Mietin tässä että voiko petturi miestä Oikeasti enää Rakastaa?! Mistä löytyy ne vanhat tunteet vai löytyykö enää mistään??:(
voiko...
kesäinensuru
18487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ei voi. Petturit pitää laittaa pihalle. Siis miehet, ei naisia.
Minä naiivi nuori nainen tulin petetyksi, röyhkeällä tavalla ja häpeämättä. Kokeilin itsekin samaa teemaa: ja kas; vieras mies (miehet) tuntui niin ihanalta, että aloin ymmärtämään miestäni. Liitto jatkunut ja rakkautta on riittänyt vaihtelevasti, tavalliseen ja yleiseen mittakaavaan verraten ei siis poikkeusta.Nuorena uskoin yksiavioisuuteen, enää en. Tärkeintä on avioliiton kumppanuus ja yhteenkuuluvuuden tunne, kiintymys.Ne vaan lisääntyy,lempeästi.
Sitä ei syrjähypyt häiritse. Mitä enemmän annat vapautta, sen paremmin mies pysyy.
Olette kyllä ansainneet toisenne. Toivottavasti teillä ei ole lapsia katsomassa tuota avioliiton irvikuvaa. Minkä mallin saavatkaan, reppanat. Sääliksi käy. Teitä kaikkia siinä kuviossanne.
Ei voi enään rakastaa. Aluksi voi, mutta kun ei sitä pettämistä unohda vaikka anteeksi antaisikin. Turha yrittää jatkaa petturin kanssa, ero siinä tulee lopulta kuitenkin. Parempi jo ennemmin, ennen kuin hukkaa itsensä ja erosta toipuminen vie monta vuotta. Sen nopeampaa toipuu, mitä nopeampaa jättää petturin.
Se on aivan sinun asiasi. Yhtä vastausta ei löydy. Enkä suosittele sitä täältä kyselemään, katkeria löytyy joka lähtöön, kesken kasvuisia kakaroita ja bessereitä yllin kyllin. Ei kai se oikea rakkaus niin vain kuole? Tarkoittaako erehdys/virheen tekeminen ihmisen kokonaisvaltaista mitätöimistä? Eikö virheitä tee jokainen? Lähteminen on loppujen lopuksi helppoa, anteeksi antaminen ja yhdessä jatkaminen vaatii jo enemmän, molemmilta.
Kyllä se rakkaus on kuollut jo kun toinen lähtee vieraisiin, tietenkin pettäjän satuiluahan voi kuunnella vuodesta toiseen jos niin haluaa. Ei todellakaan ole lapsellista ottaa itsestään aikuisen vastuun ja heittää tunteiltaan kypsymätön pettäjä pihalle. Tuosta yrittämisestä ja anteeksiannosta, pystyy antamaan anteeksi mikäli haluaa uskoa toisen valheet ja olla sinisilmäinen. Jos on järkevä ja jalat maassa ei pysty antamaan anteeksi. Näin se menee jokainenhan voi halutessaan uskotella itselleen ja muille mitä haluaa.Enkä ole todellakaan katkera, elän paljon onnellisempia aikoja uuden ihmisen rinnalla joka ei ole pettäjä.
Et aidosti rakastanut. Mielestäni tekstisi on pelottavan tuomitsevaa. Ei pettäjiä voi niputtaa samaan nippuun, jokainen on yksilö ja jokainen tarina erilainen. Pettämistä en hyväksy, mutta ihminen se on pettäjäkin. Sinä voit uskotella toimineesi oikein, mutta vaikuttaa ettet itsekkään ole tyytyväinen. Entä jos uusi ihmisesi kuitenkin erehtyy?
