Olen 32v. Naimisissa olemme olleet pian 10v. Lapsia on kuusi. Mieheni on minua muutaman vuoden vanhempi.
Alkutaipaleemme oli pelkkää vastoinkäymistä. Mieheni halusi mennä miten haluaa ilman välittämistä perheestään mutta niistä selvittiin ja olemme molemmat olleet tiivisti kotona perheen parissa ilman menemisiä minnekään. Eikä kummallakaan ole mitään halua lähteäkkää viihteelle yksin ilman toista.
Meillä oli mieheni kanssa yhteinen loma ilman lapsia ja olimme siinä ottaneet vähän juomaa ja puhuimme siinä iloisesti lapsista niin mieheni tokas että niin jos ne on edes hänen. En ruvennut tekemään asiasta mitään riitaa vaan annoin olla.
Nyt olen ajatellut että ajatteleekohan mieheni tosiaan niin että joku näistä lapsista ei olisi sen?
Olen 12v ollut vain kotona lastenkaa käymättä missään viihteellä ikinä.
Ainoat käyntini jonnekin ilman lapsia on ollut kauppa tai asioilla käyminen kaupungissa joissa ei ole mennyt paljon aikaa.
Lapset ovat täysin isänsä näköisiä joten ei ole vaikeeta tietää kuka niiden isä on.
Tuntui vain pahalta ajatella että mieheni ajattelisi noin meidän lapsistamme.
No nyt sain selville että' mieheni on tilannut jotain jostain.
Se on paketin osoitteeksi laittanut vanhempiensa osoitteen ja sen äiti on soitellut että se paketti on saapunut.
Tietenkään minulle ei olla puhuttu koko paketista mitään.
Eilen sitten kävin anopilla ja se sattui mainitsemaan siitä ja kertoi kaikkia eri versioita mitä mieheni oli anopille kertonut että mitä paketti sisältää. Ja mieheni muka oli palauttanut paketin koska se oli tilattu jo puol vuotta sitten.
Mieheni soitti kun olin vielä anopilla ja sit se oli ruvennut kiukuttelemaan kotona siitä.
Kun tulin kotia niin olin kuin en tietäisi asiasta mitään mut sit kysyin ihan nätisti että mitä se oli tilannut niin sai kauhean raivarin.
Ei suostunut lopuksi edes kertomaan mitä kyseinen paketti sisältää.
Oli "muka" minulle jotain.
Eniten tässä vaivaa se että salaillaan jotain. Miehelläni ei ole mitään näyttöä siitä mitä se on tilannut ja mistä.
Olen ennenkin kuullut niin paljon valheita eri asioista mutta jos suuttuu noin paljon siitä että minä olen saanut tietää kyseisestä paketista niin mitä siinä paketissa lopuksi oli?
Jos siinä on minulle jotain niin se olisi voinut sen tilata meidän omaan osoitteeseen ja sanoa sitten että hänellä on minulle yllätys.
mutta miksi paketti piti yrittää pitää minulta niin paljon salassa ja tilata se anoppilaan?
miks ei edelleenkään voi kertoa mistä se oli tilattu ja mitä oli tilattu?
En ole ihminen joka suuttuu asioista herkästi mutta totuus on minun mottoni.
Välillä vain tuntuu että mieheni salaa minulta jotain mutta en tiedä mitä.
Välillä tuntuu että tämä avioliitto saisi loppua jo.
Olemme oikeastaan enemmän ystävykset kuin aviopari.
Seksi elämää meillä ei ole vaikka kuinka haluaisin.
Illalla annetaan pienet pusut kun nukkumaan mennään.
Minkäänlaista läheisyyttä ei muutenkaa ole.
Sais vaikka käpertyä miehensä kainaloon ja katsoa tv:tä iltaisin kun lapset menee nukkumaan mutta ei meillä sitäkään ole.
Ennen meillä oli paljon samaa esim.kasvatuksen suhteen, seksin suhteen, sisustuksen, remontin jne.
Nyt tuntuu että kaikissa niissä tökkii.
Välillä tuntuu että olisi parempi jos olisin yksinhuoltaja mutta en halua luopua miehestäni sillä rakastan sitä kaikesta huolimatta.
