Heippa vaan, mieltäni on tässä viime aikoina rassanut muutama seikka josta nyt teki mieli kirjoittaa tänne.
Olen 32v mies ja elänyt avoliitossa kuusi vuotta. Avokilla tuli mittariin 30 puolisen vuotta sitten, en tiedä lieneekö syynä erikoiseen käytökseen viime aikoina, mistä tässä oikeastaan kiikastaakin.
Aloitan nyt ihan alusta alkaen. Muistan kun tavattiin sillon nuorempina, molemmat olimme sellaisia "menijöitä", bilettäminen ja sen sellanen oli molempien mielestä kivaa. Itseasiassa, muistan että avokkini sanoi tuolloin että mussa on niin kivaa se kun oon niin rento ja otan aina lungisti ja niin pois päin enkä ole menossa ryminällä eteenpäin. Etenkin siellä 27-29 kieppeillä ikätoverit rupesi jo rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen, meidän mielestä oli vielä kivaa vaan mennä ja juhlia. Me ei suunniteltu häitä tai lastenhankintaa. Kai se oli kiva että huomasi edes jollain olevan vielä samanlaisia intressejä.
No nykyään tilanne on se että lähes kaikki ikätoverit ovat jo vakiintuneet, perustaneet perheen, hankkineet lapsia jne. Juhliminen ei oikein näitä enää kiinnosta, viime vuosina jos ollaan viihteelle lähdetty niin se on aina tapahtunut muutaman kaverin pikkubroidin ja sen kamujen kanssa, jotka ovat sellasia 20-21v ikäsiä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta jännää on se ettei mulla ole ikinä tullut mitenkään outo tai ulkopuolinen olo, en koe itseäni liian vanhaksi. Johtuu varmaan siitä että monet ovat sanoneet mulla olevan tosi nuorekas olemus, mulla on sellanen aika huoleton asenne ja tykkään pukeutuakin aika nuorekkaasti, sama juttu musiikkimaussakin. Yleensä ikänikin arvioidaan hieman alakanttiin, johtunee just siitä olemuksesta ja ulkonäöstä eli pukeutuminen ja se etten vielä ole alkanut kaljuuntumaankaan eikä mitään kaljamahaakaan ole. Muutama kaveri on tosin sanonut että sun kannattais jo alkaa rauhottua ja asettua aloilleen, että sä alat olla jo vähän turhan vanha tollaseen nuorten meininkiin.
Se juttu mikä mua nykyään ihmetyttää, on se että avokilla on jotenkin kiinnostus tuntunut loppuneen tyystin tohon juhlimiseen ynnä muuhun vastaavaan. Saatan käydä vielä nykyäänkin melkein joka viikonloppu jossain viihteellä, avokki taas nykyään ei välttämättä enää edes kertaa kuukaudessa. Sanoo aina että "eiks olis kivempi olla kaksisteen kotona?" tai että tehtäis jotain muuta ihan vaan kaksisteen, ja on aina tosi pettyneen oloinen jos päätän sitten kuitenkin lähteä näiden nuorten kanssa ulos, annan kuitenkin välillä periksi. Eikö me vietetä jo periaatteessa 6 kertaa viikossa iltaa kaksisteen himassa? Mun mielestä on vähän tylsää kuitenkin lähteä ilman häntä bilettämään. En olisi tosissaan uskonut että sellasta päivää tulee kun mun avovaimo sanoo että ei kiinnosta lähteä ulos vähän tuulettumaan, oli sellainen bilekone mitä muistan meidän alkuvuosilta, ja vielä jopa muutama vuosi sitten.
Muuta erikoista on se että vaikka hän ennen oli kiinnostunut juuri niinkin juhlimisesta ja vaatteista ynnä muusta, niin nykyään juttelee vaan kavereiden kanssa näiden avioliitto-ongelmista ja lapsista ja sen sellaisista, jotka eivät vuosi sitten olisi kiinnostaneet pätkääkään. Lisäksi intoilee hirveästi yhden kaverin häistä, katselee hääpukuja ja kyselee multa mitä mieltä mä oon tosta ja tosta, ja että eiks ookkin hieno puku. Toisten häät ja lapset eivät ole kyllä aikasemmin liikuttaneet häntä pätkääkään. Mitä mulle tulee tästä mieleen on se, että onkohan se ruvennut haaveilemaan naimisiinmenosta? Toivookohan se mahdollisesti että mä kosisin? Tai onko tää jotain vauvakuumeilua?
