Olen ollut suht hyvässä suhteessa jo todella kauan..Nyt olen kahden vaiheilla kerronko miehelle että haluan erota vai yritänkö vielä jos suhde muuttuisi parempaan? Mieheni on todella vaikea luonne..Yhtenä päivänä iloinen toisena kun perseeseen ammuttu karhu..Olen katsonut tätä jo niin kauan että siihen rupeaa kyllästymään..En halua uutta suhdetta kenenkään miehen kanssa mutta silti ero tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta..
Mitä tekisin?
pettynyt!
7731
0Äänestä
Vastaukset 7
Vanhimmat
olin muutama vuosi sitten... Omassa elämässä tapahtui muutoksia niin työn kuin omaisten sairastumisien muodossa eikä miehestä ollut muuta kuin... Rumasti sanottuna v*****lemaan. Hänen tarpeensa olisi pitänyt huomioda ja hänen murheisiinsa ottaa osaa, vaikka itse horjuin jaksamisen äärirajoilla. Toki silloin, kun itsellä meni hyvin, parhaani mukaan tuin häntä - ja halusinkin tukea. Kylmää kyytiä oli se, ettei toinen vastaavasti huomionnut minun heikkoja hetkiäni mitenkään, vaikka niistä hänelle asiallisesti avauduinkin - ilman piikittelyä ja draamaa. No, joku varmaan on sitä mieltä, että tämä on heppoinen peruste erolle ja että olisi pitänyt yrittää ymmärtää sitä, että kaikki eivät kykene empatiaan... Joka tapauksessa erosin viime vuoden keväällä ja elän sinkkuna nyt ja hyvin luultavasti tulevaisuudessakin. En jaksa uskoa, että "vaihtamalla paranee", vaan pahimmassa tapauksessa menisin vain ojasta allikkoon. Parempi pitää ilot ja surut yhden myssyn alla.
Olen tätä vetvonut ja yrittänyt kaikkeni kuluneen vuoden. Olin muuttamassa pois kesän alussa, kun hän "kädet ristissä" lupasi taas että yhteistä elämää rakennetaan ja yhteistä tulevaisuutta (ilmaisen asian tässä laaja-alaisesti). No, sen lupauksen petti. Taas kerran. Nyt tiedän, että lähden, koska tiedän jo kokemuksesta mitä on tulossa, jos en lähde. Tiedän myös että hän ei rakasta minua oikeasti, kunhan puhuu. Olen kovin rehellinen itselleni, on aika lähteä. Vakeinta on olla tässä välivaiheessa, kun olen sisäisesti päättänyt lähteä, mutta asumme yhä yhdessä. Tärkeintä on päästä muuttamaan pois. Ja aloittamaan omaa elämää, uusi lehti. Minulla ei ole mitään epäselvyyttä päätöksessäni. Hän on selkeästi osoittanut teoillansa, että en ole tärkeä hänelle, vaikka toisin puhuu. Viettää esimerkiksi kesälomansa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa, ja itselleen tärkeässä paikassa. Minä olen ikään kuin kulissi. Minä yritin kaikkeni. Minulla on oikeus rakkauteen ja siihen, että toinen kohtelee minua siten, että minusta itsestäni tuntuu että hän välittää minusta oikeasti. Aion joka tapauksessa muuttaa erilleen ja hakea avioeroa. Avioeroon kuuluu kuuden kuukauden harkinta-aika. Tärkeintä on ehdä ratkaisu ja toimia, kun ei ole hyvä olla ja toinen oikeasti kohtelee tavalla, joka osoittaa ettei toinen ole tärkeä.
ei miehet muta tapojaan,nainen on vain rakkauden väline narsistisille miehille ja Äidin korvike!!!!Muuta ihmeessä äkkiä ja laita oma tärkeä elämäsi kuntoon.parisuuhteessa mielestäni tärkeintä yhdessä tekeminen ja toisen hyväsyminen juuri sellaisena kuin on,vaikka ikää tulee,ei ne ukotkaan enää kymppejä ole eläkeiässä:/=0,,,,,,ikuisia pikkupoikia ne ovat ja alkoholi ja omat menot korvike kun eivät osaa tunteita käsitellä ja mieskunto alkaa pettämään......Toivottavasti kenenkään joka haluaa ei tarvitse viettää eläkepäiviä yksin kuitenkaan,,,,,,taitaa olla aika tavallinen tarina,,,,samassa veneessä ollut aikoinaan..:)
laitan tähän tämän jälleen niin tärkeän huomautuksen, että kun alkaa vene keikkua, pysäyttäkää se, ja avatkaa kumpikin suunne. kertokaa avoimesti toiselle, mikä mättää, ja on vialla liitossa. Monta liittoa on pelastettu sillä, kun molemmat osapuolet ovat OPETELLEET puhumaan tunteistaan, vaikka aiemmin olisi suusta tullut vain: "jaa! ja joo!" Uskokaa tämä! Avoimella puhumisella pelastetaan monta eron partaalla olevaa liittoa!
Kun saisikin ukkokin sen suunsa auki ja asiallista tekstiäkin vielä sieltä!
Ite oon ainakin jo kyllästynyt virkkuukoukulla sanoja sieltä suusta pyydysteleen, joten annan olla!
Kaatukoon koko paska liitto, ei oikeastaan tunnu enää missään!
millä helvetillä sitä saa toisen puhumaan, jossei tämä HALUA puhua. Alkaa lähinnä nyppiä, kun lukee noita "opetelkaa puhumaan"-lätinöitä. Kyllä jokainen puhua osaa, mutta jos ei halua, ei halua ja piste! Jos on vuosikaudet omalta osaltaan yrittänyt puhua nätisti, vähemmän nätisti ja kaikkea siltä väliltä, ja vastaukset ovat jaa, juu ja ei mua mikään vaivaa, niin... No, tuo "sini*" voisi alkaa kiertäväksi "puheopettajaksi", tervetuloa vaan..!
Moi olin juuri selaisessa suhteessa toistakymmentä vuotta ja erosin. Kummallakaan meillä ei ollut tosia osapuolia enkä sellaista haluakkaan. Sanotaan, että nyt minulla on helpompi elää, kuin aikoihin. Nyt kun hän ei ole läsnä, olen paljon rennompi. Hänestäkään ei koskaan tiennyt millä tuulella mahtaa olla, oli kuin tuuliviiri ja varpaillaan sai olla.
En kaipaa häntä, olimme kaiketi jo kaveripohjalla ja mielessäni olin tämän eron jo valmistellut
monta vuotta sitten. Nautin joka hetkestä :)
Jos sinulla on vielä tunteita miestäsi kohtaan, kehottaisin kuitenkin menemään pariterapiaan. Ehkä miehesikin on tylsistynyt kun vain ärisee...Ei kannata kuitenkaa erota tuosta noin vain. Meilläkin päädyttin yksissä tuumin ratkaisuun.
Hyvää loppu kesää sinulle ap kirjoittaja.