Eron partaalla

Nälviminen ja kiusaaminen on henkistä väkivaltaa ja se on tasan yhtä vakava asia kuin fyysinenkin väkivalta. En suosittele elämään väkivaltaisessa suhteessa. Mikäli miehesi ei halua lähteä pariterapiaan tai muuten selvitellä välejänne eikä lopeta kiusaamistasi, niin siinä tapauksessa ei auta muu kuin ero, mutta lasta ei kannata antaa sellaiselle henkilölle, joka käyttää henkistä väkivaltaa. Henkistä väkivaltaa ei pidä vähätellä. Haukkuminen ja nälviminen satuttaa eikä sellaiseen saa totutella, että alkaisi sietää sitä, koska sitä ei pidä eikä tarvitse sietää. Auta itseäsi ja hanki teidät joko pariterapiaan, avioliittoneuvontaan tai johonkin ammattiauttajalle ja jos mies ei suostu keskustelemaan ongelmistanne, niin pelasta itsesi ja lapsesi. Ihanaa elämää ei kannata hukata siihen, että jäisi kärsimään.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että miehen väkivaltaisuus alkoi ensin haukkumisella, kiroilulla ja nälvimisellä ja sitten meni vuosi ja toinen ja yhtäkkiä hän alkoi repiä minua ja lopulta henkinen väkivalta muuttui fyysiseksi. Silloin jätin hänet kertapäätöksestä. En siedä väkivaltaa enkä hyväksy sitä.

Jolla on ollut kova kiire saada mies ja vauva.

Joskus kyse voi olla kotoa opituista tavoista. Mites on miehesi vanhempien suhde? Arvostaako ja kunnioittaako miehesi isä miehesi äitiä?
Oletko puhunut miehesi kanssa asiasta? Suosittelen, että kerrot miehellesi, että hänen sanomiset satuttavat sinua. Ehkä hän ei edes tajua sitä, miten hän sinulle puhuu. Voisitte myös harkita menemistä pariterapiaan. Joskus on helpompi puhua ulkopuoliselle.

Tsemppiä.. äläkä anna miehesi sanojen murtaa sinun itsetuntoasi!

Mä puutun nyt tähän kohtaan:

"Olen alkanut miettimään voisinko paremmin yksinhuoltajana, mutta en haluaisi viedä vauvaltamme isää."

Ööh, millä perusteella ajattelet, että a) lapsen kannalta olisi parempi, että hänellä olisi vain yksi huoltaja, b) ylipäätään saisit yksinhuoltajuuden? Jotain rotia nyt tohon touhuun! Kai tiesit että yhteishuoltajuus on se ensimmäinen vaihtoehto erotapauksissa? Ei sinulla ole mitään juridisia eikä moraalisia oikeuksia "viedä" lapseltaasi isää.

Muutoin vinkkini on: mars mars pariterapiaan ja parisuhde kuntoon jos mahdollista. Jos ei, niin sitten vasta erosuunnitelmat vireille. Lapsihan on vasta puolivuotias! Ei nyt kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja.

on mustasukkainen vauvasta sinulle. Kuulostaa älyttömälle, mutta usein niin totta. Lapsellisuuttaan hän ei osaa keskustella asiasta, vaan hyökkää sinun kimppuusi arvostelemalla sinua.
Älä hyväksy moista.