tämä ei ole provo eikä trolli vaan ihan oikeasti mietin tätä:
Parasta ystävääni lukuun ottamatta läheisimmät ystäväni ovat homoja. Silloin harvoin kun käyn klubeilla, käyn mieluiten homobaareissa. Mieluisin seksifantasiani on threesome eli minä ja toinen nainen miehen kanssa. No, siinä on se mies mukana, mutta... Olin kerran lähellä toteuttaa tuon fantasian, mutta se toinen nainen löikin jarrut päälle.
Olen jo kantapään kautta niiiiin moneen kertaan nähnyt, että suhteeni miehiin eivät tule kestämään, että en jaksaisi enää hakata päätäni seinään. Jo silkka habitukseni on sellainen, etteivät miehet kiinnostu (lyhyet hiukset, ei meikkiä, ei mekkoja tai hameita vaan useimmiten farkut).
Eli: olen viime vuosien ajan ajatellut että tyydyn yksinoloon ja nautin elämästäni tällaisena kuin se on. Mutta... voisiko vastaus läheisyyden kaipuuseen löytyäkin naisesta?
Ihastun usein naisiin, mutta en ole koskaan ajatellut sitä asiana, joka johtaisi parisuhteeseen. Ihastumiseni on pikemminkin sellaista, mitä suunnataan nuorina idoleihin (= ihastumisen kohteet ovat etäisiä ja saavuttamattomia). Tiedän myös, ettei lesbopiireissä pidetä naisista, jotka haluavat vain kokeiluja - ei tietenkään, kukapa haluaisi olla toiselle vain kokeilu! Ja tiedän myös, että siellä on omat alakulttuurinsa joihin en halua sekaantua (bi-poikaystäväni ex-kumppani oli kovan luokan S/M-harrastaja ja se ehkä vaikuttaa liikaakin mielikuvaani homo/lesbokulttuurista).
Tähän kysymykseen tuskin tulee vastauksia tältä palstalta, mutta onko kukaan täällä löytänyt kumppania samasta sukupuolesta? Siis edes tilapäisesti, koska onnellisesti parisuhteessa olevat tuskin tänne kirjoittelevat.
Parasta ystävääni lukuun ottamatta läheisimmät ystäväni ovat homoja. Silloin harvoin kun käyn klubeilla, käyn mieluiten homobaareissa. Mieluisin seksifantasiani on threesome eli minä ja toinen nainen miehen kanssa. No, siinä on se mies mukana, mutta... Olin kerran lähellä toteuttaa tuon fantasian, mutta se toinen nainen löikin jarrut päälle.
Olen jo kantapään kautta niiiiin moneen kertaan nähnyt, että suhteeni miehiin eivät tule kestämään, että en jaksaisi enää hakata päätäni seinään. Jo silkka habitukseni on sellainen, etteivät miehet kiinnostu (lyhyet hiukset, ei meikkiä, ei mekkoja tai hameita vaan useimmiten farkut).
Eli: olen viime vuosien ajan ajatellut että tyydyn yksinoloon ja nautin elämästäni tällaisena kuin se on. Mutta... voisiko vastaus läheisyyden kaipuuseen löytyäkin naisesta?
Ihastun usein naisiin, mutta en ole koskaan ajatellut sitä asiana, joka johtaisi parisuhteeseen. Ihastumiseni on pikemminkin sellaista, mitä suunnataan nuorina idoleihin (= ihastumisen kohteet ovat etäisiä ja saavuttamattomia). Tiedän myös, ettei lesbopiireissä pidetä naisista, jotka haluavat vain kokeiluja - ei tietenkään, kukapa haluaisi olla toiselle vain kokeilu! Ja tiedän myös, että siellä on omat alakulttuurinsa joihin en halua sekaantua (bi-poikaystäväni ex-kumppani oli kovan luokan S/M-harrastaja ja se ehkä vaikuttaa liikaakin mielikuvaani homo/lesbokulttuurista).
Tähän kysymykseen tuskin tulee vastauksia tältä palstalta, mutta onko kukaan täällä löytänyt kumppania samasta sukupuolesta? Siis edes tilapäisesti, koska onnellisesti parisuhteessa olevat tuskin tänne kirjoittelevat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.