Alla kyseltiin parasta kirjaa. Vastausten perusteella on helppo arvata, onko henkilö mies vai nainen.
Miehet lukevat kirjoja vähemmän kuin naiset, jotkut ei koskaan. Mutta mikä logiikka siinä on, että paljonkin kirjoja lukevat miehet välttelevät taitavasti naisten kirjoittamia kirjoja, ja pitävät silti itseään kirjallisuuden tuntijoina ja sivistyneinä? Kun oikein pinnistelee, niin mies muistaa Agatha Christien dekkarin joskus kouluvuosina lukeneensa.
Nousisko hiki pintaan ja kurkkua kuristais, jos pitäis ottaa käteen joku ämmän tuotos ja sitä yrittää lukea?
Miehet lukevat kirjoja vähemmän kuin naiset, jotkut ei koskaan. Mutta mikä logiikka siinä on, että paljonkin kirjoja lukevat miehet välttelevät taitavasti naisten kirjoittamia kirjoja, ja pitävät silti itseään kirjallisuuden tuntijoina ja sivistyneinä? Kun oikein pinnistelee, niin mies muistaa Agatha Christien dekkarin joskus kouluvuosina lukeneensa.
Nousisko hiki pintaan ja kurkkua kuristais, jos pitäis ottaa käteen joku ämmän tuotos ja sitä yrittää lukea?
Vastaukset 19
Vanhimmat
on useita ja Laila Hirvisaarella myöskin. Kotimaisista mainitakseni. Joskus olen lukenut Jane Austenin kirjoja.
Angelika- ja Catherine- sarjojen kirjoittajia en muista. Tuulen viemää on ainakin vanhemmista kirjoista yksi joka on mieleeni jäänyt. Margaret Michell taisi olla kirjoittaja.
Pidän vanhoista kartanoista ja nummista kertovista kirjoista. Agatha Cristiella on on hyviä jännityskirjoja.
Sulla on vähän kärtyisä asenne asiaan, ehkä jopa provosoiva :-)
En välttele naisten kirjoittamia kirjoja, ja pidän itseäni kohtuullisen sivistyneenä, vaikkakaan kirjallisuuden tuntijaksi en tunnustaudu. Sen verran kuitenkin ymmärrän kirjallisuudesta minäkin, että siinä ei voi olla sukupuolikiintiöitä.
Sille ei voi mitään, jos yksikään naisen kirjoittama kirja ei nouse mun listalla kolmen parhaan joukkoon. Ei se silti tarkoita ettenkö lukisi naisten kirjoittamaa kirjallisuutta ja pitäisi myös siitä. Paria kolmea teosta harkitsinkin parhaiden kirjojen listaa laatiessani, mutta jäivät ikävästi aivan terävimmästä kärjestä noin sijoille 5-10.
Kiusallanikaan en kerro, keitä he ovat :-)
kaikissa kirjoissa on sellaista kieltä, jota rakastan. Se on kuin omaa puhetta, ei vaan omaa ajatusvirtaa. Sellaista kuvien näkemistä ja kuvailemista. Ihan sama, mistä hän kirjoittaa tai mitä, vaikka kauppalistaa, niin lukisin lumoutuneena. Kukaan mieskirjoittaja ei ole kyennyt herättämään yhtä vahvaa kieleen, ilmaisuun samaistumista. Duras on tehnyt myös elokuvakäsiksiä. Kirjoitustyyli onkin tavallaan hyvin elokuvanomainen. Mutta ei minkään toimintaelokuvan tai edes juonielokuvan.
piti kirjoittaa ap:lle, ei tyrkyttää sulle Durasia ;)
siksi, että kyä tässä jotain häikkää o.
Naiset kirjoittavat ja lukevat paljon kirjallisuutta. Naiset tuntevat miesten kirjoittamaa kirjallisuutta hyvin. On häpeä, jos miehet eivät viitsi vaivautua tutustumaan naisten kirjoittamaan kirjallisuuteen. Se kertoo jostain vakavasta.
Ei ole koskaan olemassa mitään parasta kirjaa. On vain sillä kyseisellä hetkellä iskevä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että lukee paljon eikä jauha paskaa netissä.
huomautus sinänsä. Halusin kuitenkin antaa mahdollisuuden niille miehille, jotka ovat lukeneet elämässään yhden naisen kirjoittaman kirjan.