Ärsyttää kun en saa selville mikä tuo paketti on/oli koska pelkään että se selventäisi paljon kaikkea mahollista.
Halusin vain purkaa mieltäni tänne kun ei ole ketään kelle kertoisin enkä voi miehellenikään tästä kertoa joten eipäs minulla muuta sitten ollutkaa.
Alkutaipaleemme oli pelkkää vastoinkäymistä. Mieheni halusi mennä miten haluaa ilman välittämistä perheestään mutta niistä selvittiin ja olemme molemmat olleet tiivisti kotona perheen parissa ilman menemisiä minnekään. Eikä kummallakaan ole mitään halua lähteäkkää viihteelle yksin ilman toista.
Meillä oli mieheni kanssa yhteinen loma ilman lapsia ja olimme siinä ottaneet vähän juomaa ja puhuimme siinä iloisesti lapsista niin mieheni tokas että niin jos ne on edes hänen. En ruvennut tekemään asiasta mitään riitaa vaan annoin olla.
Nyt olen ajatellut että ajatteleekohan mieheni tosiaan niin että joku näistä lapsista ei olisi sen?
Olen 12v ollut vain kotona lastenkaa käymättä missään viihteellä ikinä.
Ainoat käyntini jonnekin ilman lapsia on ollut kauppa tai asioilla käyminen kaupungissa joissa ei ole mennyt paljon aikaa.
Lapset ovat täysin isänsä näköisiä joten ei ole vaikeeta tietää kuka niiden isä on.
Tuntui vain pahalta ajatella että mieheni ajattelisi noin meidän lapsistamme.
No nyt sain selville että' mieheni on tilannut jotain jostain.
Se on paketin osoitteeksi laittanut vanhempiensa osoitteen ja sen äiti on soitellut että se paketti on saapunut.
Tietenkään minulle ei olla puhuttu koko paketista mitään.
Eilen sitten kävin anopilla ja se sattui mainitsemaan siitä ja kertoi kaikkia eri versioita mitä mieheni oli anopille kertonut että mitä paketti sisältää. Ja mieheni muka oli palauttanut paketin koska se oli tilattu jo puol vuotta sitten.
Mieheni soitti kun olin vielä anopilla ja sit se oli ruvennut kiukuttelemaan kotona siitä.
Kun tulin kotia niin olin kuin en tietäisi asiasta mitään mut sit kysyin ihan nätisti että mitä se oli tilannut niin sai kauhean raivarin.
Ei suostunut lopuksi edes kertomaan mitä kyseinen paketti sisältää.
Oli "muka" minulle jotain.
Eniten tässä vaivaa se että salaillaan jotain. Miehelläni ei ole mitään näyttöä siitä mitä se on tilannut ja mistä.
Olen ennenkin kuullut niin paljon valheita eri asioista mutta jos suuttuu noin paljon siitä että minä olen saanut tietää kyseisestä paketista niin mitä siinä paketissa lopuksi oli?
Jos siinä on minulle jotain niin se olisi voinut sen tilata meidän omaan osoitteeseen ja sanoa sitten että hänellä on minulle yllätys.
mutta miksi paketti piti yrittää pitää minulta niin paljon salassa ja tilata se anoppilaan?
miks ei edelleenkään voi kertoa mistä se oli tilattu ja mitä oli tilattu?
En ole ihminen joka suuttuu asioista herkästi mutta totuus on minun mottoni.
Välillä vain tuntuu että mieheni salaa minulta jotain mutta en tiedä mitä.
Välillä tuntuu että tämä avioliitto saisi loppua jo.
Olemme oikeastaan enemmän ystävykset kuin aviopari.
Seksi elämää meillä ei ole vaikka kuinka haluaisin.
Illalla annetaan pienet pusut kun nukkumaan mennään.
Minkäänlaista läheisyyttä ei muutenkaa ole.
Sais vaikka käpertyä miehensä kainaloon ja katsoa tv:tä iltaisin kun lapset menee nukkumaan mutta ei meillä sitäkään ole.
Ennen meillä oli paljon samaa esim.kasvatuksen suhteen, seksin suhteen, sisustuksen, remontin jne.
