaan. Mikä sun äo:s on? 85?
Ei ole tyhmä joka pyytää..ei niin millään.
Ihmisillä tuntuu olevan pakko aina käyttää sitä tilaisuutta hyväkseen kun on mahdollista. Siis nimenomaan kaikkea ilmaista. Ja kun se ei kerta mitään maksa itseltä jos "vaatii" mahdottomia niin entäs sitten, kun ei kerta voi edes kasvoja menettää, onhan joka paikassa mahdollisuus olla niin anonyymisti ettei edes se lähin naapuri voisi tunnistaa.
Aj niin, vielä jos jotain tosta asiasta eikä sen vierestä:
Naisilla on varaa vaatia enemmän kuin koskaan aiemmin. En syytä siitä ketään/mitään, mutta sen sanon että niin kauan kun miehet ovat pillun perään niin naiset voivat jatkaa vaatimista.
Mä itseasiassa ymmärrän sen täysin...
joo, siis nämä naiset jolla on kovat vaatimukset tietää että miehet on vain seksin perään ja siksi voi vaatia. Ok, nyt mä ymmärrän, siis naiset haluaa vain sellaisen miehen joka on seksin takia heidän kanssaan. Juu, tää valotti paljon.
Oli sitten hauska lukea, mutta tuli kyllä murheellinen mieli. Olet nääs vajaa viisikymppinen ja yh. Minulla on virka, omistan muutakin kuin sirkkelin, en ole mieheltä vaatinut kuin sivistystä ja teatteriesityksiä on ollut ihan omasta takaa. Väittäisin olevani normaali, ja seksinvonkaajat kyllä tunnistaa, kun on pelisilmää.
Vaadin samalla mitalla, se on oikeutettua. Se niistä vaatimuksista. Miesten vaatimuksista nyt en ala kirjoittamaan, eihän sitä kaikkea pysty edes sunnuntaina.
Katkeruus on sitten asia erikseen. Mun äiti on hieman yli viisikymppinen ja suurimman osan ajasta yh. Ei ole kyllä kertaakaan miehiin kuitenkaan kyynistynyt. Outoa, eikös?
Niin siis vaadit miehiltä sivistystä, mutta et teatteriesityksiä? Nyt on ilmeisesti lukemisen ymmärtäminen mennyt päin honkia kun en vain ymmärrä ah niin selkeää suomenkieltä.
Sivistys nyt ei tarkoita mitään mutta samanaikaisesti kaikkea. Sellaisia tuntuvat olevan naisten "vaatimukset". Ja jos sitä ei ymmärrä ja kysyy vaikkapa tarkennusta niin nainen ihmettelee että miksei mies ymmärtänyt mitä juuri sanottiin. Mies jos taas vaatii, niin mies vaatii yksittäisiä asioita ja niitä kuitenkin rehellisesti, se tuskin on keneltäkään pois.
enpä vainenkaan ole katkeroitunut tai kyynistynyt. Sarkasmia ja ironiaa ja hieman heittoja, eihän sitä muuta tarvittu. Sivistys on sitä, mitä ei koulutus tuo. Sivistynyttä käytöstä, sivistynyttä vuorovaikutusta... Perusajatus on siinä.
Vaatimisessa ei ole puolin eikä toisin mitään vikaa, vaan kun vaaditaan, niin ollaan sitten myös valmiit kuuntelemaan tai lukemaan se vastaus.
Ah, niinpä tietysti.
Itseironia olisikin liian helposti huomattavaa. Sarkasmi ja ironia taas noin muuten...hankalammin huomattavaa, mutta ehkä siitä saa sitten edes itse hyvän mielen kun joku toinen ei tajua. On niin monta keinoa voimauttaa itsensä.
Niin niin...
Sivistys on juuri sitä minkä jokaisen pitäisi tajuta. Ja jos ei tajua niin painukoon helvettiin. Kuulunee samaan kategoriaan kaikkien muidenkin opittavien asioiden kanssa. Että jos ei tahdo niin todennäköisesti ei myöskään voi oppia. Se onkin sitten jo hassua jos joku ei halua "sivistyä".
"Vaatimisessa ei ole puolin eikä toisin mitään vikaa, vaan kun vaaditaan, niin ollaan sitten myös valmiit kuuntelemaan tai lukemaan se vastaus."
