sanoin eilen avomiehelleni haluavani eron. rakastan häntä aivan hirveästi, mutta en kestä kun hän ei ole ikinä kotona viikonloppuisin ja usein myös viikolla on myöhään kavereiden kanssa. työttömänä hänellä on vähän rahaa käytössään ja rahat menevät yleensä velkojen maksuun ja viinaan. minä ostan yleensä ruuat ja maksan vuokran.. keikkahommaa kun teen, ei rahaa olisi minullakaan yhtään ylimääräistä. mies lupasi hakea kamansa ensi viikolla pois jos saa majapaikan. vaikka tiedän, että tämä ratkaisu oli parempi minun (ja myös hänen) kannalta, niin miksi silti tuntuu näin hirveän pahalta? tuntuu etten jaksaisi lähteä töihin, itken vaan yksin kotona ja ikävöin häntä vaikka itse tarvitsen tätä eroa että saan mieleni koottua ja sisäisen rauhan itselleni, mies oli myös sitä mieltä että ero on oikea ratkaisu (jotta hän saa mennä vapaasti). tuntuu vaan etten pärjää ilman häntä, enkä koskaan löydä yhtä komeaa ja hauskaa miestä itselleni. sängyssä asiat sujui aina loistavasti, nautein niistä touhuista suunnattomasti ja niin myös hän. entä jos en koskaan löydä miestä joka pystyy tyydyttämään minut yhtä täydellisesti kuin hän? olemme useaan otteeseen yrittäneet löytää kompromissia tilanteeseemme, jotta molemmat voisimme olla onnellisia,mutta yleensä tilanne oli sellainen, että kun toinen oli onnellinen, toinen oli onneton. toivon ylikaiken, että voisimme vielä joskus palata yhteen!! ikäväni häntä kohtaan on niin suunnaton... kamalaa olla erossa ihmisestä jota rakastaa ja jonka seurassa haluaisi olla!!
jättäjän tuska
viiviliini
51466
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta, mutta. Voihan olla, että ystäväsi miettii omaa "vapautta" ja löytää elämästä sen toisen puolen ja palaa uutena, muuttuneena ihanana miehenä takaisin. Ellei palaa, ei ole muuttunut ja rakastaa sitä toista elämää enemmän kuin elämää Sinun kanssa.
Mietit nyt asioita joitten varassa yhteinen onnenne on ollut. Mutta maksatko niistä mielestäsi oikean hinnan. Onko ihanuus ja autuus miehen nykyisen käyttäytymisen arvoista.
Muutos luo aina epävarmuutta ja etenkin jos tunteet on vielä mukana näin voimakkaasti, niin se voi tuntua ylipääsemättömältä.
Uskon kuitenkin, että olet tehnyt oikean ratkaisun. Ihmisenä olet vahva, kun pystyt tekemään ko. päätöksiä, vaikka tunteet ovatkin voimakkaasti mukana. Usko tai älä, niin tekemäsi päätös on paljon parempi kun jatkaa suhdetta samaan malliin. Asuminen erillään antaa sulle aikaa itsellesi ja tällöin voit ajatella asioita rauhassa. Usein se selkiinnyttää ajatuksia, ja ennenpitkää huomaat tilanteen olevan parempi kuin uskoitkaan.
Voimia sulle ja muista, että eroaminen ei ole mikään maailmanloppu, päinvastoin kun eroaa hyvissä väleissä, se on uuden elämän alku. :)
-jp-
hei villiviini,
sinun tunteesi ovat juuri sitä mitä juuri eronneella kuuluukin olla. MInustakin kuulostaa siltä että olet tehnyt ihan oikean ratkaisun, mtuta totta kai asiaan totutteleminen vie aikaa, etenkin kun on vielä noin paljon tunteitakin pelissä. Jos olette yrittäneet kerran jo monet kerrat muuttaa asioita, eikä mikään ongelma poistu, niin parasta on olla tuhlaamatta enempää aikaa.
Sanot että pelkäät ettet löydä miestä joka sinut tyydyttäisi yhtä hyvin? Mutta eihän tuo mies sinua tyydyttänyt, kaiken kertomasi mukaan hän teki elämäsi todella epätyydyttäväksi. Jos tuosta miehestä johtuen mielesi on riekaleina ja sinulla ei ole sisäistä rauhaa, eihän hän voi olla sinulle oikea. Hänen pitäisi muuttua kovasti jotta teillä voisi oikeasti tuo juttu toimia, ja senhän oletkin tajunnut. Ehkä hän muuttuu, luultavasti ei, mutta on oikea ratkaisu erota ja katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, eikä jäädä huonoon suhteeseen tuhlaamaan elämääsi.
Olen varma että seksuaalisen tyydytyksen osaa sinulle tarjota vaikka kuinka moni mies (kuulosta että se on parasta mitä olet tästä suhteesta saanut?), kunhan ensin parannat sydämesi ja lähdet avoimin mielin maailmaa katsomaan, etkä enää haikaile juuri samanlaisen miehen perään. Itsekin vastaavanlaisen suhteen kokeneena sanoisin että sitten kun löydät miehen joka todella sinua rakastaa ja on valmis sinuun sitoutumaan, tulet ihmettelemään että miten saatoit noinkin pitkään tyytyä noin vähään. Todellinen rakkaus tuntuu niin erilaiselta, se ei ole tuollaista hyväksikäyttöä.
Mutta ensin sure ihan rauhassa, tuo ikävä on tosi tutun kuuloinen tunne. KYllä se siitä laantuu, usko pois. Voimia ja jaksamista sinulle toivon.
kiitos tuesta teille kaikille kolmelle.. viestinne olivat juuri sitä mitä kaipasin!! mies on nyt ollut kaksi päivää ryyppäämässä eikä ole kotona näyttäytynyt, oman itseni vuoksi pakkasin tänään hänen tavaransa ja pyysin häntä hakemaan ne pois, jotta saisin oman elämäni muruset koottua yhteen hieman nopeammin kun ei ole hänen tavaroitaan muistuttamassa hänestä. asumme vaan suht pienellä paikkakunnalla joten tulen varmasti paljon näkemään häntä kaupungilla. valtavan surun ja ahdistuksen keskellä uskon parempaan huomiseen teidän viestienne avulla!!
Jonkin ajan kuluttua voit miettiä entistä elämääsi hänen kanssaan ja huomaat ehkä, että hän sai kaiken ja sinä annoit kaikkesi.
Asetelma on aivan väärä ja sellaiselle perustalle ei voi mitään pysyvää rakentaa. Miehen odottaminen iltaisin ja viikonloppuisin kotiin kaupungilta ei ole elämäntehtäväsi, kuten ei aikuisen miehen äitinä ja rahoittajanakaan oleminen.
Sanoit, että seksinne oli upeaa ja hän tyydytti sinut hyvin. Kuinkahan kauan sekään olisi jatkunut. Alkoholilla kun on tapana viedä kyvyt nuoremmaltakin mieheltä, jos sen kanssa oikein innostuu läträämään. Tuskin sinäkään olisit pitemmän päälle tyytynyt oloosi vain siksi, että saat silloin tällöin hyvää seksiä?
Olet tehnyt suuren päätöksen ja toivon sinulle kaikkea hyvää ja että et helly krapulaisen miehen surkeuteen ja ota häntä takaisin. Anna elämän opettaa häntä ilman sinun takuuvarmaa tukeasi.