Nyt tuntuu että kaikissa niissä tökkii.
Välillä tuntuu että olisi parempi jos olisin yksinhuoltaja mutta en halua luopua miehestäni sillä rakastan sitä kaikesta huolimatta.
Ärsyttää kun en saa selville mikä tuo paketti on/oli koska pelkään että se selventäisi paljon kaikkea mahollista.
Halusin vain purkaa mieltäni tänne kun ei ole ketään kelle kertoisin enkä voi miehellenikään tästä kertoa joten eipäs minulla muuta sitten ollutkaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva kun purit tuntojasi, usein se helpottaa jo sekin, että saa puhua.
Kerroit alussa, että teillä on ollut vaikeutenne, miehesi meni menojaan, mutta selvisitte siitä. Liittyikö tuohon esimerkiksi mitään tilannetta, että "jos et nyt rauhoitu, minä lähden?" sinun puoleltasi, vai oliko päätös miehen omaehtoinen "järkiintyminen"?
sanoit myös myöhemmin paketti asiaa kertoessasi, että "Olen ennenkin kuullut niin paljon valheita eri asioista", millaisista asioista? Miten ne ovat selvinneet? Onko mies koskaan edes kertonut vapaaehtoisesti mitään?
Tottakai ymmärrän, että pakettiasia vaivaa sinua. Suhteessa on todella paha olla, jos epäilee. Se on kuin kuristusotteessa elämistä, koko ajan henki ahtaalla. Sinun on oikeus tietää, mikä se paketti oli, näin minun mielestäni. Jos olet miehelle rakas ja arvokas, hän haluaa kunnioittaa sinua/parisuhdettanne ja olla sinulle rehellinen.
Kirjoituksesi perusteella miehesi on saattanut kylmentyä suhteeseenne. Joko hän kokee menettäneensä jollain tavalla vapautensa, jolloin hän "kostaa" sen sinulle kertomatta jättämisellä ja pitämällä sinut ulkopuolisena elämästään.
Alussa mieheni joi mutta yleensä aina tallin puolella salaa ja salaili silloinkin paljon asioita mutta sitten se teki ihan itse muutoksen ilman minkäänlaista yritystä. Se vain jäi kotia eikä enään halunnut mennä mihinkään.
Valheita kuulin mieheltäni monesta eri asiasta. Ihan pienistäkin asioista. Aina se jäi niistä jotenkin kiinni ja kun halusin tietää totuuden niin en sitten lopuksi edes tiedä sainko ikinä totuutta vai oliko sekin "totuus" vain keksittyä.
Vapaaehtoisesti en ole ikinä saanut mitään asiaa irti miehestäni vaan minun on pitänyt aina kysellä kaikkea mahollista että saisin edes jonkun asian siitä irti. Yleensä se on jo suuttunut kun kerkeän yhden kysymyksen tehdä ja silloin se lähtee ovet paukkuen.
Pitkään aikaan on ollut ihan rauhallista salailun ja valheiden tasolla mutta nyt pelkään että elämästäni tulee taas sellaista kuin se oli alussa.
Tulin pian raskaaksi sen jälkeen kun tapasimme ja muutimme yhteen vasta kun odotin toista lastani.
Minä kasvatin lapsemme ja hän oli jossain muualla.
Totuutta ikinä en ole saanut kuulla mitä on tapahtunut sen jälkeen muitten naisten kanssa kun me aloimme olemaan yhessä. En usko että haluan tietääkää. Yritän pitää sen menneisyytenä ja keskittymään tulevaisuuteen joka näyttää tällä hetkellä vähän epävarmalta.
Itse olen mennyt naimisiin rakkaudesta ja sillä periaatteella että eroa ei tule ja jos on tulossa ero niin sit yritetään kaikkemme ettei eroa tulis. Heti ei saa luovuttaa.
Voit olla ihan oikeassa siinä että miehestäni tuntuu että se on menettänyt vapautensa.
Jos mieheni TODELLA haluaa lähteä eri suuntiin niin silloin haluaisin kuulla sen siltä suoraan.
Jos asioista voisi keskustella niin kuin kaksi aikuista ihmistä niin silloinhan kaikki selviäis.