Olen liki kolmekymppinen nainen, jolla ei ole perhettä eikä mitään aikomustakaan perustaa sellaista. Tässä iässä kuitenkin melkein kaikilla kavereilla alkaa olemaan lapsia, ja tuntuu kuin joka viikko tulisi uusia raskausuutisia jostain suunnasta. Ja mikäpä siinä - en kauheasti tykkää lapsista eli en osaa leperrellä enkä pitää vauvoja sylissä, mutta ilahdun vilpittömästi ystävien vauvauutisista. Ainoa ikävä asia on, että "lapsellisten" kanssa kasvaa niin helposti erilleen, mutta sellaista se elämä on.
Minä tykkään myös antaa pieniä lahjoja, ja äitinikin opetti aina minulle, että se on kiva tapa. Olen siis yleensä lähettänyt jonkin pienen kivan muistamisen vauvan syntymän johdosta, vaikkei kyseessä olisikaan mikään läheinen ystävä tai vaikkei minua olisikaan kutsuttu vauvakutsuille, kastetilaisuuteen, tms. Suurin osa läheisistä ystävistäni on nykyään brittejä tai saksalaisia, opiskelu- ja työsyistä, ja nämä kaikki ystävät ovat aina ilahtuneet ja kiittäneet lahjoista. Samoin tietysti omat sukulaiset. Siinä ei siis ole ollut ikinä mitään erikoista. Mutta nyt kolme tapausta koti-Suomessa on alkanut ihmetyttää.
Ensimmäinen tapaus oli entinen lapsuudenystävä, jonka kanssa olimme vauvasta asti ystäviä, kunnes yläasteen jälkeen menimme eri opiskelupaikkoihin ja yhteydenpito jäi. Hänen mummonsa asuu lähellä minua ja kertoi, että ex-ystäväni on saanut vauvan. Lähetin paljon terveisiä, ja sitten keksin ostaa pienen lahjan ja kirjoittaa onnittelukortin, jotka vein mummolle ja pyysin viemään mukanaan ex-ystävälleni. Mummo sanoi "aijaa, no jätä se tohon" (ei "kiitos" eikä mitään, mutta mitäs siitä). Ex-ystävästäni en kuullut enää mitään, ei edes "kiitos lahjasta" Facebookin kautta, mutta mitäs siitäkään. Mutta mikä omituisinta? Kun olemme sen jälkeen nähnyt kadulla, hän ei ole enää edes vastannut tervehdykseen. Mitä ihmettä?!
Toinen entinen koulukaveri, jonka kanssa olimme parhaita ystävyksiä lukiossa, sai myös vauvan. Hänen kanssaan olin vielä lapsen syntymän aikoihin hyvä ystävä, ja kun taas kerran mentiin kahville vähän ennen vauvan 1. syntymäpäivää, sanoin että minulla oli lahja, jonka voisin tuoda ohikulkiessani. Hän kutsui minut vauvan synttäreille - paitsi että paikalle saapuessani tajusin, että ei kutsunutkaan. Sukulaisille oli ollut varsinaiset synttärit, ystäville oli toiset kutsut, ja minulle yksinään kolmannet, eli kahvikupponen ja pala kakuntähteitä. Kupposen jälkeen olikin jo vauvan päiväunien aika ja minun tuli lähteä. Lahjaa hän ei avannut eikä kiittänyt, laittoi sen vain sivuun, eikä ole sen jälkeen ollut pahemmin yhteydessä. Taas kerran, mitä ihmettä?
Kolmas tapaus oli myös entinen lapsuudenystävä, vielä läheisempi kuin tuo ykkönen. Hän asuu kaukana, ja kuulin hänen äidiltään, että hän on saanut vauvan. Tämä oli vähän ennen joulua, joten lähetin vuosittaisen joulukortin mukana lahjan ja onnittelin uudesta perheenjäsenestä. Tarkistan aina joulukorttien osoitteet tiedustelusta, ja huomasin, että ystäväni oli muuttanut. En sitten kuullut tästäkään ystävästä mitään (ei normaalia joulukorttia, ei mitään kiitosta vaikka olemme Facebookissa "ystäviä"), joten aloin miettiä, mahtoiko paketti mennä edes oikeaan osoitteeseen vai jollekin samannimiselle samassa kaupungissa. Seuraavan kerran, kun näin ystäväni äidin, kysyin mahtoikohan joulutervehdykseni mennä perille. Äiti vastasi, "joo meni se... mutta mistä sait osoitteen?" ja voilà, ystäväni ei ole enää pitänyt yhteyttä. Jälleen kerran, mitä ihmettä?
Onko näissä vauvalahjoissa sitten jotain omituista? Ei siis itse lahjoissa (ihan tavallisia lahjoja vauvaliikkeistä: vauvanvaatteita, vauvakirjoja, pieniä lahjatavaroita), mutta koko antamisessa? Alkaa jo epäilyttää. Onko Suomessa sellainen ajatus, että vauvalahjojen antaminen on pelkästään läheisille, ja kaikki muu on outoa?
Vai onko minulla vain outoja "ystäviä"?!
