mitä te lopun perin haette kun ryhdytte sivusuhteeseen, hetken jännitystä, seksiä, hellyyttä, hyväksyntää vai mitä ?
minkä vuoksi olette valmiit riskeeraamaan kaiken, ykkössuhteenne, lapset, omaisuutenne ??
minkä vuoksi olette valmiit riskeeraamaan kaiken, ykkössuhteenne, lapset, omaisuutenne ??
Vastaukset 27
Vanhimmat
että kaikki on hyvin, kunnes tapasin naisen, johon rakastuin suurin piirtein saman tien. Fiilistä seurasi tietysti hirveä morkkis ja polla oli aivan sekaisin, kun yhtäkkiä vaimo, jonka kanssa kaikki oli suht ok, ei ollutkaan enää niin merkityksellinen ihminen. En minä mitään tietoisesti hakenut, mutta kaipa minulla sitten alitajuisesti oli "ovi raollaan". Tuttavuus jatkui joitakin kuukausia rassaavana salasuhteena, kunnes sain vihdoin suuni auki ja kerroin vaimolle. Myöhemmin erosimme ja nyt elän parisuhteessa tuon äkkirakkauteni kanssa.
Kohdalleni osui toinen nainen, jonka kanssa en tule aloittamaan parisuhdetta ja vaimostani en eroa. Tämä toinen nainen asuu toisessa maassa, mutta Euroopassa kuitenkin. Ihastuin aluksi sielujen sympatiaan. Hän ymmärsi minua ihan eri tavoin kuin vaimoni. Melko nopeasti tajusin myös, että seksi on hauskaa ja sitä saa riittävästi. Lisäksi tämä uusi tuttavuus on älykäs ja hauska.
Elämä on hauskaa salarakkaan kanssa. Järki sanoo kuitenkin, että ei siitä mitään sen enempää voi tulla. Aika pian tämä sitäpaitsi tulee päättymään, koska tämä nainen on oikeasti etsimässä itselleen elämänkumppania, eikä seikkailua ukkomiehen kanssa. Kiva kokemus on ollut kuitenkin. Nyt tiedän, kun vaimoni haukkuu minut ties missä asiassa - myös sängyssä - että asia ei välttämättä ole ihan juuri niin kuin hän väittää.
rakkautta.
Sanotaanko että oma tyttöystävä on sellainen ihan mukava nainen, sellainen jonka kanssa on ollut ihan hyvä elää monta vuotta. Suhde toimii käytännössä hyvin. Seurustelu alkoi aikanaan kaveruudesta ja kaikki oli mukavaa, turvallista ja tuttua. Ja toki minä häntä rakastan kumppanina.
Mutta. Olenhan minä aina haaveillut. Lukenut kirjoja ja katsellut elokuvia, ja unelmoinut jostakin kaikin puolin täydellisestä fantasiatytöstä, mutta sen enempää miettimättä että sellainen voisi edes olla mahdollista. Kunnes sitten yksi päivä sellainen käveli vastaan. Haave muuttui todeksi ja menin päästäni pyörälle. Jokainen sana ja jokainen liike on silkkaa hunajaa. Sellainen tyttö on olemassa! Ja minä seurustelen! Mutta pakkohan minun oli jollakin tavalla saada tämä ihana tyttö osaksi elämääni, vaikka sitten salaisesti. Tuntuisi kuitenkin hölmöltä lähteä tästä suhteesta jossa kaikki on hyvin. Mutta menen siitä tytöstä aivan sekaisin, enkä halua luopua hänestäkään. Tyhmäähän tämä on mutta jatkan niin kauan kuin mahdollista, nyt on mennyt kohta kolme vuotta näin.
En etsi mitään, saan.
Sen mikä puuttuu, joku palapelin osa. Tuli tunne tämän naisen kohdalla, että aavistaa jopa ajatukseni.
