Kuinka naiset suhtautuvat ujoon mieheen? Itse ujona miehenä nyt heitän tällaisen aiheen esille. Eli kuinka ujo mies voi tehdä naiseen vaikutuksen, ettei naiselle mies oli vain ilmaa, tuntuu että ujojen miesten seuraa kartetaan kuin peruna ruttoa. Onko ujoilla mahdollisuuksia löytää seuraa, tai jos treffeistä on jo sovittu kuuluvatko ohareiden teko jo toisen kunnioittamiseen ja nöyryytyksen välttämiseen. Itse olen asiallinen, tyylikäs kolmekymppinen mies josta ei muuten vikoja löydy. Vapaa-aikakin kuluu urheillessa, eikä yökerhossa naisille flirttaillen ja notkuessa kännipäisenä. Voiko olla mahdollisuuksia löytää seuraa, vai onko ujous niin paha asia? Muuten olen kyllä sosiaalinen, puheliaskin ja kohtelias mies, änkytys, äänen värinä ja punastuminen vain häiritsevät alkuun.
Suhtautuminen ujoon mieheen?
connect peopl
351130
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
No usein vikana on se, että vastakohdat viehättää liikaa, eli hyvin hiljaiset, varautuneet ja ujot ihastuvat avoimiin ja puheliaisiin naisiin. Nämä naiset taas yleensä hakevat yhtä sosiaalista miestä, mutta koska he ovat ystävällisiä ja lämpimiä kaikille, tulkitsevat miehet tämän väärin ja ajattelevat naisen olevan kiinnostunut heistä muutenkin kuin kavereina. Mutta on myös hyvin ujoja naisia, jotka varmaan ymmärtävät ujouttasi paremmin. Kehottaisin siis etsimään heitä.
No tuskinpa pelkän ujouden taikka sosiaalisuuden väliltä ihmisiä arvioidaan? Eiköhän ominaisuuksia ja vastakohtia ole loputtomasti, ihan hyvinhän voisi sanoa että ujo, lihava ja ruma nainen etsii sosiaalista, laihaa ja rikasta miestä.:D Tuskin siis ihmiset ovat joko ujoja taikka sosiaalisia ja sen mukaan etsivät jotain. Eiköhän enemmän merkkaa muut asiat.
Mä en ole ikinä edes osannu ajatella ujoutta noin! Että sitä piirrettä inhottaisiin tai kartettaisiin. Enkä usko että moni muukaan nyt inhoaa ujoutta. Sen sijaan ujous voi asettaa rajotteita. Koska eiväthän kaikki muutkaan ihmiset ole välttämättä sosiaalisesti avoimia ja räiskyviä. Siinä vaaditaan rohkeus lähestyä ja tutustua siltä toiselta osapuolelta, jos yhdeltä se puuttuu. Ja siinähän se ongelma voi olla. Päinvastoin ujouteen ja hitaaseen avautumiseen voidaan liittää ihan positiivisia mielikuvia kuten herkkyys ja "syvyys". Jotkut mielellään voivat päässään liittää myös empaattisuuden, hyväntahtoisuuden ja kunnollisuuden vähän hiljaisempaan ja ujoon ihmiseen. Itse en näe ujoutta negatiivisena piirteenä. Se vaan kuuluu joidenkin persoonaan. Se voi rajoittaa tutustumista ihmisiin, koska vaatii toiselta osapuolelta aktiivisuutta. Mutta ei se itse ihmisestä huonoa tee.
Ujouttakin toisaalta löytyy monenlaista sorttia. Joillain se näkyy pelkästään hiljaisuutena ja punastelunakin. Mutta jotkut voivat ujoudessaan antaa hieman kiukkuisia signaaleja ja viestittää, että haluavat ihmisen pois läheltään. Jälkimmäinen rajoittaakin sitten enemmän.
on se ongelma, että ainakin mun on vaikea erottaa, että onko mies vain ujo vai ajatteleeko se, että menisipä tuo kamala ämmä tuosta vittuun häiritsemästä. Sun pitäisi sitten jotenkin osata ilmaista, että kyllä kiinnostaa, mutta että olet tosiaan vain ujo, koska muuten ainakin minä oletan, ettet pidä minusta ja poistun häiritsemästä. Ei se ujous muuten niin paha juttu ole.