Lähinnä tämä tulee mulle mieleen tosta mitä kerroin, ja siitä että mun avokki tuntuu välillä, en tiedä olenko sittenkin vaan vainoharhaiseksi tullut, puhuvan vähän sellaiseen vihjailevaan tai tunnustelevaan sävyyn. Tuntuu jonkun syyn takia sitten ottavan kuitenkin itseensä kun multa menee ohi mitä hän hakee takaa.
Heh, no en ole aina näiden naisten aivotuksia täydellisesti ymmärtänyt, kuulostaako tutulta tämä kuvio? Neuvoja odotellessa :)
Olen 32v mies ja elänyt avoliitossa kuusi vuotta. Avokilla tuli mittariin 30 puolisen vuotta sitten, en tiedä lieneekö syynä erikoiseen käytökseen viime aikoina, mistä tässä oikeastaan kiikastaakin.
Aloitan nyt ihan alusta alkaen. Muistan kun tavattiin sillon nuorempina, molemmat olimme sellaisia "menijöitä", bilettäminen ja sen sellanen oli molempien mielestä kivaa. Itseasiassa, muistan että avokkini sanoi tuolloin että mussa on niin kivaa se kun oon niin rento ja otan aina lungisti ja niin pois päin enkä ole menossa ryminällä eteenpäin. Etenkin siellä 27-29 kieppeillä ikätoverit rupesi jo rauhoittumaan ja asettumaan aloilleen, meidän mielestä oli vielä kivaa vaan mennä ja juhlia. Me ei suunniteltu häitä tai lastenhankintaa. Kai se oli kiva että huomasi edes jollain olevan vielä samanlaisia intressejä.
No nykyään tilanne on se että lähes kaikki ikätoverit ovat jo vakiintuneet, perustaneet perheen, hankkineet lapsia jne. Juhliminen ei oikein näitä enää kiinnosta, viime vuosina jos ollaan viihteelle lähdetty niin se on aina tapahtunut muutaman kaverin pikkubroidin ja sen kamujen kanssa, jotka ovat sellasia 20-21v ikäsiä. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta jännää on se ettei mulla ole ikinä tullut mitenkään outo tai ulkopuolinen olo, en koe itseäni liian vanhaksi. Johtuu varmaan siitä että monet ovat sanoneet mulla olevan tosi nuorekas olemus, mulla on sellanen aika huoleton asenne ja tykkään pukeutuakin aika nuorekkaasti, sama juttu musiikkimaussakin. Yleensä ikänikin arvioidaan hieman alakanttiin, johtunee just siitä olemuksesta ja ulkonäöstä eli pukeutuminen ja se etten vielä ole alkanut kaljuuntumaankaan eikä mitään kaljamahaakaan ole. Muutama kaveri on tosin sanonut että sun kannattais jo alkaa rauhottua ja asettua aloilleen, että sä alat olla jo vähän turhan vanha tollaseen nuorten meininkiin.
Se juttu mikä mua nykyään ihmetyttää, on se että avokilla on jotenkin kiinnostus tuntunut loppuneen tyystin tohon juhlimiseen ynnä muuhun vastaavaan. Saatan käydä vielä nykyäänkin melkein joka viikonloppu jossain viihteellä, avokki taas nykyään ei välttämättä enää edes kertaa kuukaudessa. Sanoo aina että "eiks olis kivempi olla kaksisteen kotona?" tai että tehtäis jotain muuta ihan vaan kaksisteen, ja on aina tosi pettyneen oloinen jos päätän sitten kuitenkin lähteä näiden nuorten kanssa ulos, annan kuitenkin välillä periksi. Eikö me vietetä jo periaatteessa 6 kertaa viikossa iltaa kaksisteen himassa? Mun mielestä on vähän tylsää kuitenkin lähteä ilman häntä bilettämään. En olisi tosissaan uskonut että sellasta päivää tulee kun mun avovaimo sanoo että ei kiinnosta lähteä ulos vähän tuulettumaan, oli sellainen bilekone mitä muistan meidän alkuvuosilta, ja vielä jopa muutama vuosi sitten.
