Kun luen naistenlehtien juttuja tai joitakin naisnäkökulmasta toimitettuja parisuhdejuttuja täällä netissä, niin tulee mielikuva naisista parisuhdemarkkinoilla ikään kuin tavaratalossa. Tarkoitan, että nainen valitsee kulloisenkin elämäntilanteensa ja mieltymyksensä mukaan suhteen tyypin, keston ja miehen, jopa miehen etnisen alkuperän.
Esimerkiksi tyyliin "keväällä olin täynnä opiskelujani ja syksullä kiireet taas jatkuvat enkä ehdi parisuhteilla, mutta kesän ajaksi hankin kuuman seksisuhteen ruskeasilmäisen miehen kanssa". Ja ihme ja kumma, suhteellisen lyhyessä ajassa halutun tyyppinen suhde löytyy ja mies on kainalossa. Olen havainnut tätä jossain määrin myös tapahtuvan elävässä elämässä, vaikka epäilemättä lehtijutut ym. koskevat vain joitakin ideaaleja "sinkkuelämää"-tyyppejä.
Nainen siis voi nähdäkseni aika hyvin suunnitella koska on aika pidemmän parisuhteen, koska selibaattikauden, koska kaveriseksin ja koska yhdenyönsuhteiden aika, aina oman tunteensa ja elämäntilanteensa mukaan. Ja olen huomannut, että joskus tämä käy todella kätevästi. Jotenkin tulee jopa kylmä olo, kun tunnen pari naista jotka harrastavat tällaista laskelmointia, ottavat näitä kesämiehiä jotka syksullä heittävät pois kun pitää keskittyä taas uran luomiseen ja väitöskirjan tekemiseen.
Kontrasti on aika iso kun ajattelen mikä on oma ja useimpien miesten tilanne. Naissuhteita täytyy ottaa vastaan tarjonnan mukaan vaikka muuten olisi elämässä kuinka kiire ja paha paikka. Rakastuminen voi sekoittaa yhtäkkiä kaikki työkuviot juuri kriittisellä hetkellä. Ja silloin kun olisi hyvin aikaa ja tarvetta, niin naisia ei löydy mistään. Ja aina on sopeuduttava naisen päättämään suhteen laatuun ja kestoon. Jos itse haluaa parisuhdetta, niin nainen on saattanutkin olla liikkeellä vain kesäkissamielessä jne.
Olenko oikeassa? Onko naisilla todellakin huomattavasti suurempi vapaus säädellä parisuhde-elämäänsä kulloisenkin mieltymyksensä mukaan kuin miehillä?
Esimerkiksi tyyliin "keväällä olin täynnä opiskelujani ja syksullä kiireet taas jatkuvat enkä ehdi parisuhteilla, mutta kesän ajaksi hankin kuuman seksisuhteen ruskeasilmäisen miehen kanssa". Ja ihme ja kumma, suhteellisen lyhyessä ajassa halutun tyyppinen suhde löytyy ja mies on kainalossa. Olen havainnut tätä jossain määrin myös tapahtuvan elävässä elämässä, vaikka epäilemättä lehtijutut ym. koskevat vain joitakin ideaaleja "sinkkuelämää"-tyyppejä.
Nainen siis voi nähdäkseni aika hyvin suunnitella koska on aika pidemmän parisuhteen, koska selibaattikauden, koska kaveriseksin ja koska yhdenyönsuhteiden aika, aina oman tunteensa ja elämäntilanteensa mukaan. Ja olen huomannut, että joskus tämä käy todella kätevästi. Jotenkin tulee jopa kylmä olo, kun tunnen pari naista jotka harrastavat tällaista laskelmointia, ottavat näitä kesämiehiä jotka syksullä heittävät pois kun pitää keskittyä taas uran luomiseen ja väitöskirjan tekemiseen.
Kontrasti on aika iso kun ajattelen mikä on oma ja useimpien miesten tilanne. Naissuhteita täytyy ottaa vastaan tarjonnan mukaan vaikka muuten olisi elämässä kuinka kiire ja paha paikka. Rakastuminen voi sekoittaa yhtäkkiä kaikki työkuviot juuri kriittisellä hetkellä. Ja silloin kun olisi hyvin aikaa ja tarvetta, niin naisia ei löydy mistään. Ja aina on sopeuduttava naisen päättämään suhteen laatuun ja kestoon. Jos itse haluaa parisuhdetta, niin nainen on saattanutkin olla liikkeellä vain kesäkissamielessä jne.
Olenko oikeassa? Onko naisilla todellakin huomattavasti suurempi vapaus säädellä parisuhde-elämäänsä kulloisenkin mieltymyksensä mukaan kuin miehillä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et ole oikeassa, ja olet. Joillain miehillä ja naisilla on todella tällainen vapaus, ja siis, kyllä, niitä tyyppejä löytyy sekä että. Jotkut käyttäytyvät noin ja jotkut ei. Jotkut halutaan nähdä tuollaisina ja jotkut ei.
Suhteelle täytyy myös aina olla joku "tilaus" ja jokaisella on ihanteensa, minkä mallista sitten yleensä haetaankin. Siksipä haaveilu parisuhteesta ruskeasilmäisen kanssa, johtaa siihen, koska katselee avoimin mielin ruskeasilmäisiä ja odottaa ihastuvansa sekä vasta ihastusta: toimii sen mukaan että niin käy.