Voin sanoa ihan samaa naisena. Ujoja miehiä on äärimmäisen vaikea tulkita, koska he eivät uskalla näyttää tunteitaan ja tämän vuoksi ehkä ujona on vaikea luoda kontakteja. Yksinkertaisesti naiset eivät välttämättä näe, oletko kiinnostunut vaiko etkö..
Tiedän yhden miehen joka on ollut minuun joskus kiinnostunut, mutta ei ole koskaan asiasta minun kanssani keskustellut. Olen saanut tietää asian kavereiden kautta. (Mikä ei ole hyvä juttu.) Mies on kaikin puolin mukava ja ihana ihminen, mutta kun hän on seurassani, käyttäytyy hän "tavallisesti, jopa kylmäkiskoisesti" minua kohtaan. Joten mitä pitäisi tilanteesta ajatella?
Uskalla olla oma itsesi, sillä naiset arvostavat aitoa ihmistä 100% enemmän, kuin miestä, joka suu vaahdossa kertoo omistavansa niin ja niin paljon tms. Ujous ei haittaa, koska se kyllä karisee, kun toisen oppii tuntemaan.
Älä ajattele, että ujous on huonompi tai heikompi piirre, kuin sosiaalisuus. Ajattele, että ujous on vahvuutesi :)
kuulostat ihanalta. Voisin sunlaisia treffataki jos kestätte mun varsinkin alussa ujon ja hiljaisen luonteen.
..on söpöjä, vaikkei yleensä niitä miehisimpiä miehiä kuitenkaan. Oletko varma, ettet nyt sekoita ujoutta ja sulkeutuneisuutta? Koska ei ujoa mun mielestä tartte kartella, kun se karttelee itse?
Näkyykö toi ujous nimenomaan oudossa seurassa? Ja missä silloin menee se ujouden raja? Eiköhän kaikki nyt oudossa seurassa ole hiljaisempia, kuin tuttujen kanssa?
Mä jotenkin ajattelen, että suurimmassa osassa näissä tapauksissa se ongelma on jossain muualla, kuin se, mitä mies luulee.. Mies ei vaan osaa tsiikata itseään naisen silmin.. ;) Tottakai seuran löytymistä helpottaa, jos on itse aktiivinen, mutta sunkin tapauksessa kaveripiirin laajentaminen vois olla hyvä vaihtoehto: tutustumista hitaasti ja niiden sun hyvien puolien näkymistä ennen, ku ruvetaan puhumaan mistään vakavemmasta? Ja varmasti hommaa helpottaa ajan myötä sekin,että vaan menee niihin tilanteisiin useemmin, missä toi ujous rupee kauheesti näkymään päällepäin. Netti on myös hyvä tutustumisvaihtoehto: täällä kun saa kätevästi punastelun ja änkytyksen peitettyä.. ;)
että netti on ihan hyvä mesta ujoille juuri tuon änkytyksen puolesta. Ai mitä tolla meinaat että ujot on söpöjä muttei niitä miehisimpiä kuiteskaan? Kyllä itse koen olevani raavas mies ja jolta löytyy sitä munaa. En tiedä mikä on raja, mutta änkytys ja punastelu jos vaivaa niin kun on aina kyse että voiko ujo löytyy helposti naisen niin kartteleeko naiset sitten itse ujojen seuraa. Kyse ei siis ole siitä että kun aina sanotaan että ei se akkaa saa kun sehän on niin ujo, vaan tavallaan niinkuin toisinpäin ettei kukaan huoli ujoa? Vaikka sosiaalinen ujo olisikin ja viihtyisi sekä sinnitellisi tuntamattomien seurassa. Ujotkin voivat olla sosiaalisia ja jopa puheliaita. Monet ei ujot saattavat taas olla hyvin introverttejä.
...miehisyys on muutakin, kun vaan pelkkä ulkoinen olemus. Siihen liittyy jonkinlainen karisma tai asenne, jota ujolta on vaikea kuvitella löytyvän - kun käsitän heidän olevan niitä hieman syrjäänvetäytyvämpiä? Mä en nyt oikeen pysty saamaan päähäni kuvaa miehestä, joka ois raavas, ujo ja jolta kuitenkin löytyy munaa?! Siis miten toi ujous sulla näkyy? Onko se ainoastaan toi änkytys ym? Esiintyykö sitä aina tuntemattoman ihmisen kanssa jutellessa, vai vaan esim. naisten kanssa?
