Eli ajattelin, että kaikkien "helvettien" jälkeen ihmiset voisi jakaa myös hyviä kokemuksia :)
Itse olen ollut kaksi kertaa au pairina samassa perheessä 3 vuoden aikana ja aikani heidän kanssa oli niin positiivinen kuin negatiivinen, todellisuus kun ei ole ikinä ihan vaaleanpunaista. Opin au pair aikana paljon itsestäni ja siitä millainen perhe mulle sopii ja millaista elämää itse haluaisin elää. Tulin todella läheiseksi perheenäidin kanssa, joka on mulle yhä kuin isosisko/äidillinen hahmo ja joka tuki mua kaikessa ja mä olin puolestani tueksi hänelle kun asiat meni heidän avioliitossa vähän huonosti.
Perheenisän kanssa en ollut yhtä läheinen, mutta tultiin hyvin toimeen ja oli molemminpuolista kunnioitusta.
Lasten kanssa tulin hyvin toimeen, varsinkin toisella kerralla kun he olivat jo vähän vanhemmat. He kuuntelivat minua hyvin ja olivat muutenkin hyvin kasvatettuja. Vieläkin saan viestejä perheenäidiltä, jossa hän kertoo kuinka nuorempi lapsi on sanonut, että haluaa minut katsomaan heidän perään, jos perheenäidille kävisi jotain.
Olin todellakin osa perhettä ja pidetään yhä yhteyttä. Kävin perheen mukana monenlaisissa päivämatkoilla ja tehtiin kaikenlaista yhdessä. Joskus perheenisä jäi katsomaan lapsia kun lähdin jonnekin perheenäidin kanssa. Mutta oli myös vaikeita aikoja, varsinkin kun avioliitossa oli ongelmia. Siinä tavallaan heijastuivat myös omat ongelmani ja voin henkisesti huonosti. Ekalla kerralla myös työtuntini olivat aivan liian pitkät minulle. Vaikka tiesin siitä etukäteen, niin joskus käytäntö on kuitenkin erilaista kuin teoria.
Mun tapauksessa asiaa auttoi varmasti työmoraalini, tein aina parhaani ja kunnioitin perhettä sekä heidän tapoja. Minun onnekseni he olivat erittäin avarakatseisia ja ihania ihmisiä, jotka todella pystyivät ottamaan minut osaksi perhettään.
Todellisuudessa on yhtä paljon erilaisia au paireja kuin on perheitäkin ja toivottavasti jokainen löytää omansa. Tosin löytyy perheitä, joiden ei ikinä pitäisi ottaa au pairia ja on au paireja, joista ei oikeasti ole siihen hommaan. Se pitää vaan hyväksyä.
Ja kaikille, jotka miettivät au pairiksi lähtemistä, niin kannattaa miettiä omia motiivejä, miksi sinä oikeasti haluat au pairiksi ja mitkä ovat odotuksesi? Mitä on pahinta mitä voisi tapahtua ja miten sinä voit olla mahdollisimman hyvä au pair? Kuinka monen lapsen kanssa todellisuudessa pärjäisit - viisi lasta on todellakin erilaista kuin yksi - ja kuinka monta tuntia haluat vuorokaudessa itsellesi?
Nauttikaa au pair ajastanne!
Itse olen ollut kaksi kertaa au pairina samassa perheessä 3 vuoden aikana ja aikani heidän kanssa oli niin positiivinen kuin negatiivinen, todellisuus kun ei ole ikinä ihan vaaleanpunaista. Opin au pair aikana paljon itsestäni ja siitä millainen perhe mulle sopii ja millaista elämää itse haluaisin elää. Tulin todella läheiseksi perheenäidin kanssa, joka on mulle yhä kuin isosisko/äidillinen hahmo ja joka tuki mua kaikessa ja mä olin puolestani tueksi hänelle kun asiat meni heidän avioliitossa vähän huonosti.
Perheenisän kanssa en ollut yhtä läheinen, mutta tultiin hyvin toimeen ja oli molemminpuolista kunnioitusta.
Lasten kanssa tulin hyvin toimeen, varsinkin toisella kerralla kun he olivat jo vähän vanhemmat. He kuuntelivat minua hyvin ja olivat muutenkin hyvin kasvatettuja. Vieläkin saan viestejä perheenäidiltä, jossa hän kertoo kuinka nuorempi lapsi on sanonut, että haluaa minut katsomaan heidän perään, jos perheenäidille kävisi jotain.
Olin todellakin osa perhettä ja pidetään yhä yhteyttä. Kävin perheen mukana monenlaisissa päivämatkoilla ja tehtiin kaikenlaista yhdessä. Joskus perheenisä jäi katsomaan lapsia kun lähdin jonnekin perheenäidin kanssa. Mutta oli myös vaikeita aikoja, varsinkin kun avioliitossa oli ongelmia. Siinä tavallaan heijastuivat myös omat ongelmani ja voin henkisesti huonosti. Ekalla kerralla myös työtuntini olivat aivan liian pitkät minulle. Vaikka tiesin siitä etukäteen, niin joskus käytäntö on kuitenkin erilaista kuin teoria.
Mun tapauksessa asiaa auttoi varmasti työmoraalini, tein aina parhaani ja kunnioitin perhettä sekä heidän tapoja. Minun onnekseni he olivat erittäin avarakatseisia ja ihania ihmisiä, jotka todella pystyivät ottamaan minut osaksi perhettään.
Todellisuudessa on yhtä paljon erilaisia au paireja kuin on perheitäkin ja toivottavasti jokainen löytää omansa. Tosin löytyy perheitä, joiden ei ikinä pitäisi ottaa au pairia ja on au paireja, joista ei oikeasti ole siihen hommaan. Se pitää vaan hyväksyä.
Ja kaikille, jotka miettivät au pairiksi lähtemistä, niin kannattaa miettiä omia motiivejä, miksi sinä oikeasti haluat au pairiksi ja mitkä ovat odotuksesi? Mitä on pahinta mitä voisi tapahtua ja miten sinä voit olla mahdollisimman hyvä au pair? Kuinka monen lapsen kanssa todellisuudessa pärjäisit - viisi lasta on todellakin erilaista kuin yksi - ja kuinka monta tuntia haluat vuorokaudessa itsellesi?
Nauttikaa au pair ajastanne!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyviä kokemuksia, ihmiset :)