Löytyi sielulle ja ruumiille täydentäjä.Ei mikään keiju, vaan oikea nainen. Aikuinen ja samalla iloinen ja hauska. Odottaa minua, kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Ei kysy liikoja ja uskomattoman energinen seksi, jota hän jakaa. Samoja arvoja hänellä myös, vaikka olemme molemmat syntisiä ja varattuja. Emme hajota perheitämme, koska se tuottaisi liikaa tuskaa. Tämä on tärkeä ihminen tämä nainen.En voi olla ilman häntä. Aika näyttää miten käy. Asumme kaukana toisistamme ja minä vanha mies haaveilen hänestä päivittäin.
Olisi tuolle toiselle tytölle paljon reilumpaa, kun antaisit hänen mennä ja jatkaa elämäänsä.
Pidätkö vain hauskaa vai tunnetko rakkautta tätä toista tyttöä kohtaan?
Se on yksi keino paeta arkea, ehkä siinä tuntee olevansa taas oikea pukki kun saa toisen naisen kuolaamaan perään ja uskomaan kaikki paskajutut. Taito on vielä tallella.
Kait sitä itsetuntoa pönkittää ja kiinnijäämisen riski on aika pieni sekä luotan siihen että jos jään kiinni niin kyllä se vaimo uskoo ja antaa anteeksi - antoihan se viimeksikin. Joten en usko että nämä sivusuhteet vaarantavat yhtään mitään - koska silloinhan leikki olisi loppunut siihen ensimäiseen kiinnijääntiin.
Sitä paitsi yksikään nainen ei halua ajatella että häviäisi toiselle naiselle olipa se sitten aviovaimo tai se panokaveri - ainan ne vertaa siihen toiseen ja tuntee olevansa parempia,
Tosiasiahan on kuitenkin että kukaan vaimo ei kunnioita omaa pettävää miestään. On huolestuttavaa jos miehelle merkitsee enemmän kavereilta saatu kunnioitus kuin puolisolta saatu kunnioitus? Mehän kuitenkin tiedämme että salarakkaus on vain harhaa ja kyvyttömyyttä kohdata itsensä ja omat todelliset tunteensa ja pelkonsa. Se on riippuvuus jolla yritetään paikata omaa epätäydellisyyttä ja sillä pidetään yllä valheellista roolia jolla pönkitetään vain egoa ei sielua. Ego ei saisi vallata ihmistä sillä siihen katoaa inhimillisyys. Todellista rohkeutta on kohdata oma puoliso odottamatta että tämä olisi olemassa vain tehdäkseen sinut onnelliseksi. Sinun ei pidä olla riippuvainen toisesta ihmisestä koskaan niin että sinun pitäisi pelätä tätä?
Mitä pelkäämistä om kiinnijäämisessä? Mitä pelkäämistä on parisuhteen loppumisessa jos siinä on paha olla eikä voi olla oma itsensä ja jossa i tunne olevansa rakastettu? Maine on sama kuin ego ja se on yhtä lailla harhaa.
Jokainen voi pitää itsensä tyytyväisenä ja tosiasiassa en tunne ketään kaksoiselämää elävää ihmistä joka olisi siihen elämään tyytyväinen. Ei kukaan halua elää valheessa.
Vaimo ei ole kunnioittanut miestään. Siksi mies on ottanut kakkosen rakastaakseen tätä. Kakkonen kunnioittaa miestä.
Miehellä on ehkä lapsi ykkösen kanssa, siksi ei ole vielä eroa otettu. Eikä varmaan otetakaan, kun ei ole vielä kärytty. Käryn käytyä vaimon kunnioittamattomuus miestään kohtaan kerrotaan vaimon taholta myös muillekin. Se vaimo ei siis kunnioittanut miestään ennenkään, siksi mies haki kakkosen.
Miehen tulee rakastaa vaimoaan ja vaimon kunnioittaa miestään. Yleensä siinä käy niin, että kun mies ei rakasta, niin vaimo huoraa. Eli molemmat asiat, rakastaminen ja kunnioitus tarvitaan, että liitto olisi kunnossa.