No, kaikilla ei käy flaksi, jotkut ovat huono-onnisia seksin ja suhteitten kanssa. Miksi, no, jaa-a. Teorioitahan on monia ja kuka syyttää ketäkin, mutta kai se loppujen lopuksi on enimmäkseen säkä kysymys, kun sekä miehissä että naisissa näitä huono-onnisia on, tai joitten täytyisi ns. tyytyä tarjontaan.
Suhteita ei tarvitse ottaa vastaan, itsekin olen 4 vuotta ollut yksin: minulla on työt pahassa vaiheessa ja suhde ei nyt sovi sekoittamaan. Pikkuhiljaa olen taas miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, mutta jos aikoo edetä kunnianhimoisesti, täytyy olla tarkka mihin ja keneen sitä energiaansa laittaa. Naiset yleensä tukee miestä urallaan, toisin kuin miehet naista. Naisen pitäisi siis olla vielä tarkempi. Tosin, koska naiset yleensä/monesti (eivät aina) tukevat miestä, heillä parisuhde on helpompi valinta; sehän menee edelle eniveis (ei aina eikä kaikilla).
No mitä tulee tyypin valintaa; se pitäisi olla miehilläkin selvä asia. Et kai sä nyt mitä tahansa huoli, kuka ei edes kiinnosta. Kiinnostusta pitää osoittaa niille, kenestä on kiinnostunut, etsiä suhdetta missä vastapuolella on samat halut. Jos se haluaa kesäromanssin, kun ollaan asiasta rehellisiä, niin ottaa se, jos muuta, niin... Kyllä miehetkin ihastuvat erilaisiin tyypppeihin ja yrittävät valita puolisonsa, - toivottavasti, sen mukaan, eikä epätoivonsa mukaan "kunhan tossa joku on" tai sitten se on kyllä omaa valintaa olla hieman höntti! Ei yksin nyt niin paha ole olla, että kuka tahansa pitää kelpuuttaa.
Ne miehet, ketkä osaavat tutustua ihmisiin, osaavat ikäänkuin iskeä haluamiaan naisia ja olla tilauksessaan rehellisiä saavat saman vapauden. Yleensä nämä miehet (ja ne naiset) ovat ulospäin suuntautuneita, sosiaalisia tyyppejä, jotka myös tapaavat enemmän ihmisiä (vaihtoehtoja). Osa heistä pelaa, osa on rehellisesti sitä mitä ovat. Usein nämä tyypit ovat selkeästi kiinnostuneita siitä kenestä ovat, flirttailevat tälle, ja kuitenkaan eivät painosta. He uskaltavat tehdä aloitteita ja siis saavat sen mitä etsivät.
Minusta näät asiat yksipuolisesti ja unohdat että niissä suhteissa on kaksi ja jokainen valitsee suhteensa itse. Aina on halueroja, ja ihmiset etsivät eri asioita, pitää pitää silmät ja korvat auki. Mutta kuten olet huomannut, kaikilla sitä valinnan varaa vaan ei niin paljon ole, ja semmosta se on. Voi, voi. Mua ei harmita, mä osaan elää asian kanssa ja siltikin valitsen. Ehkä lopultakin kyse on suurimmaksi osaksi valinnoista.
On se totta.
Varsinkin vanhemmalla iällä sitä ei edes usko niihin nuoruuden haaveisiin, mutta kun on enemmän vapaa-aikaa iskee se kaipaus toisen ihmisen lähelle. Kuitenkin koska kyynisyys on osa identtiteettiä omaa sisintään suojelee niin ettei päästä tunteita peliin koska luottamus pitkästä suhteesta on kuollut.
Niitä pitkiäkään ja hyviä suhteita kun ei ympäristössäkään ole mitenkään isosti tarjolla, mutta huonoja on helvetin paljon. Eli mies otetaan kun se suhteen kaipuu iskee ja kyllä se suhde näyttää minkälaista oikeasti on olla suhteessa mieheen. alussa mies raivaa tilaa naiselle ja antaa vapaa-aikansa ( aina kun nainen haluaa) kun suhde vakiintuu niin mies olettaa että naiselle riittää se aika mikä jää yli kaikelta muulta.
Eli keskimäärin kesäkissa jaksaa pitää sitä naista 1:nä ja kun se into hiipuu on aika potkia kesämies pois.
Se ero siinä on että nainen ei koskaan anna itsensä rakastua vaan pikkuinen ihastus voi tulla kivasti lisänä. Mutta sydäntä ei kannata koskaa uhrata, silloin pitäisi jo uskoa että myös miehen rakkaus voi kestää pitkään.
Mies jaksaa panostaa ja olla ihana noin max 6 kk ja kun mies alkaa luottamaan suhteeseen niin silloin se menee päin helvettiä. Ihan huvikseen kysy naiselta joka on ollut miehen kanssa 10 v onko mies yhtä ihana tai ihanampi nyt kuin silloin kun tapasivat.... Silloinen unelma mies on nykyisin se vähemmän unelma....
Kai se on totta ja vittumaista onkin. Käytetätään hyväksi kuin mitäkin...koettu on.
Ehkä nautii huomiosta tai jostain, mutta itsestään ei anna palaakaan.
terv rakastunut, joka ei hetkeksi sulle rupia.
Naiset on mulkkuja. Seuraavalla kerrallalla juoksen karkuun niin pitkälle kuin jalat kantaa.
jatkuvasta ihanuudesta. Herää todellisuuteen!
tuollaisia naisia huoriksi.
Ja niin kyllä sanotaan nytkin :) Ainahan tullaan sanomaan, ainakin kaikki järkevät ihmiset tulee.