Nimenomaan. Noin sen kuuluisikin mennä. Jos vaaditaan niin vaaditaan kuitenkin niin sanotusti hattu kourassa.
Niin, on varmaan vaikea ymmärtää että sydämen sivistys voisi olla juntin vastakohta.
Ja aika junttia porukkaa tuntuu täällä olevan.
Sivistys on toisten ihmisten kunnioittavaa käytöstä, sellaistenkin ihmisten arvostamista, jotka ei välttämättä ole oman maun mukaisia, tai täytä niitä omia kriteereitä.
Se vanha neuvohan oli että miestä valitessa pitää katsoa, miten hän kohtelee vanhuksia, lapsia ja eläimiä ;) Eli ei pidä tuijottaa sitä ,miten mies kohtelee naista, johon on ihastunut, vaan nimenomaan katsoa, miten hän kohtelee niitä jotka ehkä vähiten on hänen intressiensä piirissä.
Mutta tämänhän tiesi kaikki vähänkin yleissivistystä omaavat ;)
Nimenomaan miestä valitessa pitäisi katsoa. Naiset nyt kuitenkin ovat tunneälyltään niin ylivertaisia että vaativat muidenkin olevan. Ei sillä, kyllä mä voisin mun peilikuvaan rakastua...jos maailmassa ei olisi jäljellä enää ketään muuta.
Voinko pitää itseäni sivistyneenä, jos silloin tällöin kohtelen lapsia eritavoin kuin se nainen kohtelisi? Tarkoittaen sitä, että näkee lapsen vaikkapa fiksumpana kuin se nainen joka "sivistyneenä" näkee sen lapsen vaikka ihan vain lapsena.
Eläimet ovatkin sitten jo kokonaan eri asia. Jos sivistynyttä on inhimillistää eläimiä niin...hmm...
Ehkä se naisten vaatima "sivistys" on jotain minkä vain ne naiset voivat tietää. Miehen tehtävä on saada tarpeeksi pisteitä jotta nainen voisi sitten vaatia seuraavaksi jotain muuta.
Ihan tiedoksesi: sivistyneitä miehiä on olemassa, eivätkä he ole edes uhanlaisia.
Joten koetappa poika miettiä.
Mä voin koettaa miettimistä sen jälkeen kun sä olet todistanut olevas sen arvoinen. Pojuttelu viittaa kyllä johonkin ihan muuhun suuntaan. Toivottavasti sua hymyilyttää.
HUOM!
Mitäänhän mä en ole väittänyt sivistyksestä, mutta kun se on niin ympäripyöreästi sanottu, että se nainen joka sellaista vaatii ei kuitenkaan tiedä mitä vaatii vaan pystyy sitten tarpeen mukaan keksimään siihen "sivistys"-sanan alle luoja ties vaikka mitä. Ihan kuinka paljon vain haluavat.
Edelleenkin...
Miehet vaativat yksityiskohtaisempia ja (ehkä?) enemmän visuaalisia asioita. Noin niin kuin pintapuolisesti ottaen.
Ainakin me...hmh...tai siis ne miehet jotka sellaisia asioita vaativat, vaativat niitä asioita rehellisesti.
Minkä arvoinen? Mitä kaikkea minun pitäisi tehdä että olisin sivistyksesi arvoinen?
Sivistynyt ja varsinkin sydämen sivistystä omaava ihminen ei suhtaudu noin. Aijai sentään.
Nyt joudut poika laiskanläksylle!
On miehiä, joiden aivotoiminta on naismaista ja naisia joiden aivotoiminta on miesmäistä.
Sivistynyt on sivistynyt, sen tuntee kun tapaa. Toki ylläreitäkin tulee...
Luulisin että se on asia, josta ei tarvitse neuvotella eikä käydä kauppaa.
Kas tässä sitä oikein tuutin täydeltä :" "pääsee" kirjoittelemaan nettiin: vaikealuonteinen, pienimunainen vinkuva apina, hörökorvineen.
Ja kun et olet saanut mitä haluat niin eikun palstalle itkemään naisten vaatimustasoa. Ihan tiedoksesi saatanan pelle, ettei yhdenkään naisen tarvitse ottaa tuollaista aivotonta apinan ja neandertalilaisen ristetystä."
