Sanon puolisolleni, että miten olisi jos erottaisiin niin hän ei kommentoi asiaa lainkaaan..ei sano juuta ei jaata. Tunnen oloni niin yksinäiseksi enkä tiedä mitä puoliso todella haluaa..emme pääse sellaiseen keskusteluyhteyteen, jossa asiasta voisi keskustella vaan keskustelu menee aina tyyliin: hän joko mykistyy tai lähtee tilanteesta, tai ei kuuntele ja puhuu päälle niin ettei mitään keskustelua saa aikaiseksi. Tähän hän sitten kommentoi että olen niin vaikea ja minun kanssani ei voi keskustella yhtään mistään. Hän jättää minut täysin yksin näine tunteineni eikä ota kantaa siihen pitäisikö meidän erota vai ei. Yhtenä viikkona suunnitellaan perheenlisäystä mutta en tunne sisimmässäni, että hän olisi oikeasti halukas siihen hommaan oikeista syistä, toisena hän perääntyy. Kuvioissa on käsittääkseni toinen nainen ja hän on tehnyt aiemmin selväksi sen, että olen ollut tässä vain koska olen hyödyllinen (oma tulkintani sanoistaan).. :( ja hän muka sanoo rakastavansa..
Pitäisikö minun ottaa selvää tuosta toisesta naisesta? Pitäisikö minun tulkita tuo haluttomuus yhtään mihinkään (pariterapia) ilman ammattiapua niin, että hän ei halua tätä liittoa pelastaa? Todellisuudessa hän haluaa eron, mutta ei voi sitä minulle sanoa?? Miksi hän suunnittelisi perheenlisäystä kanssani jos oikeasti haluaisi olla salarakkaansa kanssa? Olen tarpeellinen vain, kun se hänelle sopii ja hän apua tarvitsee.
Pitäisikö minun ottaa selvää tuosta toisesta naisesta? Pitäisikö minun tulkita tuo haluttomuus yhtään mihinkään (pariterapia) ilman ammattiapua niin, että hän ei halua tätä liittoa pelastaa? Todellisuudessa hän haluaa eron, mutta ei voi sitä minulle sanoa?? Miksi hän suunnittelisi perheenlisäystä kanssani jos oikeasti haluaisi olla salarakkaansa kanssa? Olen tarpeellinen vain, kun se hänelle sopii ja hän apua tarvitsee.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on tyypillinen paskahousu: ihminen, joka ei ota vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään, vaan odottaa, että sinä teet ratkaisevan siirron - eli alat puuhata eroa. Siinä kohtaa hän sitten varmaan alkaa hurskastella, että olisi halunnut jatkaa... MUTTA: siitäkö kertoo, että hänellä on toinen nainen???
Yksi asia on, mitä en sata-varmasti tilanteessasi tekisi: yrittäisi raskautta! Varmaan sen tiedät sanomattakin, mutta perheenlisäys on terveellä pohjalla olevalle parisuhteellekin iso mullistus - ja teidän suhteenne ei ole vankalla pohjalla, joten... Mieti!!! Mies saattaa omaa pahaa omaa tuntoaan lievittääkseen höpöttää perheenlisäyksestä, mutta kun tilanne on hänen kannaltaan parempi, hän perääntyy... Saattaa vallan mainiosti höpöttää samaa salarakkaalleenkin - mistäpä sitä tietää..?
Jos kerran tiedät jo tuosta toisesta naisesta, maksaako vaivaa asiaa enempää kaivella? Haluatko oikeasti perustaa perheen epäluotettavan miehen kanssa? Aika karua olla "vain" tarpeellinen ja olemassa toiselle vain silloin, kun se hänelle sopii - aivan kuin olisit oman puolisosi salarakas..?
Kyllä tässä varaudutaan yh:ksi ryhtymiseen, ihan tietoinen valinta olisi jos perheenlisäystä jostain syystä sattuisi tulemaan. Olet ihan oikeassa, olen puolisoni salarakas sillä varmasti mies kertoo, että ero tulossa ja on vain ajan kysymys jne jne..
Miksi tekisit lapsen miehen kanssa, johon et voi luottaa?
Teet lapselle karhunpalveluksen, jos tuollaisessa tilanteessa raskaaksi hankkiudut!
Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin, eikä teillä ole tarjota sellaisia puitteita.
Eroa miehestä ja etsi mies, joka rakastaa sinua oikeasti. Tee sen kanssa sitten lapsi.
On väärin edes haaveilla lapsesta tuossa tilassa!
