Täällä tuntuu yleinen aihe olevan se, että ihmiset ihmettelee miksi eivät kelpaa, jne., mutta olenko tosiaan ainoa, joka ei voisi kuvitellakaan kelpaavansa? Mä muistan jo silloin ala-asteella, kun kavereilla alkoi olla ensimmäisiä "ihastuksia", niin minusta oli ihan täysin luonnollista, ettei kukaan ihastunut minuun, ei minulle tullut koskaan mieleenkään, että joku voisi tykätä minusta, se tuntui ihan hullulta ajatukselta. Ihan samalla tavalla en voisi kuvitellakaan, että joku tulisi iskemään minua baarissa tai että joku haluaisi seksiä kanssani(tai edes pystyisi seksiin kanssani!) tai olisi millään tavoin minusta kiinnostunut. Ei se johdu siitä, että pitäisin itseäni rumana tai pahana ihmisenä, se on vain ikäänkuin mulle itsestäänselvä asia, jonka olen tiennyt syntymästäni asti. Ja oikeassahan olen ollutkin, minulle ei ole koskaan kukaan mies osoittanut minkäänlaista pienintäkään kiinnostuksen hippusta, muuten kuin kaverina. Onko ketään toista samanlaista?
Onko muita?
kuinkaoutooikeastaan
3148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9237098
Mutta useimmiten se ongelma on oman pään sisällä. Itselläni oli kenties paniikkihäiriö tuolloin nuorempana, mutta eipä ole enää
Sama tunne on minulla miehenä ollut aina.
En ole kaivannut pään silittelijää mutta toki olisi ollut kiva tuntea että joku välittää aidosti.
Toki jotakin suhteita on ollut mutta niissä on ollut tunne että naiset ovat pitäneet jostakin minussa tai sitten vain olleet kun ketään muuta ei löydy.
Mielestäni ihminen joka minuun ihastuu ei ole varmaan henkisesti kovin terve ihminen koska onhan maailma täynnä niitä normaaleja ihmisiä.
Eikä sillä mitään pään sisäisen elämän kanssa ole tekemistä vaan niiden kokemusten varsinkin lapsuudessa/nuoruudessa kun sai kokea ettei ketään oikein kiinnostanut.
En ole vain tarpeeksi sosiaalinen ja hyvä tyyppi sekä pärstä on aika ruma. Ei niillä eväillä pötkitä ellei usko kovia naisen iskemistaidoistaan tai muikuta jotain kyytiinsä.
Olen kanssa ollut koko (lyhyen) elämäni sitä mieltä, että minuun ei voi ihastua ja olen varma siitä ettei kukaan ole koskaan ollut minuun ihastunut. Tämä ajattelu on niin syvällä, että olen oikeasti tyrmännyt muutaman tytön tai naisen lähestymisenkin, koska en vain pysty uskomaan jonkun olevan minusta (näissä tapauksissa seksuaalisesti) kiinnostuneen. Toisin kuin sinä, tosin, minä pidän itseäni rumana. En tee aloittetakaan jo pelkästään siksi, että olen 100% varma pakkien saamisesta edellä mainituista syistä.