Mielestäni "aidosti rakastava" ei pysty tietoisesti toimimaan niin että satuttaisi ja loukkaisi kumppaniaan. Pettäminen on aina päätös. Ja pettäjällä on jokaisella kerralla ollut mahdollisuus ajatella ja kunnioittaa rakastettuaan ja päättää toisin. Jos pystyy pettämään, ei arvosta eikä ajattele muuta kuin itseään. On erilaisia tarinoita ja tilanteita, mutta silloin kun joku on aidosti sydämen vienyt, se siellä pysyy, ja houkutukset pystyy torjumaan. Rakkaus yksinkertaisesti voittaa, eikä pettäminen vain ole vaihtoehto. Mielestäni aidosti rakastava suo rakastetulleen vapauden valita millaista elämää elää ja millaisen ihmisen kanssa. Aidossa rakkaudessa toinen on vain liian arvokas ja tärkeä loukattavaksi ja menetettäväksi. Sitä riskiä ei oteta.
kauan pettämisestä on ja jatkuuko se, millainen pettäminen oli kyseessä. Kyllä voi rakastaa, jos suhde on pitkä, siinä on toinen toisensa kunnioittaminen muuten tallella sekä tunteet ja kiintymys. Satunnaiset panot ei pitkää hyvää suhdetta kaada, pitkä ja paha suunniteltu pettäminen kyllä. Sellasta ei pysty unohtamaan tai oikein anteeksi antamaankaan. Niinpä olen itse oppinut nyt kantapään kautta, että tärkeintä on oma onni eli jos ei pettämistä pysty antamaan anteeksi vuoden tai parin sisällä niin sitten on parempi lähteä. Rakkaushan ei tule todella takasin, jos ei pysty jotenkin myös anteeksi antamaan.
Tulevissa suhteissa en katso minkäänmoista pettämistä, oli miten inhimillistä tahansa. Nyt on nähty tarpeeksi omasta itsestäkin, että ei sitä toivu jos nyt ei joku satunnainen juttu tosiaan ole. Itse en aio kiusauksiin itseäni koskaan päästää kun tiedän mitä se tekee sille petetylle.
Sitten sellanen asia että jos tosiaan haluaa vaikkapa perheen niin kannattaa jättää petturi valehtelija ja etsiä luotettava isä tai äiti lapsille.
On se harmi jos tunteita on pettäjää kohtaan, pettäjän tunteet eivät voi olla aitoja puolisoaan kohtaan jos kerran pystyy toista pettämään, sellaisen kanssako pitäisi puhua yrittää ja anteeksi antamaan. Tietenkin varmasti monella petetyllä on niitä tunteita, muttei pelkästään toisen rakkaus pelasta liittoa vaikka olisi kuinka yhteistä historiaa kiintymystä(mikä ei ole todellakaan rakkautta) takana. Onnellisuus lähtee rehellisyydestä ja jos ei sitä ole ei kyllä ole onnellisuuttakaan ja aito rakkaus on avointa ja puhdasta siihen ei pettäminen kuulu koskaan missään muodossa.Miten sellaisen voi korjata pettämistähän kun ei pysty koskaan unohtamaan saati anteeksi antamaan.
miten yksinkertaisia ihmisiä. Onhan se, elämä.
Meillä pettämisestä (yksi kerta seksiä ennestään tuntemattoman kanssa) on nyt vajaa vuosi. Lähestulkoon on yli päästy, vaikka välillä tunteet heittelee. Välillä on tuntunut, etten enää rakasta, välillä taas että rakkautta on enemmän kuin koskaan ennen, kun yhdessä tästäkin vastoinkäymisestä selvitään. Ja yhdessä koetut vaikeudethan tunnetusti lisäävät yhteenkuuluvuutta, jos ne siis selvitetään. Luottamus ei ole aivan entisensä, epäilen sellaista, mitä ennen en. Mutta en jaksa käyttää energiaani kyttäämiseen. Jos pettää uudelleen, se on hänen mokansa, minun arovani ihmisenä se ei vähennä. Toisesta kerrasta seuraisi suhteen loppu, siksi toivon, että puolisoni oppi virheestään.
olet, hänen mokansa, hän menettää:)
Juuri hänen mokansa ja miksi pettäminen pitäisi antaa anteeksi ja mahdollistaa tilanteen toistaminen tätä kautta niinkuin yleensä käy. Eikö tärkeintä, että sinun elämäsi on onnellista jo tuo murrehtiminen ja miettiminen osoittaa ettei niin tällä hetkellä ole sen pitäisi sinulle itsellesi jo kertoa jotain.
