Miksi antaa vallan sydänsuruilleen.. kunpa tietäisin.
Muutaman vuoden on/off suhde on nyt päättynyt, 1,.5 kk sitten. Mies lähti koska oli ahdistunut, minuun takertujaan. Hänestä tuntui etten arvosta häntä ja hänen panostaan suhteeseen. Halusi kuunnella omaa sisintään rauhassa. Sitä rauhaa en osannut suoda moneksikaan päivää kun kinusin jo vastauksia epätoivoisena.
Vastaus oli aina, tarviin aikaa, anteeks.
Nyt 1 kkn kuluttua kysyessäni mitä hän haluaa, niin hän haluaa olla ystävä... yksin on niin helppoa olla, ei tarvitse kertoa missä on tai millon menee minnekin... (Toisista naisista tai suhteista ei ole kyse, se on FAKTA!) vaan saa olla vapaa ku taivaanlintu. "ehkä joskus ajan kanssa voi palata yhteen, mutta nyt ei ole se hetki" (Olimme kumpikin tässä välissä päättäneet muuttaa eri maihin, hetkellisesti ainankin.)
Olen ollut hyvin takertuvainen ja kuvitellut että hän pelastaa elämäni, mutta mikään ei riittänyt.. olin masentunut. ja olen edelleen.
Olen kysynyt häneltä onko rakkautta ja sitä on, mutta uskoa suhteeseemme ja sen toimivuuteen ei oikein ole.
Olemme jo kerran eläneet kaukosuhteessa ja silloin tuli ensimmäinen ero, koska en kyennyt siinä ikävässä olemaan hyvä hänelle. Palattiin kuitenkin yhteen puolen vuoden jälkeen ja kaikki meni hyvin. Nyt 7kkn jälkeen tilanne kärjistyi.. Ok.. meillä on eri päämäärä, mutta uskoisin että voisimme onnistua koska tiedän mikä meni vikaan ja tiedän mitä nyt ajatellaan.. eron jälkeen on helppo puhua toiveistaan ja haluistaan.
Sanoin että haluan palata yhteen niin ex sanoi että haluaa nyt olla yksin ,mutta "en halua sanoa että jatka eteenpäin" eikä halua sanoa että meillä ei voi olla tulevaisuutta koskaan.
Plaah, voisin itse kiskaista itseni irti odottelusta, jossa rikon itseni ja tuhlaan aikaa, mutta en osaa koska tunteita on niiiiiiin paljon... Mies haluisi meidän jutelevan vain ystävinä mutta aloitan aina puheet meistä ja hän ahdistuu, mutta silloin selviää ettei hän olekaan unohtanut meitä kokonaan eikä halua valehdella mitään.
Muutaman viikon kuluttua välimatka pitenee emmekä näe moneen kuukauteen... Voi olla ex:n keino selvitä että jättää minuut odottelemaan tahallaan ja lähtee itse selviytymään ja unohtamaan muualle... en osaa elää itse noin rennosti että katsellaan," kyllä elämä heittää meidäåt takas jos on tarkoitus!"
Kuinka oppisin elämään niin, olematta riippuvainen muista? En usko että kykenen luomaan ihmissuhteita koska en osaa laskea irti entisestä ja pelkään että hän joskus ihastuu toiseen ja huomaan itse edelleen olevani kiinni?
Miksi mies on niiin ristiriitainen kun kyselen.. Ei toivo että olen muiden kanssa, eikä halua sanoa että tulevaisuutta ei ole.. nyt vain täytyy olla yksin? eikä usko että se suhde toimisi.. ^^ristiriita.
Mies rakastaa, seksi on maailman toimivinta, yhdessä on vieläkin mukavaa, mutta sitten se muu..onko toinen vain liian vapaalintu jota on vaikea kahlita, vaikka hän haluaisikin ehkä..vai haluaisiko.. vitti, mitä mä teen!! Jos vielä ahdistan häntä niin emme ole kohta missään väleissä.
Onko samanlaisia mietteitä?
Muutaman vuoden on/off suhde on nyt päättynyt, 1,.5 kk sitten. Mies lähti koska oli ahdistunut, minuun takertujaan. Hänestä tuntui etten arvosta häntä ja hänen panostaan suhteeseen. Halusi kuunnella omaa sisintään rauhassa. Sitä rauhaa en osannut suoda moneksikaan päivää kun kinusin jo vastauksia epätoivoisena.
Vastaus oli aina, tarviin aikaa, anteeks.
Nyt 1 kkn kuluttua kysyessäni mitä hän haluaa, niin hän haluaa olla ystävä... yksin on niin helppoa olla, ei tarvitse kertoa missä on tai millon menee minnekin... (Toisista naisista tai suhteista ei ole kyse, se on FAKTA!) vaan saa olla vapaa ku taivaanlintu. "ehkä joskus ajan kanssa voi palata yhteen, mutta nyt ei ole se hetki" (Olimme kumpikin tässä välissä päättäneet muuttaa eri maihin, hetkellisesti ainankin.)
Olen ollut hyvin takertuvainen ja kuvitellut että hän pelastaa elämäni, mutta mikään ei riittänyt.. olin masentunut. ja olen edelleen.
Olen kysynyt häneltä onko rakkautta ja sitä on, mutta uskoa suhteeseemme ja sen toimivuuteen ei oikein ole.
Olemme jo kerran eläneet kaukosuhteessa ja silloin tuli ensimmäinen ero, koska en kyennyt siinä ikävässä olemaan hyvä hänelle. Palattiin kuitenkin yhteen puolen vuoden jälkeen ja kaikki meni hyvin. Nyt 7kkn jälkeen tilanne kärjistyi.. Ok.. meillä on eri päämäärä, mutta uskoisin että voisimme onnistua koska tiedän mikä meni vikaan ja tiedän mitä nyt ajatellaan.. eron jälkeen on helppo puhua toiveistaan ja haluistaan.
