Hei... Toivottavasti joku osaisi auttaa. Eli, mietin menneisyyttäni joka päivä, kaikkea mitä olenkaan tehnyt väärin (ainakin kuvittelen monet asiat vääriksi.) En osaa elää tässä hetkessä ja nauttia elämästä. Pelkään mennä julkisille paikoille, koska vanhan tutun näkeminen saa minut erittäin ahdistuneeksi. Pelkään että he tulevat juttelemaan tai edes näkevät minut. Olenko ihan outo?
Pelkään myös menettäväni rakastettuni, hän on se joka tekee elämästäni erityistä. Suhteemme on todella erityinen, turvallinen ja ihana. Olemme seurustelleet 1,5 v. Pyrin olemaan hänelle täydellinen puoliso, ja saan huonon omatunnon pienimmästäkin virheestä jonka teen. Vaadin itseltäni ihan liikaa ja ymmärrän sen, mutten voi tehdä asialle mitään.
On todella kurjaa kun koko kesä on mennyt murehtiessa... Osaan tietysti pitää hauskaa ja olen iloinen, mutta sisimmässäni tuntuu usein olevan joku huonosti. Joskus jos ajattelen jotain asiaa ihan vahingossa, ja tiedän sen olevan väärin, se jää mieleeni pyörimään TODELLA pitkäksi aikaa, ja se tuntuu hirveältä. Luulen ajattelevani tahallaan sitä ja saan taas huonon omatunnon.
Minulla ja rakkaallani oli alkuaikoina vähän kinaa menneisyydestäni, sillä hän oli aika herkkä ja mustasukkainen minun suhteen, koska oli vastarakastunut. Hänelle oli vaikeaa hyväksyä silloisia miespuolisia kavereitani (en ole enää yhteyksissä heihin). Nykyään emme onneksi riitele paljoa :-)
Onkohan nuo riidat jättäneet "traumoja?" Ei mitään oikeita traumoja, mutta sellaisia ilkeitä jälkiä. Voi myös olla, että mieheni silloinen syyttäminen sai minut tuntemaan menneisyyteni kamalaksi ja hirvittäväksi, vaikka se ei monen mielestä sitä ole.
Olisin superkiitollinen jos joku osaisi/jaksaisi vastata :-)
Pelkään myös menettäväni rakastettuni, hän on se joka tekee elämästäni erityistä. Suhteemme on todella erityinen, turvallinen ja ihana. Olemme seurustelleet 1,5 v. Pyrin olemaan hänelle täydellinen puoliso, ja saan huonon omatunnon pienimmästäkin virheestä jonka teen. Vaadin itseltäni ihan liikaa ja ymmärrän sen, mutten voi tehdä asialle mitään.
On todella kurjaa kun koko kesä on mennyt murehtiessa... Osaan tietysti pitää hauskaa ja olen iloinen, mutta sisimmässäni tuntuu usein olevan joku huonosti. Joskus jos ajattelen jotain asiaa ihan vahingossa, ja tiedän sen olevan väärin, se jää mieleeni pyörimään TODELLA pitkäksi aikaa, ja se tuntuu hirveältä. Luulen ajattelevani tahallaan sitä ja saan taas huonon omatunnon.
Minulla ja rakkaallani oli alkuaikoina vähän kinaa menneisyydestäni, sillä hän oli aika herkkä ja mustasukkainen minun suhteen, koska oli vastarakastunut. Hänelle oli vaikeaa hyväksyä silloisia miespuolisia kavereitani (en ole enää yhteyksissä heihin). Nykyään emme onneksi riitele paljoa :-)
Onkohan nuo riidat jättäneet "traumoja?" Ei mitään oikeita traumoja, mutta sellaisia ilkeitä jälkiä. Voi myös olla, että mieheni silloinen syyttäminen sai minut tuntemaan menneisyyteni kamalaksi ja hirvittäväksi, vaikka se ei monen mielestä sitä ole.
Olisin superkiitollinen jos joku osaisi/jaksaisi vastata :-)
Vastaukset 1
Vanhimmat
väärä osasto