Selvitäkseen petetyksi tulemisesta, tuleeko sitten ero tai ei, on asioita mietittävä ja katseltava aika laajasti, ei pelkästään tuijottamalla: "tuo petti!", vaikka se päällimmäisin ja kirpaisevin tunne ja kokemus onkin pitkään, jopa vuosia. Siis riippumatta, päättyykö se liitto eroon tai ei. Pettämisen takana on aina jonkilainen kriisi, joko kriisi parisuhteessa tai kriisi petetyn kohdalla tai puolisolla. Eli pettämisen selittäviä tekijöitä kannattaa hakea, vaikka tietysti vastuu pettämisessä yksinomaan on pettäjällä. Korostan yhä, huolimatta siitä, eroaako samantien tai ei. Jos pettämisasiaa ei kunnolla käy läpi, ei eron jälkeenkään petetyn elämä välttämättä lähde moneen vuoteen hurjaan nousukiitoon.
Omasta vielä aika lyhyestä kokemuksesta sanon, että voi rakastaa, vaikka joskus vi..taa tosi paljon.
Minä rakastuin neljä vuotta sitten ihanaan mieheen, joka kosi ja halusi minusta ikioman vihityn vaimon. Hän nautti yhteisen pesän rakentamisesta, elämä oli suloista, seksikästä, kodikasta ja täynnä jännittäviä tulevaisuudensuunnitelmia.
Yhtäkkiä totean olevani laskelmoivan, manipuloivan ja valehtelevan pelimiehen kanssa naimisissa. On oikeastaan kammottava ajatus, että sitä minun omaa kultaani ei ole olemassakaan. Hän vain hävisi ja eräs sunnuntai-iltapäivä tämä ventovieras tyyppi astui hänen tilalleen elämään meidän yhteistä elämäämme. Kultani hävisi jonnekin internetin, prepaidien, deittiprofiilien, internetpornon, salasuhteitten ja laajakaistojen avaruuteen ja tilalle tuli tämä sieluton klooni.
Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Voin yrittää rakastua tähän huijarimieheen, joka on minulle henkisesti tuhoisa ja tiedän, että kovan paikan tullen en voi koskaan häneen luottaa. Toinen vaihtoehto on todeta tyynesti, että minua on huijattu, eikä mies vastaa niitä laatuvaatimuksia, joita mainosti itsellään olevan, ja jotka saivat minut suostumaan avioliittoon. Eli tavallaan minulla on oikeus purkaa sopimus.
Minä en voi ainakaan löytää niitä vanhoja tunteita. Sitä miestä ei ole enää olemassa, johon ne vanhat tunteet kohdistuivat.
Pohdin tässä juuri samaa eihän se ole sama ihminen jonka kanssa on sitä pesää rakentanut ihan kuin vieras, minun tuntema ihminenhän ei olisi koskaan voinut niin tehdä. Miettinyt olen myöskin sitä yrittämistä uudelleen kun tuntuu ainakin kaikille tuttaville käyneen niin, että jossain vaiheessa vuosienkin päästä törmää saman miehen kanssa samaan tilanteeseen eli pettämiseen taitaa olla todella harvassa miehet jotka eivät toistaisi jossain vaiheessa ulkopuolista seuran hakua. Itse olisin halunnut uskoa ettei niin asia olisi muiden varoitteluista huolimatta, mutta se taitaa olla melkein väistämätön tosiasia kerran petettyä on helppo pettää uudelleen.
Niin. En sitten tiedä millainen herätyksen tapainen ahaa-elämys mieheen pitäisi salamana iskeä, että hän yhtäkkiä päättäisi, että "Ei perk*le, nyt en satavarmasti koskaan enää petä! Ja rakastan tätä ihanaa vaimoa yli kaiken, nyt ja aina!" Ja avioliiton vanha tuttu uskolinen rakkaus astuisi entisellään kuvioon mukaan...
Itse en ainakaan usko tuohon ihmeeseen. Aluksi minulla oli ikävä sitä alkuperäistä kultaa, mutta jotenkin alan hänet unohtaa. Tuo uusi sieluton ja häikäilemätän vieras tyyppi jyrää muistojen ylitse.
Kiinnijääminen on pettäjälle inhottava ja ärsyttävä ja stressaava kokemus, mutta jos salamyhkäiset sivusuhteet kiehtovat tarpeeksi, niin kyllä sen riskin ottaa uudestaan. Ottaa vain muista virheistään opikseen ja peittelee jälkensä entistä huolellisemmin...