Muuta erikoista on se että vaikka hän ennen oli kiinnostunut juuri niinkin juhlimisesta ja vaatteista ynnä muusta, niin nykyään juttelee vaan kavereiden kanssa näiden avioliitto-ongelmista ja lapsista ja sen sellaisista, jotka eivät vuosi sitten olisi kiinnostaneet pätkääkään. Lisäksi intoilee hirveästi yhden kaverin häistä, katselee hääpukuja ja kyselee multa mitä mieltä mä oon tosta ja tosta, ja että eiks ookkin hieno puku. Toisten häät ja lapset eivät ole kyllä aikasemmin liikuttaneet häntä pätkääkään. Mitä mulle tulee tästä mieleen on se, että onkohan se ruvennut haaveilemaan naimisiinmenosta? Toivookohan se mahdollisesti että mä kosisin? Tai onko tää jotain vauvakuumeilua?
Lähinnä tämä tulee mulle mieleen tosta mitä kerroin, ja siitä että mun avokki tuntuu välillä, en tiedä olenko sittenkin vaan vainoharhaiseksi tullut, puhuvan vähän sellaiseen vihjailevaan tai tunnustelevaan sävyyn. Tuntuu jonkun syyn takia sitten ottavan kuitenkin itseensä kun multa menee ohi mitä hän hakee takaa.
Heh, no en ole aina näiden naisten aivotuksia täydellisesti ymmärtänyt, kuulostaako tutulta tämä kuvio? Neuvoja odotellessa :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Selvää on se, että sun on aika lopettaa biletykset jos haluat suhteenne kestävän. Avokkisi kärsii nyt jo siitä kun valitset nuorten kanssa bilettämisen hänen ylitseen. Aika törkeää joka viikonloppu jättää avokki yksin kotiin ja lähteä radalle. Voitte kehittää myös yhdessä jotain muuta tekemistä kuin juhlimista, muuten suhde tulee kärsimään. Saat käytökselläsi pienen eripuran kipinä välillenne, joka leimahtaa ennemmin tai myöhemmin.
Olette kolmekymppisiä aikuisia ihmisiä ja avokkisi on aikuistunut, sinä sen sijaan olet jäänyt parikymppisen pojanklopin tasolle. Todennäköisesti avokkisi haluaa kihloihin ja naimisiin sekä saada lapsia, kuten suurin osa naisista. Kaverin häistä puhuminen on juurikin vinkki siitä, että hän odottaa kosintaa. Kuuluu naisten tapaan vihjailla asioista. Miksi hän olisi poikkeus siksi, että on joskus nuoruudessaan halunnut bilettää. Sinun käytöksesi on erikoista, ei hänen.
Suhteenne on tullut valinnan eteen, koska olette jo kolmekymppisiä ja asuneet 6 vuotta yhdessä. Joko sitoudut naiseesi tai jatkat huoletonta poikamieselämää ja baareilua-yksin. Molempia tuskin tulet saamaan. Kuulostaa muutenkin oudolta, että kuuden vuoden jälkeen et ole edes kihlannut naistasi. Ei ihme, jos hänellä on epävarma olo sitoutumisesi laadusta. Itse olen 23v ja odotan nyt vuoden seurustelun jälkeen kosintaa ja petyn hirveästi jos sitä ei pian kuulu. Meillä ei tulisi kuuloonkaan, että avomieheni rellestäisi baareissa joka viikonloppuna. Vakiintuneelta ihmiseltä kerran parissa kuukaudessa ulkonäkäymistä on riittävästi. Avovaimosi pyytää sinua jäämään kotiin ja on pettynyt kun lähdet ulos. On sulla kyllä pokkaa, kun kehtaat lähteä. Mitäs jos lakkaisit valittamasta siitä kuinka on tylsää olla kahdestaan kotona, vaan veisit hänet syömään/elokuviin/keilaamaan/minigolfaamaan/taidenäyttelyyn tai ihan mitä tahansa.
