Stressaan ja olen tyytymätön elämääni

"Olen ollut jossain määrin tyytymätön elämääni. En tiedä mistä tämä kumpuaa. Onko tämä kenties masennuksen alkua vai ihan normaalia elämää? "
Ai jaa, vaikka stressaat koko ajan ja koet uutisten katsomisenkin velvollisuudeksesi? Olet tyytymätön ja puuttuu huippuhetket, vaikka suoritat kuin viimeistä päivää joka asiaa ja luulet että maailma kaatuu jos ihokarva kasvaa ja lenkki jää kerran tekemättä? On se kumma.

Ensinnäkin, sä et osaa rentoutua, koska et luota itseesi etkä itsesi kanssa olemiseen. Et ole opetellut. Materiaalia ja apuakin löytyy, on aromaterapiasta akupunktioon ja rentoutus cd:hen. Pitäs vaan malttaa opetella ja olla.

Toisekseen, suorittajat aina luulee, että ne on korvaamattomia. Oikeasti ketään ei kiinnosta katsotko sä aina uutiset, oletko huippukunnossa ja jätätkö joskus lenkin väliin, oikeasti, sun työpaikkas on tärkee ja ne tykkää susta, muttei se suhun kaadu. Tai on paska firma. Jos laitat vettä lasiin, tökkäät sormen sinne ja otat sen pois: jos veteen jää monttu sä olet korvaamaton. Muuten et ole.
Itsehän sä noikin asiat valitset ja suoritat. Kaikki mitä olet luetellut on ihan sun käsissäs ja sun valintaasi.

Sä olet tyytymätön, koska et elä, sä suoritat. Iltaisin ilon hetkiä antaa lasillinen viiniä ja illan ihailu, tehden ei mitään. Tv itseasiassa stressaa uutisineen, ne voi katsoa kerran päivässä jostain ja muuten antaa olla. Sen sijaan voi soitella ja kirjoitella kavereille, käydä elokuvissa ja teatterissa, yksinkin, jos ei aina saa kaveria matkaan. Karvojen voi antaa vaikka kasvaa ja kokeilla kuoleeko siihen ja vaihtuuko sukupuoli, eihän sitä tiedä: jos sun naiseutes ois vaikka siitä kiinni ja sulle kasvaskin viikossa pippeli! Kokeilemalla saa tietää.
Jos vaikka on vaan siivoamatta, ei se talo siihen heti homehdu. Harrasta rivoa irto-/sooloseksiä ja vapauta itsesi tuommoisesta nuttaratätimäisyydestä. Et selkeästi ole parisuhteessa; stressaisit siitä... Ehkä sun pitäs vaan antaa asioitten useammin olla, lähteä ulos katsomaan ketä täällä oikeasti on.

Opettele laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen: välttämättömimmät hoidat, seuraavat hoidat kun ehdit ja loput delegoit pois, vaikka mappi ö:hön jos muu ei auta. Ota itsellesi piirrustuspaperia, piirrä iso ympyrä ja jaa se osiin: harrastukset, työ, suhteet, rentoutus, ystävät, juhlat jne. mitä katsot. Sitten merkkaat ainakin kuukauden ajan plussaa sille sektorille, mikä saa mitään. Ja miinusta jos sillä sektorilla menee huonosti. 1-3 kk kertoo sulle mitä elämän aluetta laiminlyöt ja missä ois parantamisen varaa.

Ei ihmisillä suurimmaksi osaksi mitään sairautta nimeltä masennus ole. Siis ne vaan väsyy kun ne ei osaa elää, ne suorittaa ja hosuu, on ahneita ja itsekkäitä, pätee ja esittää, marttyrisoi, uhrautuu, ja keskittyy muuhun kun sen elämän elämiseen, mitä ne haluais elää. Ei ne tunne itseään eikä osaa kuunnella itseään sen enempää kuin muitakaan.
Kyllähän siinä väsyy ja alkaa tuntua masentavalta elämä. No, ongelma on siinä, että lääkäri antaa aina nappeja, miettimättä ensin, että missä on vika. Joillain harvoilla se on päässä, suurimmalla osalla vaan asenteessa. Sulla ei vielä ole masennusta vaan asennevamma. Kyllä se siitä tuolla tavoin pahenee ja alkaa tuntua masennukselta ja synkältä. Sitten sä menet lääkäriin, se antaa sulle nappeja ja käskee rauhoittua vähän. Sitten sä rauhoitut ja kkoet suurinpiiretin valaistuksen. Mitä jos vaan siirtyisit siihen valaistumisosuuteen ihan ennen sitä masennusta ja suoraan?

masennuksen ja loppuun palamisen alkua!!

Aivot ei yleensä tahdo tunnustaa syitä mitkä epätyytyväisyyden aiheuttaa joten tarvitset kallonkutistajaa.

Vitut syistä, nyt alat muuttaa elämääsi tai joudut vuosien helvettiin!!!