En mä ainakaan tietoisesti karttele ketään outoa ihmistä, karttelu tulee yleensä vasta siinä vaiheessa, kun jo tietää toisesta jotain, mikä ei miellytä tms.
Mä kyllä tosissaan miettisin, onko se ujous sittenkään se ongelman ydin.. ;)
"...miehisyys on muutakin, kun vaan pelkkä ulkoinen olemus. Siihen liittyy jonkinlainen karisma tai asenne, jota ujolta on vaikea kuvitella löytyvän - kun käsitän heidän olevan niitä hieman syrjäänvetäytyvämpiä?"
Introvertti on syrjäänvetäytyvä, ja voi silti olla miehekäs. Ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta ei outojen ihmisten seurassa ole aivan oma itsensä. Hän voi silti myös olla hyvinkin miehekäs. Tietysti pitäisi määritellä, että mitä se miehisyys on, ennen kuin asiasta voi keskustella enempää. Mutta käsittääkseni miehisyys ei ole mitenkään kiinni siitä, miten sosiaalinen suupaltti ihminen on. Tunnen useita ujoja miehiä, mutten ole koskaan pitänyt ketään heistä epämiehekkäänä. Päinvastoin, heillä sitä karismaa ja luonnetta on, kun vaan oppii tuntemaan.
miehuus on jonkinlaista johtajuusaseman ottamista tai siihen pyrkimistä (miehet kilpailevat jatkuvasti keskenään kaikesta) ja jos on sivummalla, eikä vaikuta aktiivisesti ottavan osaa vaikkapa keskustelussa, voi siitä varmaankin vetää johtopäätöksen että hän antaa muiden ottaa keskustelussa tms. johdon ja tyytyä osaansa johdettavana, mikä on tietysti vastoin miesten oletettua yleistä käytöstä = miehekkyys kärsii.
Tietenkin tämä oli hyvin pelkistetty selitys, mutta kyllä siinäkin voi olla joku totuuden siemen.
Itse olen myös sitä mieltä että ujo voi olla miehekäs, mutta ei ehkä sellainen suvereeni missä tahansa ja kenen kanssa tahansa läpänheittäjä.
"suvereeni missä tahansa ja kenen kanssa tahansa läpänheittäjä"
Hassua, minä yhdistän tämän piirteen enemmän naiselliseksi ominaisuudeksi ja sitä miehisyyttä vähentäväksi piirteeksi. Saattaa tietysti johtua siitä, että on kasvanut suht jäyhien ja hiljaisten miesten keskuudessa.
Tämä pätee myös toisin päin. Eli pidän itsessäni sitä sangen epänaisellisena, että en ole suuna päänä selittämässä asioita edes tutuille, tuntemattomsita puhumattakaan.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, en usko, että ujoja mitenkään kartetaan. Ujo itse asettaa niitä rajoja ympärilleen. Tiedän tämän, koska olen itse ujo ja vielä introvertti. Itselleni ei ole tullut mieleenkään missään sosiaalisessa tilanteessa hakeutua siihen kaikkein äänekkäimpään ja puheliaimpaan porukkaan. Olisin ollut pihalla kuin lumiukko. Mutta niistä toisista ujoista on sitten löytynyt mukavaa seuraa. Tosin aikaa se vaatii, eikä siis välttämättä onnistu baarissa tai muissa sellaisissa tilanteissa, jossa sitä samaa ihmistä ei kohdata toista kertaa.
Mä kyllä tosissaan miettisin, onko se ujous sittenkään se ongelman ydin.. ;)
Mikähän se ydin sitten voisi olla?
Änkytyksenä se näkyy ja muina oireina ja voi kait sitä esiintyä eri tilanteissa. En itse ole sinällään syrjäänvetäytyvä, ihan sosiaalinen mielestäni kuiteskin, mutta kait ujo. Raavas ujo jolta löytyy munaa? No löytyy kait niitä suomalaisista miehistä varmaan montakin?:D
"Ujo voi olla hyvinkin sosiaalinen, mutta ei outojen ihmisten seurassa ole aivan oma itsensä."
