perjantaita odotin ja perjantain myös haluaisin unohtaa...
Meni siinä poikki jätkäkaverin kanssa ja itketty on enemmän kuin vuosiin. Mutta juu - elämä jatkuu, sanotaan.
Minkä takia miehet eivät voi selittää syitä siihen, etteivät halua enää olla yhdessä? Voisi muuttaa itseään, jos tietäisi missä vika...
*itkee kovaan ääneen*
Kyynelneste ei näemmä lopu koskaan...
No niin..tulipa tämäkin turhanpäiväinen asia jaettua muiden kanssa. Arkipäiväähän tällainen on, vaikka ei saisi olla..
Meni siinä poikki jätkäkaverin kanssa ja itketty on enemmän kuin vuosiin. Mutta juu - elämä jatkuu, sanotaan.
Minkä takia miehet eivät voi selittää syitä siihen, etteivät halua enää olla yhdessä? Voisi muuttaa itseään, jos tietäisi missä vika...
*itkee kovaan ääneen*
Kyynelneste ei näemmä lopu koskaan...
No niin..tulipa tämäkin turhanpäiväinen asia jaettua muiden kanssa. Arkipäiväähän tällainen on, vaikka ei saisi olla..
Vastaukset 8
Vanhimmat
ikävää että meni poikki, mut voisko vielä alottaa uudestaan?
et voi loputtomasti muutttaa itseäsi toisten toiveiden mukaisesti, hukkaat siinä oman minäsi! ole oma itsesi.
sehän siinä onkin, kun en tiedä voisiko uudelleen aloittaa. Mun puoleltani vastaus on ehdoton kyllä, enhän mä sitä poikki pistämistäkään kannattanut... Enkä tiedä edes, josko koko jutun loppuminen on kiinni vain joistain väärinkäsityksistä. Noh...
Muutenkin tuntuu tyhmältä itkeä pillittää koko jutusta, kun ei se muutenkaan kauaa kestänyt. Mutta kun siinä oli kaikkea muutakin, ja säätöä oli ollut ennen seurustelun aloittamista jo jonkin aikaa. Sitäpaitsi jätkä itse puhui suhteesta jo paljon pidemmän ajan tähtäimellä kuin mä. Ja siksi tää poikki meneminen ihmetyttääkin.
Mä nyt olen tehnyt epätoivoisen teon, ja mailannut sille, että josko se ehkä mahdollisesti haluaisi yrittää uudestaan, koska mä olisin siihen valmis (tehden myös selväksi sen, että en ala hänessä roikkumaan...)
Joten nyt vain odotellaan...ainoa miinus siinä on, etten tiedä käykö ko.ihmislapsi useinkaan sähköpostiaan katsomassa...
Noh, kiitos kuitenkin :) Eiköhän tää tästä, jos selviävät nekin, joilla on pitkä suhde takanaan.
Mullakin meni viime perjantai todella huonosti poikaystäväni suhteen... Olen juuri törmännyt siihen, miten jotkut miehet eivät oikein itsekään tiedä mitä haluavat vai haluavatko ollenkaan..... Mäkin olen yrittänyt jutella mun poikaystävälleni, mutta se vaan hymähtelee, eikä kerro oikeastaan mitään... Yritetään tässä nyt pärjätä, mutta kyllä sitä itsekin menee sekaisin, jos jokin on pielessä..... Tsemppiä sulle...
toi "suhde" alkoi siitä, että mies oli piirittänyt mua varmaan puoli vuotta. Ja kun vihdoin lähdin juttuun mukaan, tuli tuollainen... Joten herää kanssa kysymys siitä, mitä se oikein haluaa? Oliko tavoitteena kokonaisuudessaankin vain saada mut mukaan ja jättää sitten yksin, vai huomasiko mies vain, etten ehkä olekaan sellainen kuin hän olisi olettanut? (mikä olisi toisaalta outoa, koska oltiin oltu tekemisissä jo paljon ennen seurustelun aloittamista...)
Juu..ja toi juttelu, mies sanoi itse, että asioista sitten puhutaan, mutta yhtäkkiä ei puhutakaan, vaan pistetään poikki :( Joten se siitä, että selvitettäisiin asiat silloin kun tarvetta on.
Yritä nyt sinä saada suhde toimimaan niin voi olla onnellinen ainakin jonkun puolesta. Mä yritän katsella, josko mies vaikka tulisi toisiin ajatuksiin (niin..kaikestahan saa unelmoida)
perjantai oli näköjään muillekkin huono päivä..
mulla myös siis. jätkäni jätti mut. ja ihan yhtäkkiä, ilman varotuksia tai mitään. viikko ennen tätä vielä kertoi mulle kuinka mua rakastaa ja tykkää ihan kauheesti. mutta nyt ei sitten enää tykännytkään yhtään. tuntuu niin pirun pahalta. yritin eilen jutella hänen kanssaan, vastaukset olivat vain lähinnä 'niin' ja 'en tiiä'. ei jaksais enää yhtään. niin monta pettymystä jo takana päin, luulin tän olevan se mun elämäni suuri rakkaus, tai kyllähän se onkin. tunne on vain yksipuolista. tää kaikki tuntuu vielä pahemmalta kun en osannut yhtään odottaa tätä, luulin oikeasti että hän oli onnellinen mun lähellä ja että todella halusi olla mun kanssa. mutta taas idiootti menin väärin luulemaan. kyllä mä kestän tän, pakkohan mun on. olisin aamulla halunnut jäädä sänkyyn itkemään, mutta kun ei voinut, opinnot kutsuivat. mutta ei tästä opiskelusta kyllä mitään tule. keskityn vain siihen että en itkisi. tekee niin pirun pahaa.
*selailee kirjojaan aikansa kulukseen kunnes nostaa hupun peittämät kasvonsa toiseen*
Kaikkeen ei vain ole vastauksia...tai vaikka vastaukset olisivat tiedossa niin niitä ei haluta tuoda päivänvaloon jotta toista ei loukattaisi...
"sitä mitä ei tiedä ei ole tapahtunut" joku sanoi aikanaan...ehkä hän yritti säästää sinua...ajatteli että on parempi olla kertomatta todellisia syitä..sellaisia syitä jotka ovat niitä johon hän oletti ettet itse voisi vaikuttaa...
Mutta tietenkin joku syy olisi ollut hyvä sanoa...vaikkei se olisi todellinen syy niin olisi toisella edes jotain mihin tukeutua
*huokaus* mutta lisätäkseni vielä...eivät naisetkaan aina kerro syitä jättämiselle
totta, tietenkin myös naiset voivat olla niitä, jotka jättävät kertomatta syytä... Mutta tottakai mainitsee sen,joka itselleen on niin tehnyt... juu ja näin. Ei siinä kait sen kummempaa...
Life goes on...
Jos mies oli nuori, niin tuskinpa hän tarkkaan tunnisti tunteitaan sen tarkemmin, että olisi osannut jotain yksittäistä syytä nimetä.
Jotenkin hänellä varmaan olo kävi tukalaksi itsensä (oman menneisyytensä ja tunteiden painolastin) kanssa, ja sitten hän haki ratkaisua; sellaista joka helpottaisi oloa. Hän ei siis ollut valmis menemään itseensä, mitä suhde kuitenkin edellyttää, arvelen minä.