Pureva lapsi

Pureminen on vakava asia. Tilanteeseen pitää osata suhtautua ammattimaisesti, ehdottomasti EI PIDÄ lähteä agressioon mukaan, vaan selvittää puhumalla lapselle, että hän on tehnyt väärin.

Lapsi pitää ottaa erikseen muusta lapsiryhmästä ja käydä tilanne hänen kanssaan läpi,(Huomioiden lapsen ikä ja ymmärrys) jotta lapsi ymmärtää tapahtuneen.

Istutaan lapsen kanssa puhumaan. Jos ei suostu istumaan, otetaan rauhallisesti, mutta määrätietoisesti syliin ja istutaan. Huutaminen ym. ei hyödytä asiassa mitään. Rauhallisuus on valttia. Kun lapsi huomaa, että hoitaja on rauhallinen, hän rauhoittuu itsekkin.

Pureva lapsi osoittaa puremisella valtaansa ja saattaa huonosti hoidetun tilanteen jälkeen käyttää tätä "valtaansa" pienempiin lapsiin tai kanssa henkilöihin.
Puremisesta on ilmoitettava lapsen vanhemmille välittömästi, jotta he ovat tietoisia tapahtuneesta.
Jos purema on ns. rikkonut ihon, on syytä hankkiutua lääkäriin, koska infektioriski on suuri.
Ammattipuolella purema katsotaan tapaturmaksi.

Jos tilanne (puremiset, agressiot ) jatkuu ja olet perhepvhoitaja(?) ota asia puheeksi PPHohjaajan kanssa ja pyydä tarvittaessa KELTO ( Kiertävä ErityisLastentarhanOpettaja) hoitopaikkaan seuraamaan ko. lapsen toimintaa ryhmässä.
KELTO antaa asiasta omat toimintaohjeensa, miten tilanteessa toimitaan jatkossa.

Jos et ole perhepvhoitaja, voit ottaa yhteyttä esim. lastenneuvolaan ja keskustella heidän kanssaan.

Ensireagoiminen on tärkeä asia ja se miten asia käsitellään lapsen kanssa.
Pitää aina muistaa että Lapsi on Ihminen.

Varhaiskasvattaja kirjoitti:

Pureminen on vakava asia. Tilanteeseen pitää osata suhtautua ammattimaisesti, ehdottomasti EI PIDÄ lähteä agressioon mukaan, vaan selvittää puhumalla lapselle, että hän on tehnyt väärin.

Lapsi pitää ottaa erikseen muusta lapsiryhmästä ja käydä tilanne hänen kanssaan läpi,(Huomioiden lapsen ikä ja ymmärrys) jotta lapsi ymmärtää tapahtuneen.

Istutaan lapsen kanssa puhumaan. Jos ei suostu istumaan, otetaan rauhallisesti, mutta määrätietoisesti syliin ja istutaan. Huutaminen ym. ei hyödytä asiassa mitään. Rauhallisuus on valttia. Kun lapsi huomaa, että hoitaja on rauhallinen, hän rauhoittuu itsekkin.

Pureva lapsi osoittaa puremisella valtaansa ja saattaa huonosti hoidetun tilanteen jälkeen käyttää tätä "valtaansa" pienempiin lapsiin tai kanssa henkilöihin.
Puremisesta on ilmoitettava lapsen vanhemmille välittömästi, jotta he ovat tietoisia tapahtuneesta.
Jos purema on ns. rikkonut ihon, on syytä hankkiutua lääkäriin, koska infektioriski on suuri.
Ammattipuolella purema katsotaan tapaturmaksi.

Jos tilanne (puremiset, agressiot ) jatkuu ja olet perhepvhoitaja(?) ota asia puheeksi PPHohjaajan kanssa ja pyydä tarvittaessa KELTO ( Kiertävä ErityisLastentarhanOpettaja) hoitopaikkaan seuraamaan ko. lapsen toimintaa ryhmässä.
KELTO antaa asiasta omat toimintaohjeensa, miten tilanteessa toimitaan jatkossa.

Jos et ole perhepvhoitaja, voit ottaa yhteyttä esim. lastenneuvolaan ja keskustella heidän kanssaan.

Ensireagoiminen on tärkeä asia ja se miten asia käsitellään lapsen kanssa.
Pitää aina muistaa että Lapsi on Ihminen.

Lue lisää

En siis ole hoitaja, en kunnallinen enkä yksityinen. Siksipä tämä puremisasia olikin minulle vieras.
Ja toden totta, olisin kyllä halunnut tietää "vaaran" mutta äiti ei ole koskaan puhunut tällaisesta.
En siinä tilanteessa osannut kuin kiljaista isosti, että ei purra (se todella sattui) ja koska lapsi yritti purra uudelleen, vein hänen omaan huoneeseensa ja komensi pysymään siellä (en sulkenut ovea).
Onneksi puolisoni oli myös paikalla, sillä sellaista kiukkuhuutoa en ole kuullut kuuna päivänä :o
Kun meistä jompikumpi meni edes huoneen ovelle niin lapsi pisti kädet nyrkkiin, jännitti olkapäänsä ja huusi. Siis nimenomaan huusi, kyyneleistä ei tietoakaan. Tätä jatkui liki tunnin!
Kun lapsi vihdoin väsyi huutamaan, hain hänet syliini ja silittelin rauhalliseksi.