Jos toi on ujon määritelmä, niin kyllä kaikki mun tuntemat ihmiset on ujoja - enemmän tai vähemmän! ;)
"Hän voi silti myös olla hyvinkin miehekäs. Tietysti pitäisi määritellä, että mitä se miehisyys on, ennen kuin asiasta voi keskustella enempää. Mutta käsittääkseni miehisyys ei ole mitenkään kiinni siitä, miten sosiaalinen suupaltti ihminen on."
Mielestäni en maininnut tuossa määritelmän yrityksessäni puheliaisuutta missään muodossa? Miehisyyden vaikutelma voi tulla, vaikkei mies sanoisi sanaakaan. Se on jotain muuta.. Asennetta, jossa syrjäänvetäytymiselle ei ole oikein sijaa? Rauhallisuudelle ja harkitsevaisuudelle kyllä sitäkin enemmän.. :)
ALKUPERÄISELLE:
"Mikähän se ydin sitten voisi olla?
Änkytyksenä se näkyy ja muina oireina ja voi kait sitä esiintyä eri tilanteissa. En itse ole sinällään syrjäänvetäytyvä, ihan sosiaalinen mielestäni kuiteskin, mutta kait ujo."
Joku, mitä sä et osaa kuvitellakaan?
Tulee kyllä mieleen toi alempanakin mainittu huono itsetunto. Jos olemus on muutenkin sellainen "anteeksipyytävä" ja siihen vielä lisää änkytyksen.. :( Onko tollaselle "vaivalle" mitään tehtävissä?
"Raavas ujo jolta löytyy munaa? No löytyy kait niitä suomalaisista miehistä varmaan montakin?:D "
No tää on tietysti nyt taas sellanen käsite-kysymys. Mikä on ujo? Millanen on mies, jolla on "munaa"? Mä en vaan edelleenkään pysty yhdistämään näitä samaan persoonaan.. :p
DAAMIN kirjoitukselle isot komppaukset! Juuri näin! :)
Ei se mitään ujoutta ole vaan huonoa itsetuntoa. Nämä sekoitetaan hyvin usein. Ujous on synnynnäinen perustemperamentti, jolle ei voi mitään. Ujo suhtautuu varauksella kaikkeen.
Itsetuntoon voi taas aina vaikuttaa. Jos omaa huonon itsetunnon niin voi tuntea itsensä riittämättömäksi, muita huonommaksi ja miettii usein mitä muut ajattelevat eikä uskalla rikkoa normeja.
Mutta kun mielestäni en ole tuollainen mikään varauksellinen saati muunkaanlainen syrjäänvetäytyvä.. Huonoa itsetuntoa?? Kuin voi olla huonoitsetunto jos on kaikkea ja on komeutta, älyä, lahjakkuutta? Tai toki, voihan köyhällä ja rumalla olla ihan normi itsetunto ja rikkaalla ja komealla kyvykkäällä huono? Very complicated..
sä sitten muuten vaan jännität naisten seurassa. Varsinkin, jos alat jo etukäteen jännittämään, että "punastelenkohan ja änkytänköhän mä..", niin varmasti teet kumpaakin. Sun kannattais olla rennosti naisten seurassa, ota vaikka rohkaisu ryyppy tms. muttei kuitenkaan kännejä. Itsekin punastelin miesten seurassa, mutta naisena on helpompi, kun voi laittaa meikkiä ja voi luottaa siihen, ettei punastus näy meikin alta (vaikka saattoi se näkyäkin..) ja monesti ei sitten punastunutkaan. Auttaisiko sua sitten hämärä valaistus, ettei punastusta näkisi? Ajattelisit, kun tunnet punastumisen uhkaavan, ettei haittaa punastua, kun se ei kuitenkaan näy. Ja kannattaa muistaa välistä hengittää syvään ja rauhoittaa mielensä, niin ehkäpä äkytyksenkin saisi kuriin. Tämmöinen ehdotus täältä.
mutta minulla iankin on sellainen ennakkoaavistus, että naisen kanssa kaksistaan ollessa pitäisi jollain tapaa koko ajan osata viedä hommaa rennosti eteenpäin, kertoillen niitä näitä välittömässä ilmapiirissä, ja mahdollisesti vielä niin että omat jutut ovat jotenkin hauskoja tai erityisen mielenkiintoisia. Eli toisin sanoen minusta tuntuu että naista pitää jollain tapaa viihdyttää ja tehdä hänen olonsa kovin erityiseksi.
