Onko tavallista (mielestäni ei kyllä normaalia;), että sisarukset/lähisukulaiset eivät ole tekemisissä keskenään ja siitä väistämättä on seurannut, ettei esim. serkutkaan ole keskenään tekemisissä? Tämä ketju näyttää olevan toisen vanhempani puolella "normaalia", kuntaas toisen vanhemman sukulaisten kanssa ollaan yhteyksissä. Onko jossain vaiheessa vanhemmalla iällä tullut mieleen, että olisihan sitä voinut yrittää tulla toimeen edes sen verran, että lapset olisivat voineet tutustua serkkuihinsa???
välit poikki pistävä suku
adhysdfjdrjkgh
12933
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
samaa mieltä, että ei ole normaalia, mutta minullakin on tuolleen. Kun siskon kanssa ei mikään järjestely tunnu sopivan enkä voinut joustaa loputtomiin, niin mun oli pakko jättää yhteydenpito minimiin eli lähetin siskon lapsille vain joulu- ja synttärilahjat. Nyt on mennyt sellaiset kolme vuotta tuola tavoin ja se on liian pitkä aika serkkujen välien kehittymisen, mutta olen omalta osaltani yrittänyt kaiken mahdollisen ja lähes mahdottoman aikoinaan ja johonkin se raja on vedettävä. Ei mun tartte sietää siskoni pompotteluyrityksiä enää. Kun ikää serkuille tulee lisää, niin he voivat halutessaan pitää keskenään yhteyttä.
"Kun ikää serkuille tulee lisää, niin he voivat halutessaan pitää keskenään yhteyttä." Anteeksi, mutta tuo on naivia ajattelua...jos sitä yhteyttä ei muodostu lapsena, ei heistä välttämättä tule "tärkeitä" ihmisiä, joiden kanssa haluaisi olla myöhemmälläkään iällä tekemisissä.
en voi sitten mitään!
Mä itse olen tutustunut muutamaan serkkuuni ja muihin sukulaisiin vasta aikuisiällä ja kyllä sekin onnistuu!
No jos serkut jäävät keskenään etäisiksi sen takia, että en pysty hyppimään siskoni oikkujen mukaan, niin onko syys siis minussa?! Ei mielestäni. Kun esim viime talvena niillä 20 asteen pakkasilla ja lumimyräköillä meidän olisi pitänyt olla tiettynä kellonaikana (ei siis etuajassa eikä myöhässä) siskoni luona parin tunnin veirailulla ja välimatkaa meillä on lähemmäs 200 km eikä ollut mahdollisuutta heille jäädä yöksi (vaikka tilaa heillä kyllä on), niin onko se silloin minun itsekkyyyttä, kun en lähtenyt lasten kanssa kylään (lapset eivät halunneet matkustaa montaa tuntia edes takas ja pahimmassa tapauksessa vierailuaika olisi mennyt ohi ja olisimme vain ajaneet edes takas) vai olisikohan siskoni voinut toimia toisin? Ai niin, kutsu oli vain kaffelle, ruokaa ei olisi meille ollut tarjolla vaan olisi pitänyt matkalla syödä.
kannata ja voi suostua...harmi vain lasten takia.
ettei tulla sisarusten kanssa juttuun saattaa olla yhtä monta kuin on ihmistäkin asian takana.
Turhaa sitä täällä on pohtia mikä on normaalia ja mikä ei, siitäkin kun voi olla yhtä montaa mieltä kun on siakoja ja jokaisella on asiaan oma mielipiteensä kuitenkin.
Itse en ole sisarusteni kanssa tekemisissä kun en vaan satu heistä pitämään, alistivat ja käänsivät aina asioita omaksi hyväkseen lapsina ja tekevät sitä yhä edelleen joten ei todella tee mieli pilata elämäänsä seurustelemalla kusipäiden kanssa, manipuloivat äitiäni uskomaan aina heidän kertomaansa. Kukaan ei koskaan edes kysy että miten asia oikeasti on, minulta. Olen senkin oppinut elämäni aikana että minun on turhaa selitellä yhtään mitään koska leimataan valehtelijaksi vaikka totta puhuisi, joten tässä tulos sitten siihen asiaan, en ole tekemisissä ollenkaan.
Lapseni saavat olla jos haluavat, mutta kaipa sisarukseni ovat kertoneet omat versionsa niille lapsilleenkin minusta joten tuskinpa kovinkaan suotuisasti edes lapsiini suhtautuvat. Joskus kävimme yhdessä vielä kylillä mutta kohtelu oli aika kylmää ja töykeää, lapsetkin suhtautuivat meihin happamin ilmein. Joten katsottiin sitten parhaimmaksi jättäytyä seurasta pois, eipä sen puoleen ei ole kutsuja enää sadellutkaan sinne päin. Joten kovasti suosittuina emme voineet siten itseämme pitää näin jälkeenpäinkään ajateltuna.
Toivottavasti nyt kukaan ei vain loukkaannu kovasti tätä lukiessaan, totuus kun saattaa sattua pahasti? Osua ja upota, niinhän se oli, vai kuinka?
voihan siitä loukkaantua tai kommenteista ei pidetä..?..syy kun tuntuu olevan niissä muissa;) asia kiinnostaa siksi, koska omaan serkkuja, joita en todellakaan tunne, koska en ole ollut heidän kanssaan juuri tekemisissä. Olen samaa mieltä, että puolin jos toisin on omia vahvoja näkökantoja esitetty ja kielteinen ennakkoasetelma on olemassa.
Sä olet aikuinen, ota serkkujesi yhteystiedot selville ja ota yhteyttä, siitä se tutustuminen lähtee! On vanhempiesi syyt olleet mitkä tahansa siihen, että ette olleet lapsena tekemisissä, niin aikuisena voit itse muuttaa kohtaloasi ja tutustua serkkuhisi. Ei se mikään helppo tie välttämättä ole, mutta olet aikuisena itse vastuussa siitä, että haluatko edes yrittää rakentaa suhteita omaan sukuusi.
omissa käsissä, vaan tarvitaan siihen toiseltakin puolelta myötämielistä suhtautumista.
tuohan on kuin minun lapsuudestani !alistamista ja asioiden kääntämistä omaksi eduksi ja jatkui yli 28 vuotiaaksi saakka,kunnes löin välit poikki.mulle riitti se että muut ohjailevat elämääni.onneksi myös sinä jättäydyit pois kelkasta.elämä on helpompaa ja saa nauttia ja olla rauhassa kun ei tarvitse murehtia enää.
tarvitaan toiseltakin puolelta myötämielistä suhtautumista, mutta jonkun on tehtävä aloite. Jos haluat olla sukulaistesi kanssa tekemisiisä, niin tee aloite.
no mulla on välit poikki siskoon ja kyllä hänen lapsensa käy meillä joka viikko kylässä ja hyvin on toiminut.emme vain puhu näistä asioista lasten"serkusten" kuullen.lastamme en suostu viemään sinne vaan lapsemme luo ollaan tehty tapaamispaikka.
eikä tarvitse olla serkkujen kanssa tekemisissä, vain siksi että sattuvat olemaan sukua. Jos vanhemmat eivät tule juttuun, niin miksi lastenkaan pitäisi seurustella sukulaisten kanssa? Hyviä ystäviä löytää muualtakin.