Kuule, koska olen väittänyt olevani sivistynyt? Ehei suinkaan. Olen ilkeä, pahansisuinen ja vittumainen ämmä joka tykkää tapella, ja jonka kohdalla jokaisen miehen niskakarvat nousevat pystyyn. Siis myös sen rauhallisimmankin. Ja joskus jotain muutakin.
Ja olen aivan varmasti yhtä paskamainen kuin jotkut muut tällä palstalla ...
Sivistyneisyyden jätän sen paremmin hallitseville, ei sivistyneille edes tarvitse kirjoitella tuota minkä olet kopioinut tuolta ylempää.
Yleensäkin olen sitä mieltä, että miehen on hyvä tietää paikkansa ja osoittaa riittävää alamaisuutta ja tottelevaisuutta naiselle. Hyvä mies tietää mitkä hänen velvolisuuksiinsa kuuluvat, eikä horise joutavia tasa-arvosta, eikä seurustele matsojen kanssa, näiltä kun oppii huonoja tapoja.
Minusta mies ja esiliina ovat hyvä yhdistelmä ja soppakauha kädessä kruunaa kaiken.
Muuta kommentoitavaa?
Onhan se hauskaa, että sivistys-sanalla on niin monensorttista määritelmää. Kyllä sivistys on toisen ihmisen kunnioittamista huolimatta sitten ihmisen taustasta, mielipiteistä, uskonnosta tms. seikasta. Niin kuin täällä on jo esiin tullut. Mielenkiintoista toki on, että yleensä kirjoitellaan vaatimuksista, kun se pitäisi olla jonkinlainen toive. Kaikilla meillä saa olla toiveita. Olisikohan niin, että ne ovat oikein perustuslain suojeluksessa.
Kuulehan, hattu kourassa on ihan hyvä periaate. Nöyristely vaan ei ole kaikille mieleen.
Rehellisesti miehet vaativat.... onkohan se sitten niin, että naisen vaatimukset ovat aina enemmän tai vähemmän epärehellisiä.
Miksi etsiä tavista josta on eroon päässyt , Elämää ei pidä tuhlata tavanomaisuuksiin
silloin kun valinnan mahdollisuus on . Niinhän miehetkin yrittävät , vaihtamalla
täytyy parantua .
tässä samassa pyörii palsta, jossa moititaan lapsettomat naiset. Kuulkaas pojjaat, jospa vaihtaisitte, niin elämä jälleen jatkuisi rauhaisasti. Jokaiselle joku hyvä ja ideal; kaikki tyytyväisiä ja jokaiselle joku.
Meillä kaikilla oikeus omiin valintoihin elämässämme ja samalla tavalla ajattelevat yhteen.
ei se pojat vaihtamalla parane, kyllä se vittu on jokaisella lehmällä, ja sonneilla kyrpä.
lehmien "sand in vagina" ilmiö, sivistymättömyys, huumorintajun/ itseironian puuttuminen, totisuus, hymyilemättömyys, feminismi, mienhäiriöt, identiteettiongelmat, horoilu, leväperseisyys, massaruinaus, mielikuvituksen puute, penisfobia ja muu turha huuhaa paska aiheuttaa miehille identiteettikriisin, jossa hän pohtii, pitäisikö olla fruittari vai meikkifeissi androgyyni olio
Matsoilu aiheuttaa feminismiä.
Ei siinä nainen tiedä pitäisikö kasvattaa munat vai tyytyä vain lainaamaan.
Heittäisin kysymyksen takaisin niin päin, että jos ja kun yhtä lailla 50-60-vuotiaat miehetkin etsivät 30-40 vuotiaita, mitä heillä tarjottavana urheilullisille, hyvätulosille, kauneille 30-40-vuotiaille huippunaisille?
(rahaa, tavaraa, omaisuutta yms. krääsää ei lasketa)
(Yksinhuoltajista en nyt tässä yhteydessä puhu mitään, sillä se on ihan oma juttunsa, koska kaikille lapsille kuuluu hyvä isä ja äiti.)
Ei voi ymmärtää, voisiko joku avata, miksi näin on, jotta ymmärrykseni laajentuisi.