Hmh, kai mä vaan olen sitten jäänyt vähän sellaiseksi aikuisteiniksi :(. Nyt kun sanot asian noin niin se kuulostaa kyllä aika töykeeltä lähteä dokaamaan ja jättää naisensa kotisohvalle yksin. Kai mä ajattelin sen juhlimisen jonain harrastuksena, että sitä ei sen takia saisi toinen rajoittaa, mutta nyt kun asian sanoit noin niin kuulostaa vähän epäsopivalta. Ehkä mun pitäisi varmaan sitä bilettämistä sitten vähentää, vai lopettaakko kokonaan?
Se bilettäminen oli meillä, niin kieroutuneelta kuin kuulostaakin, sellainen yhteinen "harrastus", mutta ei missään nimessä mikään kantava voima. Vaikka meillä onkin melko vähän yhteisiä harrastuksia ja vapaa-ajan aktiviteettejä, niin kyllä sitä kuitenkin tulee vietettyä yhteistä aikaa muutaman yhteisen liikuntaharrastuksen parissa ja kun kerta samassa luukussakin asutaan. Meillä on myös tapana käydä ulkona ihan vaan kaksisteenkin, mutta rehellisesti sanottuna hävettävän harvoin. Ulkomailla kylläkin käydään välillä.
Kosinnasta vielä... Ajattelinkin että siitä voisi olla kyse, itseasiassa, vaikka sanoinkin ettemme ole suunnitelleet aikaisemminkaan häitä tai muuta vastaavaa, niin pari vuotta sitten päätin ottaa varovasti naimisiinmenon puheeksi, lähinnä halusin tunnustella jäätä. Vaikka en suoraa kosintaa tehnytkään, avovaimo tuntu kuitenkin pistävän jarrua, voihan se olla että nyt onkin sitten mieli muuttunut. Ehdottomasti olisin valmis menemään naimisiin, mutta mulla on vain sellainen vakiintunut kuva kosinnasta että sen pitäisi tapahtua jotenkin yllättäen eteen polvistumalla, tiedä sitten olenko vain liikaa elokuvia katsellut :). Musta tuntuisi hölmöltä kysyä ensin toiselta että mitä mieltä oisit naimisiinmenosta ja vasta sitten oikeasti kosia. Halusin vähän ulkopuolista näkökulmaa, kuten sanoin olen välillä aika huono naisia ja heidän vihjailujaan tulkitsemaan :).
En tiedä mikäköhän muhun nyt tuli, tarttuikohan toi häähuuma muhunkin. Innostuin itsekin ja rupesin tosissani miettimään nyt kosimista, mutta en oikein tiedä miten sen järjestäisin, siis ajankohdasta ja paikasta ynnä muusta puhun nyt. Kevät ja kesähän on tunnetusti häiden aikaa, jouluaikana olen kuullut monien kosivan mutta joulua ei ole tiedossa vielä vähään aikaan. Viitsisittekö vielä ideoita antaa? :)
Ei mun mielestä sinänsä bailaamisessa ole mitään väärää, ja omissa harrastuksissa kunhan suhteen huomioi. Ei kerran viikos ole kohtuutonta olla muualla kuin himas illalla, varsinkin jos toinen voi halutessaan mennä mukaan! Todellinen "syy" voikin olla siinä, ettei naisesi lainkaan tiedä haluatko perustaa hänen kanssa perheen...
Itsekin n. 30 vuotiaana sain tarpeekseni baarien pintaliidosta, ei vaan jaksanut sitä touhua enää... ei jaksanut kiinnostaa! Nää on korvaantunut illallisilla, konserteilla yms. (molempien) kaverien kanssa (perheelliset ja perheettomat). Olen iloinen, ettei miehenikään bailaa niinkuin ennen - mutta hänenkin kiinnostuksensa lopahti ihan pyytämättä... välillä oikein yritän patistaa vähän ulkoilemaan ;)
menee helposti isompien häiden järjestämiseen :)
Romantiikka ei voi olla pahasta kosinnassa, eli jokin hieno paikka, kiva illallinen, matka tms. voisi tuoda helpommin sellaiset puitteet. Pysy kuitenkin omana itsenäsi, ja mieti ja kerro miksi haluat naimisiin hänen kanssaan :)
on vaan kasvanut aikuiseksi ja haluaisi jo asettua aloilleen, mennä naimisiin ja perustaa perheen.
ihmiset yleensä tuppaavat kyllästymään tuohon bilettämiseen. kyllä siitä itselläkin oli kaikki hohto pois jo 10 baaristeluvuoden jälkeen.