Minä tykkään myös antaa pieniä lahjoja, ja äitinikin opetti aina minulle, että se on kiva tapa. Olen siis yleensä lähettänyt jonkin pienen kivan muistamisen vauvan syntymän johdosta, vaikkei kyseessä olisikaan mikään läheinen ystävä tai vaikkei minua olisikaan kutsuttu vauvakutsuille, kastetilaisuuteen, tms. Suurin osa läheisistä ystävistäni on nykyään brittejä tai saksalaisia, opiskelu- ja työsyistä, ja nämä kaikki ystävät ovat aina ilahtuneet ja kiittäneet lahjoista. Samoin tietysti omat sukulaiset. Siinä ei siis ole ollut ikinä mitään erikoista. Mutta nyt kolme tapausta koti-Suomessa on alkanut ihmetyttää.
Ensimmäinen tapaus oli entinen lapsuudenystävä, jonka kanssa olimme vauvasta asti ystäviä, kunnes yläasteen jälkeen menimme eri opiskelupaikkoihin ja yhteydenpito jäi. Hänen mummonsa asuu lähellä minua ja kertoi, että ex-ystäväni on saanut vauvan. Lähetin paljon terveisiä, ja sitten keksin ostaa pienen lahjan ja kirjoittaa onnittelukortin, jotka vein mummolle ja pyysin viemään mukanaan ex-ystävälleni. Mummo sanoi "aijaa, no jätä se tohon" (ei "kiitos" eikä mitään, mutta mitäs siitä). Ex-ystävästäni en kuullut enää mitään, ei edes "kiitos lahjasta" Facebookin kautta, mutta mitäs siitäkään. Mutta mikä omituisinta? Kun olemme sen jälkeen nähnyt kadulla, hän ei ole enää edes vastannut tervehdykseen. Mitä ihmettä?!
Toinen entinen koulukaveri, jonka kanssa olimme parhaita ystävyksiä lukiossa, sai myös vauvan. Hänen kanssaan olin vielä lapsen syntymän aikoihin hyvä ystävä, ja kun taas kerran mentiin kahville vähän ennen vauvan 1. syntymäpäivää, sanoin että minulla oli lahja, jonka voisin tuoda ohikulkiessani. Hän kutsui minut vauvan synttäreille - paitsi että paikalle saapuessani tajusin, että ei kutsunutkaan. Sukulaisille oli ollut varsinaiset synttärit, ystäville oli toiset kutsut, ja minulle yksinään kolmannet, eli kahvikupponen ja pala kakuntähteitä. Kupposen jälkeen olikin jo vauvan päiväunien aika ja minun tuli lähteä. Lahjaa hän ei avannut eikä kiittänyt, laittoi sen vain sivuun, eikä ole sen jälkeen ollut pahemmin yhteydessä. Taas kerran, mitä ihmettä?
Kolmas tapaus oli myös entinen lapsuudenystävä, vielä läheisempi kuin tuo ykkönen. Hän asuu kaukana, ja kuulin hänen äidiltään, että hän on saanut vauvan. Tämä oli vähän ennen joulua, joten lähetin vuosittaisen joulukortin mukana lahjan ja onnittelin uudesta perheenjäsenestä. Tarkistan aina joulukorttien osoitteet tiedustelusta, ja huomasin, että ystäväni oli muuttanut. En sitten kuullut tästäkään ystävästä mitään (ei normaalia joulukorttia, ei mitään kiitosta vaikka olemme Facebookissa "ystäviä"), joten aloin miettiä, mahtoiko paketti mennä edes oikeaan osoitteeseen vai jollekin samannimiselle samassa kaupungissa. Seuraavan kerran, kun näin ystäväni äidin, kysyin mahtoikohan joulutervehdykseni mennä perille. Äiti vastasi, "joo meni se... mutta mistä sait osoitteen?" ja voilà, ystäväni ei ole enää pitänyt yhteyttä. Jälleen kerran, mitä ihmettä?
Onko näissä vauvalahjoissa sitten jotain omituista? Ei siis itse lahjoissa (ihan tavallisia lahjoja vauvaliikkeistä: vauvanvaatteita, vauvakirjoja, pieniä lahjatavaroita), mutta koko antamisessa? Alkaa jo epäilyttää. Onko Suomessa sellainen ajatus, että vauvalahjojen antaminen on pelkästään läheisille, ja kaikki muu on outoa?
Vai onko minulla vain outoja "ystäviä"?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No täytyy myöntää, että ei itselläni ole tullut lähettäneeksi lahjaa muuta kuin läheisille ystäville. Ja voisi ehkä yllättääkin, jos joku lapsuuden ystävä, jonka kanssa ei muuten tekemisissä, tekisi noin. Mutta kyllähän siitä jokatapauksessa kiitettäisiin ja ilahduttaisiin eleestä! Että vielä vuosienkin jälkeen haluaa niin muistaa.
En tiedä. Ei taida varmaan kuulua ihan Suomen tapoihin, mutta on tossa kyllä jotain omituistakin.
Itse olen törmännyt samaan outouteen - jopa kummilapsemme äidin kohdalla, ei kiitetä lahjoista, ei ehditä millään juttelemaan puhelimessa ja kun luvataan soittaa takaisin niin puolen vuoden odottelun jälkeen tajusin ettei todellakaan aio soittaa. No lapsella on paljon muitakin kummeja, emme ole olleet liiemmin sen jälkeen yhteydessä. Emme kuulu kirkkoon joten emme ole virallisia kummeja vaan enempi "kummituksia", meidät haluttiin varmaan kummeiksi kun silloin meillä ei ollut vielä lapsia ja lahjatoiveet olivat luokkaa "pulkkaan aito lampaantalja". ARVAA OSTINKO?