Tietysti "eihän se ole tyhmä joka pyytää"
Miksi ei lasketa? Raha ja omaisuus ovat aika tärkeitä asioita monelle. Tietysti 50-60-vuotiaalla miehellä voi sen lisäksi olla tarjottavana muutakin kiinnostavaa, kuten hyvää ja fiksua seuraa ja kumppanuutta, siinä missä nuoremmallakin. Taloudellisen turvan tarjoaminen kuitenkin usein lisää miehen houkuttelevuutta entisestään.
Mutta ne 50-60-vuotiaat miehet, jotka etsivät itseään parikymmentä vuotta nuorempaa vaimoa, eivät kyllä juuri koskaan vaadi että naisen pitäisi olla vielä hyvätuloinenkin. Sellainen vaatimus karsisikin mahdolliset vaimoehdokkaat olemattomiin.
Ihan sama juttu kaikilla, olipa sitten mies, nainen, rikas, köyhä, ruma, kaunis, vanha, nuori, lihava, hoikka tai millainen vain. Kaikkea voi vapaasti vaatia, mutta jos vaatimukset ovat epärealistiset omiin ominaisuuksiin nähden, ei vain yksinkertaisesti löydä ketään. Sitten saa ihan vapaasti valita, onko yksin vai höllääkö vaatimuksia.
Tai sitten ne omat ominaisuudet ovatkin niin hyvät, että on varaa vaatia enemmän kuin kateellisilla profiilienselailijoilla, eli löytää vaatimukset täyttävän kumppanin. Ihan sama kysynnän ja tarjonnan laki kuin tavaroiden, palvelujen ja työn kauppaamisessakin.
Heh hee.. Siis hyvin, hyvin harva nainen huolii itselleen 10v-> vanhemman miehen, varmaan mennään jo samoissa lukemissa, että harva mieskään huolii yli 10v vanhempaa naista.
Itse olen 30v ja minullakin se raja menee 3v vanhemapaan itsestäni, enkä siis näe että mitä tarjottavaa liian vanhalla miehellä minulle olisi, rahalla minua ei saa "ostettua". En yksinkertaisesti näkisi mitään yhteistä niin vanhan kanssa, itse olen kuitenkin ikäiseni oloinen enkä siis mikään tätimäinen jolle mahdollisesti voisi kelvatakin vanhempi. Isäni ikäinen mies on vanha minulle ja pidän heitä papparaisina.
Mä olen kanssa 30 ja mulla sama homma. Vaikka olen laittanut ikärajan, niin silti nuo lähemmäksi isäni ikää olevat kirjoittelee ja ehdottelee seksisuhdetta :D
Itse olen 40 vuotias mies ja erosin 2 v.sitten..Olen hyvässä toimessa ja ulkoisesti kaikki kunnossa.
Harrastan urheilua 3-4 krt / viikossa,,joten ylipainoa ei ole...
Menin tapaamaan Oululaista naista ,joka oli ollut 3v.vapaa.Nainen tuli kahville sovittuun paikkaan ,
missä tarjosin hälle leivoksen kera. Kysyin häneltä millaista miestä hän hakee,,hän kertoi ,että akateemista
hyvätuloista ja kaunista miestä..Hän kertoi ,ettei ole vielä tärpännyt ,vaikkakin hän juttelee kaupan
kassalla monenlaisen miehen kanssa( työssä k-kaupan kassalla) Minulle tuli sellainen mielikuva ,että
nainen on alkoholin ystävä ja tupakkia veti 2 kpl,,tunnin ajalla..Mietin silloin heti ,ettei tämä nainen
täytä minun elämää..Vanha ruostunut opel auto ja nainen kuului samaan katekoriaan..
Kysyin vielä ,oletkos laittanut riman niin korkealle ,ettei miehet uskalla lähestyä..Saimme juotua
kahvit niin tämä nainen ilmoitti minulle, ettet ole se mies mitä etsin..Olin vähän yllättynyt ja kysyin syytä
hän kertoi ,ettet ole hyvännäköinen?? Kiitin kannanotosta ja poistuin hiljainen ,mielessä ajatus
eipähän tarvinnut itse ratkaista juttua.. Sanon ,että tuollaisella asenteella saa hakea lopunelämää
sitä kaunista hyvätuloista miestä...
No millainen nainen sinun mielestäsi on tälle kuvailemallesi naiselle sopiva?
Minusta tämä juttu muuten haiskahtaa keksityltä ja ihan kuin merihanhi leijailisi lähistöllä...
korjaus: "millainen mies sinun mielestäsi.."