Ja ei, en tarkoita mitään euroopanomistajan asennetta, mutta selleista kykyä samalla puhua ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin luoda tilanteesta intiimi ja jännittävä. sellainen siis, mikä luo naiselle tunteen mielenkiintoisesta ihmisestä, joka osaa olla samaan aikaan läsnä, mutta kuitenkin tarpeeksi etäinen, ollakseen mystisen mielenkiintoinen. Kun jotkut tosiaan osaavat puhua vaikka mistä arkisistakin asioista niin että se kuullostaa jotenkin erityiseltä.
Yksi asia, mikä on minulle valjennut vasta näiltä palstoilta on, että jossain kohtaa treffejä pitäisi osata spontaanisti, ei-ällöttävästi koskemaan kumppania jotta tämä saisi signaalin syvemmästä kiinnostuksesta, mutta itselleni on ihan mahdotonta tehdä näin, ilman että se olisi jotenkin helvetin tökeröä. Kyllä sitä helposti voi suudelman antaa vaikka lopuksi, koska se jotenkin kuuluu asiaan, jos muuten on mennyt hyvin, mutta ei kyllä mahdu minun kaaliini, miten toista voi yhtäkkiä jotenkin koskea ilman että se olisi jotenkin outoa. Kuitenkin tämä on toistunut keskusteluissa tosi usein.
Se on vain niin, että jos ei ole luonnostaan kovin luonteva tällaisissa asioissa, niin ei siihen oikein osaa oppiakaan. Se, joka luonnostaan kykenee viettelevään käytökseen, ei edes ajattele moisia asioita, kun taas se, joka ei ole ja ajattelee, menee erilaisista jälkiseuraamuksista ja niiden miettimisestä helposti lukkoon ja tätä myötä se koko tilanne muuttuu vaivaantuneeksi.
kannattaa olla avoin; naiset yleensä kyselevät miehen elämästä yms. kannattaa kertoa niistä avoimesti ja huumorilla höystettynä. Naiseltakin voi kysellä niitä näitä, mutta itse ainakin mieluummin olin kyselevä osapuoli.
Koskeminen kannattaa esim. kun kävelette, niin voit ohjata naista hellästi alaselän kohdalta. Tai voit olla kokonaan koskemattakin, ei kaikki naisetkaan siitä tykkää.
Eikai sitä viettelevää käytöstä tarvi osatakaan, kannattaa kuitenkin ehdottaa uusia treffejä. Nainen tietää, että olet kiinnostunut. Voit ehdottaa esim. ruuan laittamista luonasi. Niin me tehtiin miehen kanssa toisilla treffeillä: ruokaa yhdessä ja katsottiin telkkaria ja hän otti minut siinä sohvalla kainaloon. Se tuntui ihan luontevalta. Voithan myös kysyä; haluaako nainen tulla kainaloon. Ei kannata yrittää heti seksiä. Me taidettiin myös syödä sohvalla, jos oikein muistan, silloin ei tarvi keksiä väkisin puhuttavaa ruokapöydän ääressä ja ruokaa tehdessä tulee itsestään juttua. Voit pyytää naista pilkkomaan jne.
Kannattaa muistaa, että myös naista saattaa jännittää.
enkä kyllä varmasti yrittäisi mitään seksiä saada ensimmäisillä tai toisillakaan treffeillä :)
Toisaalta ymmärrän kyllä että naista saattaa jännittää, ja varmasti usein näin onkin, mutta kyllä kai se jotenkin oikeasti kuuluu miehen tehtäviin ylittää se jännitys niin että se ei nyt ihan hirveästi näy ulospäin. Vai mitä luulet?
mitä siitä tulee, jos molemmat vaan jännittää ja punastelee? Toisaalta jos nainenkin jännittää kovasti, voi miehen jännittäminen vähentää naisen jännittämistä.. Eipä näistäkään voi ihan yleispätevästi kaikista sanoa samaa. Itse jännitin ekoilla treffeillä kovasti ja mies oli kuin viilipytty, mä tykkäsin tuosta asetelmasta. Voihan se olla, että mies jännitti, mutta ei näyttänyt sitä ulospäin. Nähtiin silloin baarissa ja pelattiin peliä, siinä tuli sitä juttelua ja tekemistä niin ettei jännittämiset haitanneet.
uhkapelimäistä koskaan luottaa siihen, että asetelma voisi olla niin päin että mies jännittäisi ja nainen olisi viilipytty. Voihan niinkin varmasti käydä, mutta enpä usko että enää toisiin treffeihin johtaa.