Äidin tultua kotiin, kerroin päivän tapahtumista (puremisesta tietty myös) ja äiti totesi kuin päivänselvänä asiana, että vai oli meidän ****:lla taas sellainen päivä.

Noh, eipä tästä tämän enempää, eihän minun ole pakko itseäni altistaa enää moiselle. Kirjoituksellani olikin alunperin vain tarkoitus hieman herätellä, sillä kun tämäkin lapsi menee hoitoon, ei siellä ole muut hoitolapset ole turvassa, kuten vanhemmat - tottakai - olettavat.

Ihmeelliseltä minusta tuntui, ettei kirjoitukseeni tullut muita kommentteja, ei hoitajilta, eikä vanhemmilta. Itse en ainakaan tahtoisi yhdellekään lapselle sellaista kipua jota minä tunsin. Eli kyllä pitäisi puhua paitsi purijan tunnoista, myös uhrin tunnoista. Mutta nykypäivänä taitaa olla niin, että kaikki pitää vaan ottaa vastaan ja tekijää pitää ymmärtää.

purtu kirjoitti:

En siis ole hoitaja, en kunnallinen enkä yksityinen. Siksipä tämä puremisasia olikin minulle vieras.
Ja toden totta, olisin kyllä halunnut tietää "vaaran" mutta äiti ei ole koskaan puhunut tällaisesta.
En siinä tilanteessa osannut kuin kiljaista isosti, että ei purra (se todella sattui) ja koska lapsi yritti purra uudelleen, vein hänen omaan huoneeseensa ja komensi pysymään siellä (en sulkenut ovea).
Onneksi puolisoni oli myös paikalla, sillä sellaista kiukkuhuutoa en ole kuullut kuuna päivänä :o
Kun meistä jompikumpi meni edes huoneen ovelle niin lapsi pisti kädet nyrkkiin, jännitti olkapäänsä ja huusi. Siis nimenomaan huusi, kyyneleistä ei tietoakaan. Tätä jatkui liki tunnin!
Kun lapsi vihdoin väsyi huutamaan, hain hänet syliini ja silittelin rauhalliseksi.

Äidin tultua kotiin, kerroin päivän tapahtumista (puremisesta tietty myös) ja äiti totesi kuin päivänselvänä asiana, että vai oli meidän ****:lla taas sellainen päivä.

Noh, eipä tästä tämän enempää, eihän minun ole pakko itseäni altistaa enää moiselle. Kirjoituksellani olikin alunperin vain tarkoitus hieman herätellä, sillä kun tämäkin lapsi menee hoitoon, ei siellä ole muut hoitolapset ole turvassa, kuten vanhemmat - tottakai - olettavat.

Ihmeelliseltä minusta tuntui, ettei kirjoitukseeni tullut muita kommentteja, ei hoitajilta, eikä vanhemmilta. Itse en ainakaan tahtoisi yhdellekään lapselle sellaista kipua jota minä tunsin. Eli kyllä pitäisi puhua paitsi purijan tunnoista, myös uhrin tunnoista. Mutta nykypäivänä taitaa olla niin, että kaikki pitää vaan ottaa vastaan ja tekijää pitää ymmärtää.

Lue lisää

kun kakaroita ei enää kasvateta tai edes opeteta tavoille, kuten jopa koiraa.

tekee kirjoitti:

kun kakaroita ei enää kasvateta tai edes opeteta tavoille, kuten jopa koiraa.

Päivähoidossa, ei sitä sivuuteta tuosta vain, jos purentaa tai väkivaltaisuutta esiintyy enemmän, on siinä vanhemmillakin juttutuokio edessä siitä, mistä on moiset tavat syntyneet. Mikä on ahdistuksen syy?
Tuo nyrkit pystyssä puolustautuminen (yliregoiva itsesuojelu) saattaa olla seurausta siitä, että lapsi on fyysisesti kokenut väkivaltaa tai ollut tilanteessa mukana katselijana. Tuollainen n.3-vuotias imee itseensä kaiken informaation, mitä ympäriltä tulee.

Tämä on vain tietysti yksi näkökulma. Vanhempien olisi kyllä syytä ottaa yhteys neuvolaan ja selvittää käyttäytymishäiriöiden syy. Syyhän tuohon on varmasti olemassa.Paljon ehtisi vielä korjaamaan, mikäli halua löytyisi.