En minä mitään ollut hakemassa, olin töissä keikalla ja ihastuttiin välittömästi molemmin puolin. Kumpikin huomasi asian, mutta ei puhuttu mitään. Lähdin ja hän otti myöhemmin yhteyttä ja antoi vähäisen vihjeen, johon tartuin. Siitä se sitten lähti. Asiat menivät ja menevät hiljalleen eteenpäin.
Huomasin, mikä saamaton typerys olinkaan ollut avioliitossani, kun jo toistakymmentä vuotta olen sietänyt kaikkea sitä paskaa kohtelua ja käytöstä, mitä vaimoltani olen saanut, puuttumatta asiaan mitenkään.
Puhuttuani asiat kotona halki, vaimo ainakin hyötyi sivusuhteestani suuresti, kun joutui tutkiskelemaan itseään tosissaan ja miettimään asioita.
Huomasin ensi kerran elämässäni rakastuneeni johonkin ihmiseen.
minä ainakin, enkä todellakaan ole valmis riskeeraamaan kaikkea. Kakkosella ei ole merkitystä, vain sillä hetken tyydytyksellä.
vaan voi vastustaa seireenien kutsua, kun kupeita kuumottaa. Kyllä seksi vieraiden naisten kanssa on ihan eri lailla kiihkeää kuin kotona, onhan se nyt selvä juttu. Toisaalta taas, vieraissa käytyään seksi maistuu taas kotonakin paremmalle. En pidä mitään vakituisia naisia, enkä harrasta tuttuja.
Minulla on ollut satunnaisesti lähinnä seksiin perustuvia tapaamisia vieraiden naisten kanssa, ja yhden kanssa juttu on jatkunut vähän kauemmin. Haen jännitystä, seksiä, hellyyttä ja hyväksyntää ja kutinaa vatsanpohjaan. Kaikki lähtee seksinhalusta, mutta tiedostan, että se on vain pinnallisin syy. Eniten kaipaan välitöntä ja avointa läheisyyttä ja sitä, että nainen haluaa minua ja minä naista. Oma suhde on kylmä, vaikka arki toimii ja yhteisiä asioita on paljon. Enkä ole tuntenut itseäni mieheksi naisen kanssa pitkään aikaan, vaikka seksiäkin on edes harvakseltaan.
Olen myös arjessa yksin ajatusteni ja salaisten halujeni kanssa. Toisen naisen kanssa tunnen olevani vapautunut, koska minun ei tarvitse peitellä niitä ajatuksia, jotka oman naisen kanssa ovat kiellettyjä ja sopimattomia ja joiden suhteen tunnen itseni ulkopuoliseksi arjessa. Tuntuu hyvältä katsoa silmiin vierasta naista, joka on kenties itse samassa tilanteessa, ja ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Sen hetken minun ei tarvitse kantaa harteillani syyllisyyttä siitä, että haluan olla mies ja pitää naista lähelläni.
Syyt ovat käsittääkseni hyvin yleisiä ja inhimillisiä. Toki pettäjissä on varmasti pelkkiä sen kummempaa läheisyyttä kaipaavia seksihurjastelijoitakin, mutta uskaltaisin väittää, että läheisyyden, lämmön ja hyväksynnän kaipuu löytyy useampien pettämisten takana oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
Olen toinen nainen. Haluan miestä enemmän kuin hän minua. Ehkäpä tämäkin mies hakee sitten enemmän tuota mitä sanoit: läheisyyttä, lämpöä ja hyväksyntää. Mutta vaikea uskaltaa antaa läheisyyttä ja hellyyttä koko sydämestä, kun en itse tunne saavani täydellistä hyväksyntää. Aina kun en tiedä milloin saan koskea vai saanko koskea milloin vain. Meidän suhde on, että hän ottaa ja minä annan. Enkä tohdi pyytää häneltä enempää petipuuhissa, kun tiedän ettei hän tahdo. No, omaa syytänihän se on kun oma-aloitteisesti tahdon antaa hänelle enemmän sellaisia asioita, mitä hän ei tule antamaan minulle.