No, mutta kivoja ja käytännöllisiä neuvoja sulla, joten en nyt halua tässä jotenkin väkisin vängätä vastaan. Itseäni vain huolettaa todella paljon oma parisuhdetulevaisuus, kun en kertakaikkiaan voi koskaan olla se viilipytty. Pelottaa kun ikäkin painaa jo todella kovasti :( Tosin pitäisi varmaan olla sen verran viilipytty, että se ei pelottaisi ollenkaan tai hyvin vähän :)
kokeilla, mitä siinä voi menettää? Voi olla vähän nolo olo jonkin aikaa, mutta eiköhän se viilipyttyys ala löytyä, kun on muutamat treffit takana =)
noinhan se on, että pitäisi vaan mennä uudestaan ja uudestaa. Selvähän se on. Mutta koska pakkien saaminen on enemmän kuin todennäköistä, ja koska haluan käydä vain itseäni todella kiinnostavien naisten kanssa treffeillä, niin joka kerta se pakkien saaminen sattuu enemmän, ei vähemmän.
Mutta pakko kai se hyvä itsetunto on jostain repiä, jos jotakin haluaa saavuttaa. Ja kovettaa itseään sen verran ettei kaikki pakit satuta, vaan ottaa sitten oppimiskokemuksena.
ujous on, ulkomaankielellä ilmaistakseni, a turn-off. (niin se vain useimmille on, sry...)
Joten, sinun tulee saada nainen kiinnostumaan ENNEN kuin tapaatte ja hän huomaa ujoutesi. Hänen tulee haluta sinua älysi, nokkeluutesi ja ulkonäkösi perusteella.
sitten ennen tapaamista voit varoittaa häntä (koska teílle on jo syntynyt yhteisymmärrys ja tykkäätte toisistanne) että mahdollisesti punastelet ja änkytät tapaamisessanne, koska sinulle helposti käy niin kun tapaat viehättävän naisen, josta pidät kovasti (!). Kun valmistelet hänet oikein, hän ottaakin kohteliaisuutena, jos punastelet ja olet vaivautunut.
ja loppu on historiaa...
Jos sattuu olemaan tosi epävarma omasta vetovoimastaan, niin miten siitä voisi saada jonkinlaista etukäteistietoa ennenkuin menee taas ujona mokailemaan ja kokeilemaan onneaan ties minne baareihin ja treffeille?
Olisi jotenkin kyllä todella helpottavaa, jos edes jostain voisi saada palautetta omasta vetovoimastaan ja nimenomaan siitä seksuaalisesta vetovoimasta. Eihän vetovoimakysymykseen nyt ainakaan mitkään tutut naiset vastaa rehellisesti, koska kuka helvetti sitä enää aikuisena jaksaa olla niin tahditon että suoraan sanoo mitä toisesta ajattelee oli se sitten hyvää tai huonoa. Tai ainakaan jos on todellakin jotain puutteita omassa vetovoimassa.
on varmasti olemassa ihmisiä, joihin tuntee seksuaalista vetoa. Myös sulle. Tarkistat vaan, että on kuteet kuosissa. Ei mitään valkoisia tennissukkia vilkkumassa lahkeista (siis lahkeitten pitää olla tarpeeksi pitkät) yms. Ja kampaajalla kannattaa käydä aina välistä. Jos on ihon kanssa ongelmia, niin rohkeasti kosmetologille tai ihotautilääkärille. Ja eiku baanalle! =) Ja sitten kun siellä baanalla joku tyttö/tytöt vilkuilee useamman kerran, niin eikun juttusille. Tai ainakin hymyile takaisin.
"Kaiklle on varmasti olemassa ihmisiä, joihin tuntee seksuaalista vetoa."
Ei ole.
"Ja sitten kun siellä baanalla joku tyttö/tytöt vilkuilee useamman kerran, niin eikun juttusille."
Sitä saa odottaa tuomiopäivään asti.
kyllä naisten on jotenkin vaikea hahmottaa että joillekin ei vaan tule kysyntää, vaikka olisi ihan ookoo kaikin puolin ulkoisesti, eikä luonnekaan ole miteenkään häiriintynyt.