Debi Gliori - Kulta pieni
Kyllä, kurkkua alkaa kuristamaan ja silmäkulmaan nousee jotain sinne täysin kuulumatonta.
Jotta teinipoika-määritelmän mukainen mieheys säilyy eheänä kyseinen opus on syytä säilyttää lukitussa lyijyrasiassa jonka seinämäpaksuus on vähintään 3cm.
Huomasin tuon pitävän paikkansa omallakin kohdallani. Ei siihen mitään varsinaista syytä ole. Naiset vain käsittelevät kirjoissaan aiheita, jotka eivät niin kiinnosta. Tosin olen aina pyrkinyt lukemaan kirjat, jotka ovat saaneet paljon julkisuutta. Nyt haluaisin lukea Sofi Oksasen Puhdistuksen, kunhan taas löytyy lukuinspiraatio jostain.
hyvin koulutettu mies
Ester Vilar kirjassaan hyvin opetettu mies
"Naiset eivät ole sorrettuja olentoja, vaan he ovat tyhmiä ja laiskoja, tunteettomia ja ovelia. He kouluttavat miehet järjestelmällisesti jo lapsesta alkaen omien tarkoitusperiensä mukaan - työorjikseen. Nainen käyttää seksiä kiristyskeinona jolla hän pääsee nauttimaan miehen työnteon hedelmistä, työnteon jollaiseen hän on itse liian veltto ja johon hänen älynlahjansa eivät riittäisi. Nainen ei synnytä lapsia suinkaan rakkaudesta lapsiin, sillä niin suuriin tunteisiin hän ei yleensä kykene - vaan voidakseen sitoa miehen lujemmin itseensä antamalla tämän mielettömälle orjuudelle muka syvemmän tarkoituksen."
http://webcache.googleusercontent.com/search?q=cache:jyvYOx-0YbMJ:takkirauta.blogspot.com/2009/12/apua-apua-meita-sorretaan.html Esther vilar hyvin koulutettu mies&cd=7&hl=fi&ct=clnk&gl=fi
Siinä näet mitä on valta. Ei sellaiseen mies kykene, ehei.
Mä annoin mun ystävälle (homomies) tehtäväksi kastella mun kukat kun olen pois. Kun mä tulin kotiin niin kämpässä lemahti metaani tai jokin muu vitun suokaasu. Tämä ääliö oli kaatanut kaikki ruukut täyteen vettä. Vesi tietenkin seisoi kuin idiootti ja odotti, että jotain tapahtuisi.
Puolet kasveista meni roskiin.
Miehellä on kuulemma taitava ja herkkä käsi. Just joo.
homman heteromiehelle, niin se olisi autuaasti unohtanut mokomat rehut ja ne olisivat mainiosti kestäneet sen lyhyen poissaolosi, ehkä olisivat jopa kukoistaneet, lyhyen kastelutauon ansiosta.
Se puppeli on varmaan höpötellyt niile kasveille, eikä sellaista homoa jaksa kukkanenkaan kuolematta kuunnella.
siinä :D
Mä "hoidan" sisäkasveja juuri tuolla lähes kastelemattomuus-tyylilllä. Sillai pärjää pitkään sellaset kasvit, jotka ei tarvi paljon vettä. Muut onkin sitten soveltumattomia tähän kotiin ja sietääkin kuolla :)
tuli mieleen Donna Tart: Jumalat juhlivat öisin, niin se on sillon se.
toisella tavalla hyvä. Se Tarttin kauan odotettu toinen kirja olikin sit pettymys :(
seuraavaksi. Oon lukenut Tarttin Pieni ystävä, parasta aikoihin.
Tule kertomaan sitten kun olet lukenut että mitä tykkäsit! Mä luen taas yhtä jumala-aiheista :) Eli vuorossa on Joutavuuksien jumala...en muista nyt kirjoittajan nimeä. Sen jälken on odottamassa Zadie Smithin : Kauneudesta. Mä tykkäsin kovasti Smithin Valkoiset hampaat-kirjasta ja odotan innolla mitä tämä toinen tuo mukanaan.
sitä toista koska se sai niin huonot arvostelut sillon kun se ilmestyi.