Annatko sinäkin läheisyyttä ja hellyyttä toiselle/toisille naiselle vai odotatko ihanalla olemuksellasi saavasi naiselta läheisyyttä?
Mulla oli parin vuoden ajan salasuhde varattuun mieheen. Meillä myös samankaltainen suhde, jossa minä annoin enemmän kuin toinen eli suhde ei ollut tasapainossa. Minäkin jouduin pidättelemään tunteen ilmaisua, läheisyyttä, hellittelyä, koska koin toisen osapuolen jarruttelevan. Ilmeisesti hän ei halunnut, että kiinnymme liikaa toisiimme? Oli rankkaa olla täynnä tunnetta, eikä uskaltanut toiseen koskettaa, vaikka kuinka halusi. Hän sääteli läheisyyden ja etäisyyden, yhteydenpidon, seksin määrän, ihan kaiken. Lopulta väsyin , en jaksanut enää sitä 'pihtaamista' hänen taholtaan, lopetin suhteen.
Onpas miehet tarpeineen niin erilaisia, että pakko kommentoida. Itselläni oli varattu mies, joka monta kertaa päivässä soitti, ja kyläili erittäin usein. Mies oli täynnä tunnetta, tunteen ilmaisua ja läheisyyttä. Itse en uskonut kaikkiin höpinöihin, mutta sitkeästi mies jaksoi puolisen vuotta riskeerata kaikin tavoin. Eroa hän ei tietenkään halunnut ottaa, enkä minä sitä odottanutkaan. itse jarruttelin ja yritin etäisyyttä, mies taas lähestyi sitä tiiviimmin, mitä etäisemmäksi tulin. Lisäksi hän kontrolloi ja vahti minua, joten oli pakko lopettaa..
Mitä tämä mies sivusuhteelta haki...uskon sen olleen läheisyyden, seksin ja jännityksen hakemista, myös omistamisenhalua joka oli raskasta
"Hän sääteli läheisyyden ja etäisyyden, yhteydenpidon, seksin määrän, ihan kaiken."
Meillä on juuri noin. Olit kyllä tosi hyvä kun sait katkaistua suhteen. Meillä on mennyt näin reilu 3 vuotta, olen kyllä välillä hyvin "kypsä" ja ollut valmis lopettamaan suhteen. Olen vain hyvin kiintynyt mieheen ja tuntuu vaikealta olla se joka pistää pisteen suhteelle. Ja nyt hän sanoi muutama kuukausi takaperin rakastavansa minua. Ei tunnu siltä, että joku rakastaisi. Koitan jaksaa antaa tämän suhteen mennä vain omalla painollansa eteenpäin/kohti loppua.
Kyllä minä annan läheisyyttä ja hellyyttä toisille naisille tai tällä hetkellä erityisesti yhdelle. Itse olen hellyydenkipeä ja tykkään olla lähellä ja hellitellä. En tunne itseäni ottajaksi sen enempää kuin se nainenkaan, joka tällaiseen kuvioon lähtee. Aluksi ainakin peli on selvä molemmille, ja välillä tuntuu, että minä olen pikemminkin se, joka kaipaisi enemmänkin kuin "pelkkää seksiä", koska en kuitenkaan ole luonteeltani mitään pelimiestyyppiä vaan pikemminkin välitän muista ja kaipaan myös muunlaista läheisyyttä. Toisaalta tällä en tarkoita sitä, että haluaisin sitoutua enemmän tai kiintyä vahvemmin vaan ylipäänsä sitä, että voi olla läheisesti sillä tavalla kuin tilanne sen mahdollistaa ja tehdä niitä asioita, joita eniten kaipaa.