Sanoin että haluan palata yhteen niin ex sanoi että haluaa nyt olla yksin ,mutta "en halua sanoa että jatka eteenpäin" eikä halua sanoa että meillä ei voi olla tulevaisuutta koskaan.
Plaah, voisin itse kiskaista itseni irti odottelusta, jossa rikon itseni ja tuhlaan aikaa, mutta en osaa koska tunteita on niiiiiiin paljon... Mies haluisi meidän jutelevan vain ystävinä mutta aloitan aina puheet meistä ja hän ahdistuu, mutta silloin selviää ettei hän olekaan unohtanut meitä kokonaan eikä halua valehdella mitään.
Muutaman viikon kuluttua välimatka pitenee emmekä näe moneen kuukauteen... Voi olla ex:n keino selvitä että jättää minuut odottelemaan tahallaan ja lähtee itse selviytymään ja unohtamaan muualle... en osaa elää itse noin rennosti että katsellaan," kyllä elämä heittää meidäåt takas jos on tarkoitus!"
Kuinka oppisin elämään niin, olematta riippuvainen muista? En usko että kykenen luomaan ihmissuhteita koska en osaa laskea irti entisestä ja pelkään että hän joskus ihastuu toiseen ja huomaan itse edelleen olevani kiinni?
Miksi mies on niiin ristiriitainen kun kyselen.. Ei toivo että olen muiden kanssa, eikä halua sanoa että tulevaisuutta ei ole.. nyt vain täytyy olla yksin? eikä usko että se suhde toimisi.. ^^ristiriita.
Mies rakastaa, seksi on maailman toimivinta, yhdessä on vieläkin mukavaa, mutta sitten se muu..onko toinen vain liian vapaalintu jota on vaikea kahlita, vaikka hän haluaisikin ehkä..vai haluaisiko.. vitti, mitä mä teen!! Jos vielä ahdistan häntä niin emme ole kohta missään väleissä.
Onko samanlaisia mietteitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On tuo niin tuttua. Nyt tulee 'kovaa tekstiä' mutta en tarkoita mitään pahaa! Sun täytyy heti lakata roikkumasta häneen, ja ansaita se luottamus uudestaan. Hanki harrastus (tai lemmikki) joka vie sun ajatukset hieman muualle. Anna hänelle tilaa, puhu vaan ja ainoastaan yleisistä asioista hänen kanssaan. Kunnioita hänet ja hänen toiveensa saada hieman sitä etäisyyttä. Hän rakastaa sinua aivan varmasti, mutta et sinä saa olla noin avuton ja lapsellinen! Ei hän ole mikään äsi/isä-korvike sentään! Hän ei ole se, joka kantaa sinut yli ja samalla ohi elämän. Itse sinä vastaat omasta elämästäsi. itse sinä kannat itseäsi, ja luotat itseesi. Sinulla on yksi elämä, haluat kai sinä itse luoda elämällesi polkuja ja itse määrätä suunnan? Et saa sellaista vastuuta laittaa toiselle. Parisuhteessa eletään vierekkäin, mutta ollaan eri yksilöitä! Kunnioitetaan toinen toisiamme, ja rakastamme, takertumatta. Iilimato on ikävä piirre, vaikka tiedän että vaan toivot että asiat menisivät niinkuin sinä haluat. Mutta se on kahden kauppa. ja mitä enemmän yrität ohjata, sitä kauemmaksi hän lähtee. Toista ei voi lukita häkkiin. Hän tulee sun luo jos haluaa. et sinä saa sellaisesta päättää. Voit vaan päättää, milloin lakkaat odottamasta ja siirryt eteenpäin omassa elämässäsi. Sinun pitäisi kylläkin olla vähän aikaa yksin, jotta et takertuisi tuollai toiseen. Sun pitäisi itsenäistyä ja kasvaa ihmisenä. Ei toista pitäisi tarvita mihinkään. toisen kanssa pitäisi vaan viihtyä. Itsenäinen pitää olla.
Kiitos rakentavasta palautteesta. Järjen kanssa ajattelen myös noin, mutta tunteet valtaa mielen.
Olemme jutelleet asiasta omasta pyynnöstäni, vaikka mies ei enää halunnutkaan keskustella.. koska haluaa vain olla yksin. Tunteita kuulema on mutta ei luottoa suhteen toimivuuteen.. "mutta en sulje pois tilannetta jossa palaamme vielä yhteen, mutta nyt tiet menee erileen" EI noinkaan voi sanoa? Olisin halunnut suorat sanat, niinkuin pyysin. Itse pidin tätä viimeisenä rakkautena ja olen pettynyt, että toinen ei halunnut enää puhua ja selvittää ongelmaa, jonka nyt tiedostamme.
En voi tehdä enää mitään muuta kuin unohtaa ja antaa toisen mennä.
Mies viihtyy seurassani ja haluaisi soitella ja kertoa asioita? Mutta miksi? Sanoin että tarviin aikaa että kuvittelisin vain takaisin paluuta... Mutta silti mies ilmoittelee välillä itsestään? miksi näin.. vaikka tietää mitä sitten mietin. Miksi hän haluaa pitää minut vaikka ei haluakaan minua?
Pian olemme poissa silmistä ja toiv. poissa mielestä? Näin tässä sitten kävikin.. ja aika ajaa meidät erilleen, viimeistään. toivottavasti myös minun kaipaus helpottaa...