Kuulin äsken vanhemmiltani että minulla on n. 8 vuotias pikkuveli joka on syntynyt isän törttöilyjen vuoksi maailmaan. Itselläni ikää on jo 28 v ja kaksi lasta omasta takaa. Tuntemukseni juuri nyt? Olen shokissa, pyörryttää aivan hirveästi, olen sanaton...
Se miksi kirjoitan juuri tälle palstalle, johtuu siitä että uskottomuus voi joskus johtaa tähän, joka ainakin tällä hetkellä on aikas paska juttu. Suoraan sanottuna mua ei voi vähempää kiinnostaa jakaa tulevaa omaisuutta kenenkään vieraan ihmisen kanssa, mutta toisaalta tämä poika on täysin viaton...tunteeni siis on sekavat...
Onko kenellekkään muulle käynyt näin, jos on niin kuinka selvisit ja tapailitko veli tai sisarpuoltasi?
Se miksi kirjoitan juuri tälle palstalle, johtuu siitä että uskottomuus voi joskus johtaa tähän, joka ainakin tällä hetkellä on aikas paska juttu. Suoraan sanottuna mua ei voi vähempää kiinnostaa jakaa tulevaa omaisuutta kenenkään vieraan ihmisen kanssa, mutta toisaalta tämä poika on täysin viaton...tunteeni siis on sekavat...
Onko kenellekkään muulle käynyt näin, jos on niin kuinka selvisit ja tapailitko veli tai sisarpuoltasi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onneksi Olkoon!
Ei uusi veljesi asialle mitään voi. Hän on olemassa ja sillä siisti.
Jokainen meistä voi tehdä virheitä, myös omat vanhemmat.
En ymmärrä miksi olet shokissa?
Noinko paljon sinua kiinnostaa vanhempiesi omaisuuden periminen? Rahako sinua vain kiinnostaa? Oletpa itsekäs.
Hmm, ehkä olen itsekäs, mutta sen suon itselleni tässä tilanteessa, koska asia on minulle aivan uusi. Miltä sinusta tuntuisi että yht äkkiä sinulle kerrotaan että sinulla on isän suhteen vuoksi velipuoli?? Minä en ainakaan sitä niin keposesti niele, ja tottakai olen shokissa...toinen sisarrukseni ei vielä tiedä asiaa. Sanotaan näin että tämä viime vuosi on ollut yhtä helvettiä koskien omien vanhempieni suhdetta. Isänikin sai vasta vähän aikaa sitten tietää että onkin tämän pojan isä (ei varmaan hänellekään helppoa, saati äidilleni??)
Voipi olla että olen rahanahne, mut jakaminen jollekin jota en tunne...hmmm?? Toiseksi kuuluuko äitini omaisuutta jakaa vieraille muksuille??
...omaisuus ei vähimmässäkään määrin kuulu tälle velipuolelle. Jos äitisi kuitenkin haluaa varmistaa asian, hänen kannattaa tehdä avioehto - nimittäin jos hän on se varakkaampi, äitisi mahdollisesti kuollessa ensin perintöä jakaessa osa siitä voi mennä isällesi tasinkona, johon taas myös velipuolellasi on perintöoikeus. Avioehdolla voi tuon estää. Jos taas isäsi kuolee ensin, ei äitisi omaisuus mielestäni joudu velipuolellesi. Kannattaa kuitenkin varmistaa asia tuomarilta.
Vanhempani on kait hoitanut tätä asiaa siten, et äitin omaisuus ei tuu menemään penniäkään tälle velipojalle, isukin omaisuus taas siten et lakiosuus ainakin pakollisena. Tässä jutussa ärsyttää eniten se, et tää kyseinen muija oli jättänyt pillerit pois ilman asiasta ilmottamatta isälleni (ja kylillä kehua retostellut vielä asiasta). Ihmettelen vain, et kyl jotkut osaa alentua aikas alas, jos tollasta tekee. Tämän hetkinen miesystävä (tän muijan)on kans kehua retostellut, et poika tulee perimään...ja kun luulee vielä et isälläni olisi omaisuutta!! Se kai on tehnyt vaikutuksen tähän muijaan kun isällä on firma ja ajalee ihan mukavannäkösellä autolla (paitsi jokainen ketä tietää pienen paikkakunnan yrittäjät, niin ei sitä "massii" ole...).
Tällä hetkellä tunteeni tätä lasta, velipuolta kohtaan on hyvin neutraali (toisin sanoen, ei ole tämän pojan vika et on syntynyt maailmaan), mut tätä naista, muijaa en voi sietää, kuten en myös isäänikään. Tekisi mieli sanoa tälle naiselle, et kiitti kovasti kun pilasit kaiken; saanut äidin hermoraunioksi, oma suhteeni mieheeni on koetuksella, pelko siitä et tuleeko minulle myös näin käymään (eli tällä hetkellä inhoan kaikkia kolmilahkeisia..).....jne.
Mutta näin kai asiat on, faktaa ei pysty muuttamaan, mutta kaikkea en kuitenkaan ala niellä. Jos joku kuvittelee että veljestä ja minusta tulee parhaimmat kaverit, niin sen saa unohtaa....=(
Hei!
Ymmärrän tilanteesi, koska olen suht samantapaisen tilanteen kokenut.
Eräänä iltana joku englantia puhuva mies soitti isäni kännykkään ja isä tietysti antoi kännyn mulle, kun ei itse englantia osaa. No siellä langan toisessa päässä sitten oli mun 'veli', josta edes isäni ei ollut tietoinen. Eli minä sitten isälle kerroin uutiset. Oli aika epätodellinen tilanne.
'Veljeni' on minua 20 vuotta vanhempi. Ei asia minua tai äitiäni (jolle emme koskaan kyllä asiasta kertoneet) sinänsä kiusaa, mutta kun minulla nyt sattuu olemaan siskopuoli, joka on nuo samaiset 20 vuotta minua vanhempi. Siskolle en ole kertonut. Toisaalta haluaisin, mutta isäni ei antaisi, enkä haluaisi suotta tuottaa siskolleni tuskaa.
'Veljeäni' olen kesäisin tapaillut, kun hän on Suomeen tullut. Hän asuu Englannissa suomalaisen äitinsä ja adoptioisänsä kanssa. Alkushokin jälkeen olen kylläkin ollut riemuissani asiasta, mutta kyllähän se on taakka, kun ei asiasta tällä erää voi avoimesti puhua.
Toivottavasti sinäkin löydät positiivisia asioita uudesta 'perheenjäsenestä'! :o)
Voi kun sulle on tehty kavala temppu. Kauheaa.... miten lie selvinnetkään siitä. Kasva jo aikuiseksi. Taidat olla tynnyrissä kasvatettu.
Mistä sinä saat päähäsi et se on isäsi törttöilyjä? Kyl jokainen tietää mitä tekee. Isäskin on tiennyt. Omaisuuden jakaminen se näyttää vaan sua huolettavan.
Mä sain tietää et mulla on kaks velipuolta, en oo koskaan nähny niitä ja tuskin tuun koskaan näkemäänkään... Ne on lähellä mun ja mun veljen ikää, äitini ei tiiä ku toisesta. Joskus oon miettiny et ois kiva nähä onks niissä yhtään samaa näköö ku meissä mut eipä tuo meijän iskäkään tiiä niistä ku etunimet joten tuskin onnistuu. Mua itteäni ei häiritse ollenkaan, perinnön perään turha haaveilla ku sitä ei kuitenkaan tuu.