Oon 15v poika ja oon aika yksinäinen.Ennen olin tosi sosiaalinen mut nykyään yläasteella oon tullut aika yksinäiseksi.Äiti petti isää ja on töis 300 km pääs ja periaattessa ``asuu`` meillä koska,ei oo muuttanutkaan pois.Se on viikonloput meillä ja silloin tällöin viikollakin. asutaan isän kans kahestaan.Isosisko muutti espooseen ja toista ei näy kotona koskaan ja iso veli on armeijas...
Kun olin ala-asteella kävin diskoissa ja joka päivä kavereilla ja mulla oli niitä paljon,nykyään ei yhtään.Nytkään ylä-asteella en käynyt kertaakaan diskoissa tai ollut missään viikonloppuina.Olin ja luultavasti oon tulevaisuudessakin viikonloputkin vain kotona.Mun parhaat kaverit vittuilee aina vaan koulus ja vapaa-ajalla ja sitten ku on niitten kanssa on kahestaan ne on ku eri henkilöitä ei vittuile tai mitään.Meen nyt kun koulut alkaa lukioon kuinkahan sielä sitten menee...Mutta oon tosi sosiaalinen koulus mutta sitten kun pääseen kotiin en puhu mitään ja muutun hiljasemmaksi.En tajua mikä mulle tulee...En jaksaisi katella enää mun 2 parasta kaveria,kun ne meneeki johonki ne ei soita mulle et haluukko säki tulla.Enkä muutenkaan jaksaisi kuunnella jatkuvaa vittuilua. haluaisin saada lisää kavereita,mutta se tuntuu vaan niin vaikealta.Oon ihan erinlainen kotona ja koulussa.Varsinkin kun oon isän kanssa oon tosi hiljanen.Mun isä on just samanlainen kun minä,on viikonloput kotona jne...Koulussa oon taas tosi sosiaalinen ja mulla on sielä pari kaveriakin...Joten kysymys kuulukin,että mitä mun pitäs tehdä??
Kun olin ala-asteella kävin diskoissa ja joka päivä kavereilla ja mulla oli niitä paljon,nykyään ei yhtään.Nytkään ylä-asteella en käynyt kertaakaan diskoissa tai ollut missään viikonloppuina.Olin ja luultavasti oon tulevaisuudessakin viikonloputkin vain kotona.Mun parhaat kaverit vittuilee aina vaan koulus ja vapaa-ajalla ja sitten ku on niitten kanssa on kahestaan ne on ku eri henkilöitä ei vittuile tai mitään.Meen nyt kun koulut alkaa lukioon kuinkahan sielä sitten menee...Mutta oon tosi sosiaalinen koulus mutta sitten kun pääseen kotiin en puhu mitään ja muutun hiljasemmaksi.En tajua mikä mulle tulee...En jaksaisi katella enää mun 2 parasta kaveria,kun ne meneeki johonki ne ei soita mulle et haluukko säki tulla.Enkä muutenkaan jaksaisi kuunnella jatkuvaa vittuilua. haluaisin saada lisää kavereita,mutta se tuntuu vaan niin vaikealta.Oon ihan erinlainen kotona ja koulussa.Varsinkin kun oon isän kanssa oon tosi hiljanen.Mun isä on just samanlainen kun minä,on viikonloput kotona jne...Koulussa oon taas tosi sosiaalinen ja mulla on sielä pari kaveriakin...Joten kysymys kuulukin,että mitä mun pitäs tehdä??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et pysty puhumaan perheenne tilanteesta isäsi kanssa (joka todennäköisesti on itsekin aivan lukossa äitisi tempauksen vuoksi), niin koeta etsiä joku luottosukulainen tai ystävä tai peräti koulukuraattori käsiisi. Näytät tarvitsevan jonkun verran tukea muuttuneeseen elämäntilanteeseenne ja mihin on tervettä reagoida niin kuin sinä nyt reagoit.
Vaikutat fiksulta ja sitäkin suuremmalla syyllä koeta työstää tilanne haltuusi niin, että sinulle jää energiaa elää omaa elämääsi.
Näin sivullisena uskoisin, että kannat harteillasi nyt paljon murhetta ja surua vanhempiesi ja myös itsesikin puolesta.
Voimia eteenpäin! Älä yritä olla enempää kuin nyt jaksat olla.
puolesta vaikuttaa, että kaverisi eivät ole ystävyytesi arvoisia.
Jos harrastat jotain, niin etsi kavereita sieltä. Syvällisempi seura tekisi hyvää.
Nykyiset kaverit pidä vain "kevytkavereina", eli ei välejä poikki, mutta he ovat yhdentekeviä.
Perhetilanteesta ja muustakin suosittelen, että juttelet sisarustesi kanssa. He kutenkin tietävät tilanteen ja osaavat neuvoa sinua asioissa ( vanhemmat sisarukset.) Vanhetessasi huomaat, että sisarukset ovat kuitenkin tärkeämpiä, kuin ystävät.
Parempaa jatkoa sinulle :-)
Lukiosta voisi löytyä uusia kavereita. Yritä löytää sellaisia, joiden kanssa voi tehdä jotain myös vapaa-ajalla. Ota myös heihin itse yhteyttä ja ehdota jotain tekemistä. Yritä mennä diskoon vaikka niiden vähemmän parempien kavereiden kanssa, kunhan et jäisi yksin.
Tuli mieleen, että olet jo 15-vuotias. Mitä, jos hankkisit mopon. Sinulla olisi tekemistä ja pääsisit kätevästi erilaisiin paikkoihin. Olisi helppo jutella mopoista samoissa porukoissa. Monilla paikkakunnilla on erilaisia mopokerhojakin, että samanhenkisiä kavereita voisi löytyä.
Kun pääset työelämään ja kesätöihin, niin aina jotain kautta voisi löytyä uusia kavereita. Myös uusista harrastuksista. Kiinnostaisiko sinua jotkin joukkuepelit?