Aika normaalilta kuulostaa, että aikansa juhlittuaan siihenkin kyllällästyy, ja alkaa haluta jotain muuta. Kun näin on jo käynyt kaveripiirillesi, niin ei kai voi tulla täytenä yllätyksenä että näin käy myös avovaimollesi? Itseasiassa sinä olet se outolintu kun olet jäänyt paikoillesi :)
Nyt on varman itsetutkiskelun paikka sinulle siitä mitä haluat elämältäsi. Onko se samaa mitä avovaimosi haluaa vai jotain muuta? Varmaan sitä keskusteluakin olisi hyvä käydä ennen kuin tilanne kärjistyy kovin paljon.
Semmoista se on, kyllä nyt tuossa iässä pitäisi jo pikkuhiljaa tajuta, että elämä on vähän muutakin kuin pelkkää biletystä ja "nuorekkaan" leikkimistä.
No eiköhän tuo nyt ole aika itsestään selvyys, että naisesi haluaa asettua aloilleen (ehkä avioliitto, perhe jne.). Eikä tuossa ole mitään kummallista, niin käy suurimmalle osalle jossain vaiheessa, vaikka olisi kuinka sanonut, että minä en kyllä ikinä. Eli ei siis pelkästään mitään "naisten aivoituksia". Tai sitten hän vain yksinkertaisesti on kyllästynyt jokaviikonloppuiseen ryyppäämiseen ja bilettämiseen, itse olen 25 ja vaikka se silloin 5-7 vuotta sitten oli helkkarin tärkeä päästä joka viikonloppu radalle, niin nykyään ei kiitos, pari kertaa kuussa riittää.
Että se pallo nyt on vähän sinun käsissäsi nyt. Eli siitä vain miettimään kumpi on tärkeämpää, joka viikonloppuinen juhliminen parisuhteen kustannuksella (siis sitä nakertaen, koska avosi ei siitä ole mielissään) vai se parisuhteesi.
Noissa ulkomaisissa tosi-tv-ohjelmissa kositaan joskus mielikuvitusta käyttäen. Ehkä säkin voisit keksiä jonkin hauskan ja hellyttävän tavan kosia, paitsi jos haluat tehdä sen perinteiseen tyyliin - tunnehan ratkaisee. Joku vois esim. kosia niin, että alkaa laulaa jotain rakkauslaulua ja ujuttaa yllättäen kosinnan siihen samalla polvistuen, tai jotain... :)
Juu se on kasvanut aikuiseksi. Ei se ett tykkää nuorena bailata tarkoita, ettei halua myohemmin jotain muutakin. Yleensä ihmiset kasvaa ja kehittyy. On se aika normaali kuvio n. 30 vuotiaana miettiä haluaako perhettä vai ei, ja miettiä millaista muutosta se elämään tuo ja alkaa muuttua haluamaansa suuntaan. Onko niin, ettet halua lainkaan perhettä? Naisesi on aika tietää se. Et ole enää nuori, joten sun tulis tietää ja kertoa ennenkuin se on hänelle liian myohaistä...
Hän ei varmaan halua mitenkään painostaa sua, ja siksi ei puhu suorempaan, mutta kyllä merkit viittais siihen suuntaan, että olis aika perustaa "perhe"?
Kaikki nää vaihtoehdot jotka valitsit ovat täysin masdollisia. Ihminenhän muuttuu ajan kanssa. Ei olla vuodesta toiseen samallaisia. Vanhemmiksi tuleminen rupee kiinnostamaan. Sellanen ihminen on. Ajattele sitä ja mieti onko suhteenne sen arvoinen. Jos ei niin pakko lopettaa. Ensin se tekee tosi kipeää mutta aika tekee tehtävänsä ja se helpottaa. Sähän olet vielä nuori.
