Arvostatteko kumppaninne uskollisuutta? Onko sillä mitään painoa nykymaailman arvomaailmassa jossa avoimet suhteet tai pettäminen tuntuu olevan itsestäänselvyys? Taidan olla jotenkin vanhanaikainen kun mielestäni suhteeseen kuuluu kunnioittaminen, arvostaminen, rehellisyys, uskollisuus...
Uskollisuus
KesäKenkä
91129
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäkin ihmettelin että arvostetaanko minua ollenkaan, kun ensimmäisen vakavan suhteeni aloitin. Mutta kun meillä oli ihan eri taustat ja erilaiset "kulttuurit". Niin jotkit sanat meillä päin tarkoittivat huoraa ja niillä päin ne olivat ihan normaaleja sanoja kenestä tahansa eivätkä mitenkään loukkaavia. Ja aluksi tuntui että meillä oli erilaiset arvotkin, luulin että hän oli kanssani jostain aivan muusta syystä kuin rakkaudesta... oli sittenkin toisin. Kumpa kaikki vain osaisivat ilmaista itseään oikein, olisin säästynyt paljosta turhasta. Kiva mussukka se sittenkin oli, mutta muut tapaamani miehet ovat kyllä olleet sitä sorttia, että en ihmettele jos 40v sinkkumiehiä ja eronneita on niin paljon, kun ne eivät sitten millään pysty olla yhden kumppanin kanssa kerrallaan. Sama pätee myös naisiin. Mikä teitä oikein vaivaa!
Arvostan.
Minusta se, että kykenee sitouduttuaan todellakin ajattelemaan myös kumppaniaan eikä vain itseään ja omia tarpeitaan, on yksi aikuisen, tiedostavan ja aidosti rakastavan ihmisen peruspiirteitä.
Uskollisuuden arvostaminen katoaa kun huomaan kuinka nykyään naiset on ravintoloissa tarjoamassa itseään ja alapäätään niin helposti että meikäläisellä meni melkein vuosi tottua siihen kuinka helposti yhden illan hoitoja löytyy, toivottavasti sama jatkuu enkä jää avovaimolle kiinni reissuista enää toista kertaa. Ensimmäiselläkin kerralla olisin muuten selvinnyt, mutta joku hemmetin horoperse tartutti mulle klamydian enkä huomannut sitä ennen kun oma muija sanoi hakeneensa lääkekuurin lääkärin määräyksestä ja alkoi tivaamaan, että mulla on aika paljon selitettävää...siinä oli sit pakko tunnustaa yks reissu, mutta sen jälkeen olen ollut varovaisempi enkä aio toista kertaa kiinni jäädä.
Minä arvostan uskollisuutta ja luottamusta parisuhteessa. Minä olen myös vanhanaikainen että arvostan juuri arvoja jotka kuuluu avioliittoon siis uskollisuutta ja luottamusta ja toisen ihmisen kunnioittamista avioliitossa. Se on valitettavasti totta että nykyään ei enää arvosteta uskollisuutta ja ei olla rehellisiä toisilleen avioliitossa.
Ihan luonnekysymys taitaa olla kuvaamasi nykyuskollisuus. Ne, jotka eivät voi sietää esim. yhdenillan hoitoja, ovat uskollisempia kuin muut.
rehellisyys parisuhteessa johtaa tuhoon. Ihan kuten kaikissa muissakin ihmissuhteissa. Joskus on parempi jättää oma kannanotto esittämättä tai jotain tekemisiään kertomatta; oikeastaan melko useinkin.
Ellei arvosta uskollisuutta niin mitä siinä sitten? Miksi sen pitäisi olla valitettavaa? Itse arvostan sitä, mutten itseisarvona.
En usko, että liika rehellisyys parisuhteessa johtaisi tuhoon, jos molemmat ovat rehellisiä toisilleen.
Minä kerron kaikki asiat (tietysti en kerro ystävän uskomia salaisuuksia tai työasioita, joita ei saa kertoa ym.) miehelleni - tosin joskus tai välillä useinkin odotan "sopivaa" ajankohtaa, enkä välttämättä toitota kaikkea heti töiden jälkeen väsyneelle miehelle.
Esimerkiksi, jos olen saanut "poikkeuksellista" huomiota toiselta mieheltä ja flirttaillut ite samalla mitalla takas, niin ilman muuta kerron sopivan tilaisuuden tullen. Sellanen vanha viisaus on, että semmosella miehellä/naisella, joka ei toisille kelpaisi, ei tee yhtään mitään.
Mutta olen kyllä seksin suhteen ainakin tähän asti ollut 100% luotettava omalle miehelle. Ja olemme aikoinamme sopineet keskenämme, että emme petä toisiamme, vaan ennemmin eroaisimme, jos sellainen tunne tulee, että on pakko saada seksiä jonkun toisen kanssa. Vaan eihän sitä koskaan tulevaa tiedä. Toisaalta, sitä tuli tyttöpäänä sen verran kokeiltua, että eipä ole ollut tarvetta kokemuksia hankkia ja sitä on vuosien varrella koulutettu toisillemme toisistamme "huippuseksipartnerit".
Sitä pitää ottaa aina toinen huomioon seksiasioissa, ei niin että itse pyrkii nautintoon vaan, että toinen nauttii. Kun molemmat pyrkii tyydyttämään mahdollisimman hyvin puolisonsa, niin metsä vastaa niinkuin sinne huutaa.
Itse hyväksyn yhden illan jutut silloin kun osapuolet ovat vapaita ja itse haluan olla uskollinen miehelleni. En usko, että ns. vapaat suhteet ovat kovinkaan kestäviä, sillä joskus voi käydä niin, että ulkopuoliseen suhteeseen kiintyy ja tulee tunneside.
Miksi ollaan yhdessä jos seksiä pitää saada useammalta kuin yhdeltä? Jos seksi on parempaa jonkun muun kun oman kumppanin kanssa niin miksi suhdetta jatketaan?
...olisiko syy uskottomuuden hyväksymiseen viilentyneet tunteet toista ihmistä kohtaan? Jos ei rakasta täydellä teholla ei välitä toisen puuhista?