Raastavaahan se varmasti on molemmille, jos salasuhteessa kokee syvempiä tunteita, joiden varaan ei voi kuitenkaan mitään vakavampaa rakentaa. Toisaalta itse uskon, että hellyyttä, lämpöä ja läheisyyttä voi tuntea avoimesti ja aidosti ilman, että tarvitsee miettiä tulevaa tai ahdistua siitä, jos näitä hetkiä ei ole tarpeeksi. Mutta voisin myös kuvitella, että pitemmän päälle väkisinkin salasuhde tai leikittelyseura voi muuttua molempien tai jommankumman tasolla vakavammaksi, jolloin täytyy miettiä, mitä asialle tekisi. Itse en ole tällaisessa tilanteessa koskaan tosin ollut, koska mitään pitkään kestänyttä sivusuhdetta en ole kokenut.
Näissä pettävien miesten viesteissä löytyy hassua kyllä yksi yhteinen tekijä: Vaikka kaikki hehkuttavat salarakkaansa ihanuutta ja sanovat suhteen antavan heille paljon, niin silti juuri kukaan ei ole valmis eroamaan ja aloittamaan uutta elämää tämän salarakkaan kanssa. Miksi? Verukkeita löytyy useita: Lapset, omaisuus, oma avioliitto ok, jne. Todellinen syy kuitenkin lienee, että nämä munattomat pelkurit eivät uskalla erota vaimostaan ja mennä salarakkaansa kanssa yhteen, koska tajuavat, että salarakkaudesta häviäisi silloin jännitys ja kielletyn hedelmän kiehtovuus ja kun salarakkaan kanssa elettäisiin tarpeeksi monta vuotta sitä tavallista arkea, niin suhde muuttuisi vähitellen yhtä tylsän arkiseksi kuin edellinenkin avioliitto ja kohta oltaisiin taas samassa pisteessä mistä lähdettiin. Taitaa pohjimmiltaan olla kysymys heikosta arjensietokyvystä, jota paikkaamaan hankitaan salarakas. Siksi salarakas kannattaa pitää salarakkaana, jotta jännitys säilyy. Tavallinen yhdessä jaettu arki tappaisi tuon jännityksen, kun tarpeeksi monta vuotta kuluisi.
"Verukkeita löytyy useita: Lapset, omaisuus, oma avioliitto ok, jne. Todellinen syy kuitenkin lienee, että nämä munattomat pelkurit eivät uskalla erota vaimostaan ja mennä salarakkaansa kanssa yhteen, koska tajuavat, että salarakkaudesta häviäisi silloin jännitys ja kielletyn hedelmän kiehtovuus ja kun salarakkaan kanssa elettäisiin tarpeeksi monta vuotta sitä tavallista arkea, niin suhde muuttuisi vähitellen yhtä tylsän arkiseksi kuin edellinenkin avioliitto ja kohta oltaisiin taas samassa pisteessä mistä lähdettiin."
Aika kauaskatsoinen ja tiedostava saa olla, jos joku tällaista miettii. Minä voin suoraan sanoa, etten minä halua aloittaa uutta suhdetta kenenkään salarakkaan kanssa. Tekeekö se sitten minusta munattoman pelkurin, vai onko salasuhteissa vain toisen naisen tai miehen oikeus olla haluamatta mitään enempää vai onko kyse vain siitä, ettei asiaa saa sanoa ääneen, jotta ei kuulostaisi kylmältä ja laskelmoivalta? Onko lähtökohta se, että ihmisen pitäisi joko elää yksiavioisessa suhteessa kaikkine puutteineen tai siirtyä uuteen, jos ensimmäinen valinta ei miellytä enää? Mitä pelkuruutta on olla toteuttamatta tällaista maailmankuvaa ja etsiä tapa elää, joka tuntuu sopivan paremmin itselle ja välillisesti myös lähimmäisille? Ei romanttinen yksiavoisuus kuitenkaan ole ihmiskunnan historiassa kovin vanha ilmiö, ja kaiken todistusaineiston perusteella se ei ole osittautunut kovin toimivaksi ratkaisuksi.