Täällä mä leijailen:) Juu, eipä ollut toi esimerkki mun keksimä. Hassua että kun joku laittaa esimerkin elämästään joka vastaa todellisuutta nettideittailussa niin sittenhän se on keksitty hahaha.
Mutta hienosti ollaan ajatusten vaihtoon päästy lähettämälläni keskustelunavauksella:)
Uskon että juuri noin sinulle on käynyt.
Tuli vain mieleeni:
Jos itsekin jo heti tapaamisen alussa olit sitä mieltä, ettei tuo nainen ole sinua varten, miksi pahastuit kun hän sanoi sinusta samaa? Eikö sinulle olisi pitänyt olla pelkästään helpotus kuulla ettei hänkään ole kiinostunut sinusta - nytpä säästyit siltä kiusalta että jouduit miettimään kohteliasta ja tahdikasta tapaa sanoa KIITOS EI.
Miksi halusit tietää onko hän laittanut riman liian korkealle yms yms. jos kerran et itse ollut pätkääkään kiinnostunut hänestä? Luulisi ettei sinua yhtään kiinnostaisi kuulla.
Miksi petyit ja halusit kuulla SYYN? Onko niin, että itsetuntosi ei kestä pakkeja, ei edes niiltä joille itse antaisit pakit? Eli sekö tässä tympi että toinen ehti ensin sanoa sen EI KIITOS - sinunko olisi pitänyt saada sanoa se...?
Ehkäpä ajattelet, että kun SINÄ kaikessa ihanuudessasi et kelvannut, niin sietää akan olla loppuikänsä yksin. Vaikka hän itse ei kelvannut sinulle, niin sinun olisi pitänyt kelvata hänelle. Kaikkien täytyy kelpuuttaa sinut, myös niiden, joita sinä itse et kelpuuta.
Minulle ei kukaan ole tapaamishetkellä tai jälkeen sanonut, että ei enää. Kuitenkin seuraavassa keskustelussa mailissa kyllä. Helpotus, minun olisi ollut vaikea sanoa sitä kenellekään. Minä kyllä tulisin toimeen kenen kanssa vaan, mutta ulkonäköni kai ei ole seksikäs ja vetävä. Ulkonäkö se ratkaisee, vaikka olisi korsteeni ja juoppo kaljakalle. Totuus on tämä.
Vastakysymys: miksi juuri yh-äitien ja vanhempien naiset pitäisi alentaa vaatimustasoaan ja tyyttyä huonoon suhteeseen?
Sinun mielestäsi tietenkin siksi etteivät he (MUKA!) kuitenkaan saa valioluokan miehiä, parempi kun hyväksyvät tosiasiat ja tyytyvät huonoon.
Unohdat yhden näkökohdan:
Se, onko varaa vaatia paljon, ei riipu iästä eikä siviilisäädystä vaan vain ja ainoastaan siitä, kuinka suuri ja välttämätön tarve kumppanin löytämiseen on, ja pärjääkö ilmankin.
Se, joka kuumeisesti etsii kumppania eikä kestä ajatusta yksin elämisestä, joutuu ehkä tinkimään vaatimustasostaan ettei jäisi yksin. Jos ei kuumeisesti etsi eikä koe että nyt on ihan PAKKO saada se kumppani, voi iästä ja siviilisäädystä riippumatta nostaa vaatimustasonsa aika korkealle. Tietysti siinä voi käydä niin että jää yksin, mutta pointtini on tämä: YKSIN JÄÄMINEN EI HAITTAA, ei ainakaan niin paljon että sen välttämiseksi olisi valmis ei-niin-antoisaan suhteeseen!
Yh-äidit ja vanhemmat naiset eivät pakkomielteenomaisesti etsi parisuhdetta. He pärjäävät vallan hyvin ilmankin, ja sen vuoksi he eivät rupea huonoon suhteeseen. Verrattavissa siihen, että jos on pyörtymäisillään nälästä, suostuu syömään kylmää kaurapuuroa. Kun on kylläinen, suostuu pistämään suuhunsa vain parhaan herkkupalan.