Itselläni rupee ikä olemaan kohta ongelma mutta en puhu nyt siitä vaan miehen luonteesta.
Oma seuralaiseni erosi n. 3 v. sitten ja kun hän uskalsi ens. kerran ulos hän tapasi minut. Siitä lähtien olemme olleet yhdessä. Kaikki hyvin, myös seksuaalisella puolella. Hän jopa sanoi että olen siinä asiassa hyvä. kunnes muutama viikko sitten hän pikkuhiljaa ei ollut enää kiinnostunut minusta, tuli riitoja...
Miten mies ajattelee? Onko vapauden kaipuu vielä kuitenkin niin suuri ettei halua sitoa itseään? Onko tämä kokeilua kuinka kauan mä jaksan ollakseen varma että pysyn hänen rinnallaan? Kyllästynyt minuun ?
Hän ei puhu, enkä minä voi ottaa asiaa puheeksi, näistä asioista. Hän keskittyy paljon lapsiinsa (18-25 v.)
Haluaa parantaa ajoittain huonot suht. heihin. Olenko tullut liian lähelle hänen yksityis aluettaan? Leikinkö etten ole kiinnostunut hänestä? olenko hänen seurassaan pari päivää ja menen omaan as. pariksi pv.? Puhunko muista miehistä? Lykkyä tykö itsellesi.
Auts, joku sanoi täällä etten ole enää nuori, kirpas vähän :(. Toisaalta kyllä mä oon ton kuullut aikasemminkin muutamilta tuttavilta jotka ovat kommentoineet tätä mun juhlimista. Kyllä mä tiedän että suurin osa ikäisistäni ovat jo naimisiin menneet ja lapset saaneet, eli ei enää ihan teinejä olla. Silti jotenkin vähän haikea olo, aika vaan menee eteenpäin ja mua vähän ahdistaa välillä kun tapaa entisiä luokkakavereita jotka on jo vähän kulahtaneen ja ukkomaisen näköisiä ja oloisia. Ehkä mun on vaan vaikea päästää siitä nuoruudesta irti, mielestäni on ahdistavaa ajatella että oon joskus harmaahapsinen kyyryssä kulkeva vanha äijä.
Multa on useampaan otteeseen kysytty että aiotaanko me avokin kanssa mennä naimisiin ja hankkia tenavia. Aina olen vastannut että aika näyttää, oon kylläkin ajatellut aina että haluan joskus sen isyydenkin kokea, milloin sitten, siihen en ole koskaan osannut sanoa oikein mitään. Tiedän että naisella tulee vastaan jossain vaiheessa rajat sen lapsen saannin suhteen, olen myös tiennyt pitkään että tässä on sata varmasti elämäni nainen, tiedän että haluan hänet lasteni äidiksi. Uskon että pärjäisin vallan mainiosti lasten kanssa, mutta millä tavalla niiden lasten tulo sitten vaikuttaa elämään. Tietenkään ei voi enää mennä ja tulla niin kuin ennen, mutta ei kai se vanhemmuus sentään mikään vankityrmä ole? Olenkin miettinyt että pitäisiköhän mun sitten ehkä joustaa tässä asiassa vähän ja ruveta luopumaan siitä nuoruudesta vähän aikasemmin? Tietenkään ei ole varmaa tikittääkö avokilla jo kello, mutta vähän tuntuu siltä.
Vielä yksi kysymys, onko teidän mielestä hölmöä että mun ikäinen äijä käy viikonloppusin nuorten kanssa bilettämässä? Tuli nyt mieleen kun ei muita ikäisiäni enää kiinnosta juhlimiset ja ovat muutenkin jollain tapaa "harmaan" ja kaavoihin kangistuneen oloisia, pitäiskö huolestua että on jäänyt ihan oman ikäistensä kelkasta? :D Sanokaa vielä onko teidän mielestä 32v enää millään tapaa nuori vai auttamattoman vanha? Onko mun ikäisen hölmöä ylipäänsä edes yrittää olla nuorekas?