Arjensietokyvystä jokainen voi vastata vain omalta kohdaltaan. Itse olen päätökseni tehnyt sen perusteella, että nimenomaan arki toimii hyvin ja lähinnä kaipaan niitä miehen ja naisen välisiä tuntemuksia, joita parisuhteessa en pääse kokemaan: hellyyttä, läheisyyttä, intohimoa, seksiä. Näistä olen osaltani valmis parisuhteessa luopumaan muiden tekijöiden noustessa tärkeämmäksi, mutta ihan kokonaan elämästäni en niitä halua sulkea.
Jos joskus kävisi niin, että toden teolla palavasti rakastuisin toiseen naiseen ja tuntisin, että haluan häntä ja vain häntä enemmän kuin mitään muuta enkä tekisi asialle mitään, saisi minua pelkuriksi nimittääkin.
Muutama kysymys sinulle
1. Et siis usko yksiavioisuuteen? Tietääkö myös puolisosi tämän vai annatko hänen elää siinä uskossa, että olet uskollinen? Perustuuko suhteenne valheelle vai rehellisyydelle? Ja miten puolisosi mahtaisi reagoida sivusuhteisiisi, jos tietäisi?
2. Hyväksyisitkö myös puolisollesi sivusuhteen vai oletko ns. tyypillinen mies, joka hyväksyy syrjähypyt itselleen, mutta ei missään tapauksessa kumppanilleen?
3. Sanoit, ettei parisuhteessasi ole enää rakkautta, hellyyttä eikä seksiä. Miksi? Mitä on tapahtunut, että tilanne on kehittynyt tuollaiseksi? Oletko sinä tehnyt kaikkesi estääksesi sen? Entä vaimosi? Oletteko ylipäätään istuneet edes miettimään, miksi asiat ovat menneet noin? Vai oletko valinnut ns. helpon tien eli haet lohtua ja vaihtelua syrjähypyistä sen sijaan että olisit tosissasi paneutunut avioliittosi korjaamiseen?
intohimoa, huomiota sekä rakkautta ja PESÄÄ!!!
kolmiodraamaan ajautuneet ovat varmasti jokainen vaikean tilanteen edessä, irtiotto ei ole helppoa.
toisena naisena irtiottoa olen yrittänyt usein, ja ainakin tähän mennessä on käynyt niin että ennen pitkää mies on edessäni ja tunteet pääsevät irti ja taas mennään :-/
mies todellakin määrää tahdin, hänhän se perheellinen on.
milloin tavataan ja miten pitkään, yhteydenpidot ... kaikki menee miehen mukaan.
itsenäiselle yrittäjänaiselle tilanne tietyllä tavalla sopii, mutta toki ennen pitkää tässä on alkanut tulemaan vaikeita aikoja, kun itsellä olisi vihdoin vapaata tai lomaa, ei taas mies pääse mukaan jne, kun miehellä on vapaata niin itse on töissä.
silti irtiotto on vaikeaa.
usein tulee mietittyä mikä tässä meitä pitää kuukaudesta/vuodesta toiseen kiinni
ajallaan kai nämäkin selviää
tahtoo hän! Persettä ja pallinnuolemista.
heräsi vain sellainen ajatus että kylläpä on viisasta riskeerata oma elämä, vaimo, lapset ja omaisuus ym. pelkän seksin takia, se pallien nuoleminen ym mukava mitä kakkosen kanssa saa mutta ei vaimon kanssahan se tärkeintä onkin ... kyllä kannattaa riskeerata, niin tekkee viisas mies !!
vai mitä ??
tahtoo hän! Ei ole omaisuuksia, lapsia eikä toi muijakaan nyt niin kummonen ole. Tommonen rimpula. Hän tahtoo isoja tissejä.