Onhan se titty vaikee hahmottaa asiaa, kun ei ole sellaista varmaan koskaan itse kokenut. Nää on nyt näitä eroja sukupuolien välillä, vähän sama kun miehet ihmettelee, että miksi naiset ei suhtaudu seksiin niinkuin miehet.
..lakatkaa nyt jo jauhamasta tota urbaanilegendaa, ettei meillä naisilla ois epäonnistuneita treffejä, pakkeja yms. kokemuksia... Ehkä pointti on siinä, miten niistä selvitään?
Kuten Noona sanoi, sitä vetovoimaa eli nk. kemiaa ei_ole kaikkien ihmisten välillä. Se voi olla yksipuolistakin - kumminpäin vaan; nainen tuntee, mutta mies ei ja toisinpäin. Tarkoitus on löytää se, jonka kanssa se on molemminpuolista ja harvemmin se onnistuu ihan ekalla yrittämällä. Ja jos onnistuukin, niin ei sekään vielä ole mikään onnellisen parisuhteen tae. Tarvitaan paljon muutakin.
sekin, että jokaiselle olisi joku. Joillain ihmisillä ei sitä seksuaalistya ja/tai romanttista kemiaa ole kenenkään kanssa. Tai sitten se sopiva kumppani asuu jossain hindustanista, mistä häntä astetta vaikeampi löytää.
siis tarkotatko, ettei kaikki löydä sitä, kenen kanssa kemiat on molemminpuolisia, vai sitä, että toiset ei tunne sitä ketään kohtaan? Koska mä ajattelen, että jos ihminen kuitenkin tuntee sitä vetoa johonkin, niin sen on mahdollista löytää sellanen, kenen kanssa se on molemminpuolista. Se, ettei sellasta löydy helposti/läheltä, on eri asia, kuin ettei se olisi ollenkaan mahdollista.
Jos taas ihminen ei tunne vetoa keneenkään, pitää ehkä valita kumppani jollain toisella kriteerillä?
Riippuu ujoutesi määrästä, eli oletko hurjan ujo, ettet kehtaa/uskalla seurassani edes käydä wc:ssä tai et saa sanaa suustasi.
Minä olen puhelias nainen ja olen kyllä treffannut ujoja miehiä, mutta jos henkilö on "liian ujo" ettei normaalit tekemiset onnistu ujouden vuoksi, niin silloin tämä mies ei ole minulle se oikea, tämä on tullut koettua kun treffikumppani ei saanut sanaa suustaan eikä kehdannut käydä pissillä vaikka oli hätä..
En pystyisi elämään liian ujon kanssa, se hankaloittaisi omaa elämää todella paljon koska minulla on paljon ystäviä jotka ovat myös puheliaita ja se saattaa ahdistaa ujoa miestä.
Käyn paikoissa missä tutustuu uusiin henkilöihin ja itse keskustelen ihan tuntemattomienkin kanssa, enkä siis voisi ajatella että mieheni olisi aina tuppisuuna vieressä, minulle tulisi tunne että minä olen se mies eikä seurustelu kumppanini..
Ujolle sopeisi mielestäni toinen ujo, näin kumpikaan ei tuntisi vaivautuneisuutta hiljaisista hetkistä vaan ymmärtäisivät toisiaan.
KOMP KOMP!
Aloitetaan vaikka sillä että olen itse aika menevä ja avoin nainen, joka myös viihtyy omissa oloissaan. Kuitenkaan en ole ns. haaveillut nk ujosta miehestä, mutta tällä hetkellä tapailen suhteellisen ujoa tapausta, jolla kuitenkin persoonallisuutta ja tempperamenttia..
Olen tapaillut kusipäitä riittämiin ja haluan vierelleni jonkun, joka haluaa muutakin kuin aikaisemmat miehet. Pisin suhteeni kesti reilut kolme vuotta ja se olikin hyvä suhde.. Sen jälkeen en ole kunnon miestä löytänyt.
Itse kannustaisin ihmisiä tutustumaan muihinkin kuin suupalttimiehiin.. Ujot on loppupeleissä mahtavia tyyppejä, mutta kunhan se ujous ei mene liiallisuuksiin. Itse käyn kusella kun hätä tulee.. joskus paskallakin :D...