Ei mikään estä olemasta "nuorekas" viisikymppisenäkään, mut ei se viiskyppisestäkään nuorta tee. Ei siinä sinänsä mitään tyhmää ole viettää aika samanhenkisten kanssa - kukin tekee tavallaan. Mut ymmärrä nyt hyvä mies, että varsinkin naisesi hedelmällisyys on jo laskemaan päin. Ja lapsia jaksaa hoitaa paremmin, mitä nuorempi on. Voit olla nuorekas heidän kanssaan haha :) Ei se elämä lapsiin lopu - melkein voisi sanoa päinvastoin... omasta asenteesta kiinni kaikki - ei ole pakko sulkeutua aina sinne kotiin vaikka on lapsia.
> Ehkä mun on vaan vaikea päästää siitä nuoruudesta irti, mielestäni on ahdistavaa ajatella että oon joskus harmaahapsinen kyyryssä kulkeva vanha äijä.
Vanhennut ennen aikojasi, jos et osaa laittaa alkoholin käyttöä ja biletystä vähemmälle sijalle.
> Tietenkään ei voi enää mennä ja tulla niin kuin ennen, mutta ei kai se vanhemmuus sentään mikään vankityrmä ole?
Vaimosi ei tuntunut sinun elämääsi rajoittavan mitenkään. Uskon, että pääset baariin vielä isänäkin.
Mikä ihme siellä baarissa kiehtoo? Et katsele naisia? Heität vain läppää?
> Olenkin miettinyt että pitäisiköhän mun sitten ehkä joustaa tässä asiassa vähän ja ruveta luopumaan siitä nuoruudesta vähän aikasemmin?
Jos nuoruus on vastuun karttamista, niin sitten. Todellisuudessa nuoruus ei lopu lasten saantiin. Asennekysymys, miten siihen suhtautuu. Moni mummo ja pappa oikein nuortuvat, kun pääsevät lastenlasten kanssa puuhailemaan. Ainoa, mitä lasten kanssa ei voi tehdä, niin ei voi mennä sinne baariin.
> Vielä yksi kysymys, onko teidän mielestä hölmöä että mun ikäinen äijä käy viikonloppusin nuorten kanssa bilettämässä?
Ei pidä huolestua, jos on pudonnut oman ikäisten kelkasta :) Mitä muuta voisit tehdä niiden nuorten kanssa (selvin päin)? Surffata, käydä salilla, elokuvissa, jne. Onko kaiken pakko liittyä alkoholiin? :)
> Sanokaa vielä onko teidän mielestä 32v enää millään tapaa nuori vai auttamattoman vanha? Onko mun ikäisen hölmöä ylipäänsä edes yrittää olla nuorekas?
Aina on hyvä olla hyväkuntoinen ja nuorekas. Ihmettelen vain, miten jatkuva ryyppääminen saisi sinua pysymään nuorekkaana ja hyväkuntoisena. Jossain vaiheessa alkoholi kostautuu ja ne kuntoilevat "kaavoihinsa kangistuneet" ikäisesi alkavat näyttää sinua nuorekkaammalta. Siinä vaiheessa sinua harmittaa.
Vaikka lapsia olisikin tullut, voit kerran kuussa tai kahdessa aivan hyvin läheä baariin nuorten kavereidesi kanssa tuulettumaan. Jos hekään enää silloin siellä viihtyvät. Muista, että välillä päästät naisesi tuulettumaan, jos hän haluaa mennä :)
KOSINTA:
Jos mietit sitä tosissasi, ja haluat sen olevan yllätys naisellesi, niin tässä on yksi ehdotus.
Lähde illalla baariin. (mutta älä oikeasti lähde)
Palaa sopivan ajan päästä naisesi luokse. (kun hän vähiten sinua odottaa)
Polvistu hänen eteensä missä hän sattuu olemaankaan ja sormuksen kanssa pyydä häntä vaimoksesi. Ota mukaasi kori, jossa on shampanjaa, mansikoita ja kermavaahtoa. Pikkuisen romanttista ja hän huomaa, että se ei ollut hetken mielijohde, vaan suunniteltu juttu.
Naisesi tuntien: oletteko kotona loppu illan, menettekö syömään ravintolaan (jonne olet tehnyt pöytävarauksen valmiiksi) , vai mitä teette lopun iltaa. Sinä tunnet naisesi, tehkää jotain mistä hän pitää :)