Nuorella ja vapaalla ihmisellä hormonit jyllää, on pakko löytää kumppani, edes joku, muuten on kuin kipeä kissa pistoksissa. Nuorena ja nättinä minäkin alensin vaatimustasoani etten jäsi yksin. Ei olisi pitänyt. Mutta olen oppinut läksyni: nyt viisikymppisenä olen mieluummin yksin kuin "no jaa, ehkä tämä ei ole ihan sitä mitä hain, mutta onpahan edes joku..." -suhteessa.
YH-äidit esittävät suuret vaatimukset miehille, koska ovat itse omakohtaisesti kokeneet miten käy jos alentaa vaatimustasoaan ja suostuu puolivillaiseen suhteeseen. Siinä käy huonosti. He ovat huomanneet että suhteelta kannattaa vaatia laatua, ja olla mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Vanhemmat naiset ovat huomanneet saman, ovat ehkä olleet useammassakin kurjassa suhteessa eivätkä halua toistaa nuorussaikaisia virheitään. Sitä paitsi yh-äidin lapsetkin joutuvat kärsimään, jos äiti elää kurjassa suhteessa. Yh-äideillä on lapsissaan niin paljon työtä ja elämänsisältöä, ettei heillä ole aikaa ja energiaa painiskella kurjan suhteen kiemuroissa. Suhteen on oltava primatavaraa, tai sitten ei suhdetta ollenkaan.
Vanhemmila naisilla hormonitoiminta on jo sen verran heikkoa ettei ole mikään pakko löytää ketään, ilmankin viihtyy ja pärjää. Ja vanhemmilla naisilla on jo muutenkin niin hauskaa ettei sillä miehellä ole väliä. Jos sellaisen ottaa, sen on oltava todella hyvä. Joten jos sen autuaan ja kalliisti ostetun vapautensa luovuttaa pois, siihen on oltava todella hyvä syy, eli todella ihana mies.
Komppaan sinua, nimimerkki "Ymmärsitkö miksi?".
Kiteytit juuri asian ytimen.
Yh-äitinä on ollut pakko kasvaa vahvaksi, ja selviytyä monesta asiasta omin avuin, mutta kovin helposti uudessa parisuhteessa joutuu kotiorjan asemaan. Miehet tykkäävät ja kehuvat monitaitoisuuttani ja toimeliaisuuttani, auton pikkukorjauksista kodin kunnostukseen. Yhdessä elämisen tarkoitus on tietysti miehen kannalta se, että tämä monitoimiäiti helpottaa miehen elämää hoitamalla kaikki kotona tehtävät hommat. Tämähän tarkoittaa sitä, että naisen kotityötaakka kasvaa ja miehen kevenee.
Erittäin kranttu olen vastaisuudessa siitä, kenen kanssa lyön hynttyyt yhteen.
Miksi pitäisikään muuttaa yhteen asumaan?
Seurustelu riittää minulle vallan mainiosti tässä elämäntilanteessa.
Juuri tuota olen minäkin perin juurin pohtinut, enkä ymmärrä. Kyllä harvassa ovat nuo sporttiset, rahakkaat, tyylikkäät, oppineet, hyvässä ammatissa olevat! Eivät varmasti hae ensimmäisenä näitä, joittenka kuvia minä olen katsellut netistä. Yhdelle laitoinkin viestin, että haetko todella itseäsi noin paljon nuorempia miehiä, kun ikää on kertynyt noinkin paljon. Vastasi, että haethan sinäkin...:-). Minulla oli tuo haarukka kyllä aivan rajaton, laitoin vain minimi ja maximi arvot kaikkiin, ei mitään rajoituksia..ja yksi tohti jo vastata, että oletko pedofiili. No, minä vastasin, että taidat olla opettaja ammatiltasi, kun sekoilet...hän oli opettaja!
Naisista löytyy noita mukaviakin, mutta enemmistö hakee jotain, jota ei koskaan tule saamaan. Mummona vanhainkodin potilaana voi sitten muistella ja marmattaa ettei löytynyt - no kun ei ole sellaisia! Vanhemmiten naisilla nuo turhat toiveet jäävät vain haaveiksi. Jostain on luovuttava, että jotain saa - ei pidä kuvitella, että löytää elämänsä prinssin 50-vuotiaana..jos prinssin pitää olla samannäköinen kuin teinipoika! Varmasti on ryppyjä - mutta emmehän me saa olla ryppyotsaisia?? :-)