Hei. Olen 25-vuotias nainen ja kiinnostunut itseäni liki viisi vuotta nuoremmasta miehestä. En olisi ikinä uskonut minulle käyvän näin, koska olen aina katsellut vain itseäni vanhempia miehiä. En tiennyt miehen ikää ja kun kuulin sen niin ensin olin järkyttynyt, että nyt se oli sitten siinä. Miestä se ei tunnu häiritsevän, mutta itseäni kyllä ja voi olla että tulee olemaan itselleni ylitsepääsemätön juttu :/
Haluaisinkin nyt kuulla, että onko mielestänne sellainen viisi vuotta ikäeroa liian suuri, varsinkin kun nainen on vanhempi? Onko täällä palstalla noin kakskytvuotiaita miehiä, olisi kiva kuulla myös teidän kommentteja. Tiedän, että ikä on vain numeroita, mutta en voi olla ajattelematta sitä tosia-asiaa, että olen viiden vuoden kuluttua 30-vuotias ja tuskin mies haluaisi silloin itselleen niin paljon vanhempaa naista. Tämä asia tuntuu olevan itselleni lähes ylitsepääsemätön asia :(
Haluaisinkin nyt kuulla, että onko mielestänne sellainen viisi vuotta ikäeroa liian suuri, varsinkin kun nainen on vanhempi? Onko täällä palstalla noin kakskytvuotiaita miehiä, olisi kiva kuulla myös teidän kommentteja. Tiedän, että ikä on vain numeroita, mutta en voi olla ajattelematta sitä tosia-asiaa, että olen viiden vuoden kuluttua 30-vuotias ja tuskin mies haluaisi silloin itselleen niin paljon vanhempaa naista. Tämä asia tuntuu olevan itselleni lähes ylitsepääsemätön asia :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kokeileen
tuhlaat todennäköisesti aikaasi. miltä tuntuu kun viiden vuoden kuluttua teillä menee poikki? olet kolmekymmentä ja silloin kaikki parhaat miehet ovat perheellisiä.
tietenkin tilanteeseen vaikuttaa oma nuorekkuutesi ja ulkonäkö, hyvin kauniin ja säilyvän ei tarvitse stressata niin paljoa.
"Tiedän, että ikä on vain numeroita"
newsflash: se ei todellakaan ole sitä
Mistäs tiedät vaikka olette seuraavat 50 vuotta yhdessä.
Teillä on 5 vuotta ikäeroa joka ei ole periaatteessa mitään... saatatte hyvinkin näyttää aivan saman ikäisiltä tms. Olettehan periaatteessa samaa ikäluokkaa. Tuo ero tuntuu entistä vähemmän 5 tai 10 vuoden päästä. Olette molemmat vielä nuoria. Älä turhaan stressaa, joko sovitte toisillenne tai ette, riippumatta tuosta iästä
Ei se ikä mulle ainakaan mikään ongelma olis, jos vaan hyvin tulee juttuun. Itse olen siis 20v. Ja sitten kun sie oot 30v, niin oonhan miekin jo 25v, että ei se nyt niin kauhialta kuulosta.
toisaalta voit löytää jonkun joka on oikein sopivanikäinen, olette yhdessä viisi vuotta ja sitten tulee bänet.
Ei se ikä (silloin kun molemmat on aikuisia), kyllä ne muut asiat on jotka vaikuttaa.
Mihinkäs tuota on kiire. Aika näyttää hyvin paljon. Rauhassa vaan tutustulette lisää ja kyllä se siitä lähtee rullaamaan. Teidän kannattaa ottaa asia puheeksi ja pohtia sitä yhdessä. Itse nimittäin olen aika samassa tilanteessa nuorempana miehenä ;)
Minä itse olen 34-vuotias nainen ja seurustelen 22-vuotiaan miehen kanssa. Alussa ajattelin itsekin, että voi ei, ikäeroa on ihan liikaa ja tästä ihastumisesta on päästävä yli, mutta kun mies vakuutteli että hän ei edes mieti asiaa eikä se ole hänelle ongelma, niin lakkasin murehtimasta asiaa. Ehkä etunani on osittain se, että en oikeasti ole peruskolmevitosen näköinen tai -oloinen. Kuka tahansa kun arvailee ikääni, niin arvaukset menevät sinne 28-31 vuoden välimaastoon. Kumppanini taas ei ole ulkonäöltään mikään pojankloppi, vaan itse arvioin aluksi hänen iäkseen 25-26 vuotta. Eli tällä laskukaavalla fyysinen ikäeromme kutistuukin alle viiteen vuoteen :)
Luulisi että henkinen kuilu välillämme olisi syvä, mutta ei. Ei ainakaan haitaksi asti. Toki olen monessa mielessä kokeneempi ja "aikuisempi", mutta ei se jokapäiväisessä elämässä näy eikä tunnu. Onnellisina menemme eteenpäin päivä kerrallaan, emmekä murehdi tulevia. Toki peikkona mielessäni on esim lapsiasia; hän on liian nuori edes ajattelemaan lapsia ja itse olen muutaman vuoden päästä vaihdevuosissa. Mutta, sekin asia murehditaan ja ratkaistaan sitten kun se on ajankohtaista!
"Mutta, sekin asia murehditaan ja ratkaistaan sitten kun se on ajankohtaista! "
Newsflash: Se ON jo ajankohtaista, jos aiot omia lapsia hankkia. Toki nelikymppinenkin voi vielä lapsen saada, mutta se on huomattavasti riskialttiimpaa ja vaikeampaa kuin jonkun 25-30 -vuotiaan lapsenteko. Sinulla ei oikeasti ole enää montaa vuotta jäljellä ja hedelmällisyytesi laskee vuosi vuodelta. Miehelläsi ei ole mitään kiirettä.
Tietysti voitte esim. adoptoida muutaman vuoden kuluttua, mutta entä jos miehesi alkaakin haluamaan omaa lasta, eikä sinulta enää onnistu? Tai noh, eiväthän kaikki edes halua lapsia.
Olkaa onnellisia ja eläkää päivä kerrallaan, mutta älkää eläkö itsepetoksessa ja unohtako realiteetteja. Ei se vähän nuoremmalta näyttäminen asioita mihinkään muuta.
Tällä hetkellä mies sanoo, että ei halua omia biologisia lapsia, mutta niin sanoin minäkin hänen iässään... Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa mies tulee jo nyt hyvin toimeen, ja lapsi pitää myös miehestä, koska tämä ei yritä väkisin miellyttää lasta tai "voittaa puolelleen", on vain oma itsensä. Kuten sanoin, murehdin asiaa sitten kun olen siinä nelissäkymmenissä ja vajaa kolmekymppinen kaveri alkaa puhua lapsista. Toki toivon hänen ymmärtävän realiteetit, eli että minulla on vain muutama vuosi aikaa. Jos suhteemme kestää sinne asti ja olemme edelleen onnellinen pariskunta, toivon että mies ei niitä lapsia ala hinkua... Mulle ajatus iltatähdestä on aikas kaukainen, enkä ole koskaan ajatellut olevani niitä äitejä, jotka saattelevat ekaluokkalaista kouluun viidenkympin nurkilla.