Miehet nyt on tuollaisia, ei ne erota halua vaan koko paketin.
Meillä minä olen viimeiset 10 vuotta puhunut erosta (yhdessä oltu 20v ja lapset jo teinejä) ja ihan miehen vastuuttoman käytöksen takia.
Hänellä on ollut tapana viimeiset 10 vuotta säännöllisesti vetää örvelökännit, ryypätä kaikki sen hetkiset rahat ja sekaantua tämän rupukylän likaisimpiin huoriin. Aamuisin sitten kotiin konttaamalla pyytelee anteeksi tekojaan, mitä ei edes muista!
Erosta ei ala puhumaan ollenkaan, eikä ala pakkaileen kamojaan, minä nimittäin jään tähän niin kauaksi aikaa, kunnen nuorimmainenkin lähtee opiskelemaan muualle.
Nykyään en edes viitsi erosta puhua, lähden tästä muutenkin vuoden sisällä ja pistän talon myyntiin.
Enkä tunne enää katkeruuttakaan, onhan hän kuitenkin enempi tienaavana maksanut kohtuullisen hyvin laskuja, vaikka paljon on mennyt viinaan ja vieraisiin naisiin.
Eli maksetusta talosta saan nyt kuitenkin puolet ja mukavan pesämunan mukaani uuteen elämään, joten ei paskempaa ollenkaan! :)
Rakkauteen en enää ole uskonut vuosikausiin, ei toiselle ihmiselle voisi tuollalailla pahaa mieltä tuottaa, miten miehenikin on minulle tuottanut, jos toista rakastaisi.
Kyllä olen tähän saakka ollut itse vakaasti sitä mieltä, että lapsella pitää olla molemmat vanhemmat ja turvallinen ehjä koti. Kas kun tulet tiettyyn ikään eikä kaikki ole enää niin itsestäänselvää, suurin halu on kuitenkin saada lapsi ja mies ei ole siihen ollut suostuvainen, olet tuhlannut parhaat vuotesi uskomalla että kyllä se vielä siitä innostuu..niin et todella enää mieti sitä, että lapsella pitää olla kaikki mahdollinen. Kuinka moni perhe eroaa joka tapauksessa ja lapset jäävät toiselle vanhemmalle? Enhän ole sanonut, etteikö mies olisi lapsen elämässä. Se olisi tietysti hänen valintansa olisiko. Mutta kyllä olen sen verran itsekäs, että jos minä lapsen haluan ja se ilo minulle vielä vanhoilla päivillä suotaisiin, niin en välittäisi olisinko yh vai en. Olen asian sen verran tarkkaan harkinnut, että tiedän mikä vastuu ja velvollisuus siinä on. Tiedän myös, että lapsella olisi parempi kodissa jossa on edes yksi tasapainoinen vanhempi joka hänet _todella_ halusi aikanaan..Pitäisikö minun siis luopua yhdestä elämäni suurimmista toiveista vain sen vuoksi, että jäisin mahdollisesti yh:ksi?
Kylläkai se miehenkin mielipide jotakin painaa?
Ethän nyt voi hyvänen aika lasta tehdä, jos mies ei sitä kanssasi halua!
Kyllä niitä orpopiruja on tuolla kotia vailla, jos jotain äitimyyttiä haluat esittää!
Vastuutonta tehdä lapsi, eikä välittää toisen haluista!
Pöh!
Sinulla ei taida itselläsi olla lapsia eikä halua saada nimenomaan omia lapsia. Kyse on nimenomaan biologisesta lapsesta ja kyllähän niitä vaihtoehtoja varmaan saa hedelmöitysklinikaltakin, että ei se siihen miehettömyyteen lopulta kaadu. Sanoin vain, että jos nyt jostain syystä se biologinen lapsi tulisi mieheni kanssa (ja minun on aika vaikea niitä "väkisin" hänen kanssaan tehdä) niin mistä minä tiedän jäisinkö joskus joka tapauksessa yh:ksi jos nyt vaikka paremmassa jamassa suhdekin sattuisi olemaan, mutta mies myöhemmin jättäisi. Vaikka tässä uuden miehen löytäisi niin olisin luultavasti ihan samassa tilanteessa? Sitä paitsi vaihtoehtoni kyllä ovat oikeastaan lapsi tässä huonossa suhteessa tai klinikalla. Sitä en sentään tekisi, että alkaisin tehdä lapsia uuden ihmisen kanssa, jota en ehtisi kunnolla edes oppia tuntemaan ennen kuin lapsia pitäisi alkaa tekemään..