Minulla on ollut pari ystävänhakuilmoitusta netissä, joihin olen saanutkin aina muutamia vastauksia. Ihmettelen vain yhtä asiaa, että miksi yhteydenpito on aina loppunut heidän osalta kun on käynyt ilmi oma koulutustasoni/ammatti. Sitä ennen on voitu vaihtaa useampikin meili. Olen kiinnittänyt huomioni, että lähes kaikilla vastanneilla oli akateeminen koulutus. Kysymys: Eikö akateemisille ihmisille kelpaa ystäväksi normi ammattikoulun käynyt nainen? Ilmeisesti kaikki ajattelee, että turha jatkaa kirjoittelua, kun todennäköisesti oltaisi ihan eri aaltopituudella ja kiinnostuneita eri asioista? Onko asia oikeasti noin?
Miksi en kelpaa ystäväksi?
-----
6401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni on sellainen käsitys, että "akateemisesti koulutetut" ihmiset ovat melkoisen "luokkarasistista" porukkaa. Kai ne pitää itseään parempina kuin muut, sellaisen käsityksen olen itse aikojen saatossa saanut.
Paljonhan näitä juttuja kuulee.
Toimii myös toisinpäin, eli monesti huomaa miten jotkut vähemmän kouluttautuneet tai ammatillisen koulutuksen omaavat luulevat, että akateemisen koulutuksen saaneet ovat jotenkin erilaisia ja heidän luullaan pitävän itseään jotenkin parempina, vaikka näin ei todellakaan monesti ole. Omalla kohdallani pitäisin vähän outona sitä jos pitäisin itseäni muita parempana vain siksi, että olen aikoinani päättänyt mennä yliopistoon lukemaan ainetta x. Sehän on vain yksi pieni osa minua ja elämääni. Uskon etten ole ainoa näin ajatteleva korkeakoulussa opiskellut henkilö.
No en mäkään ole kelvannut, vaikka koulutuksista ole mitään puhetta kerinnyt vielä edes ollakaan, on vaan vaihdettu yks viesti puolin ja toisin ja homma kuihtunut siihen. Eli syynä ei tosiaan välttämättä ole koulutus ja pitäisin hyvin outona sitä jos olisi. Niin, en sitten tiedä mikä se syy on, onko se vaan se, että ei jaksetakaan loppujen lopuksi tutustua uuteen ihmiseen, onko se sitten jotenkin niin pelottavaa tai vaivalloista. Itse olen mielestäni kirjoittanut ihan mukavia viestejä, kertoillut vähän itsestäni ja kysellyt jotain, mutta en liian henkilökohtaisia, silti se ei ole kelvannut.
Niin, voi se olla niinkin, ettei vastaamattomuudella ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Ehkä masennus, väsymys, kiire aiheuttanut sen, että vastaaminen jäänyt liian pitkäksi aikaa roikkumaan, ja sitten ei ole enää kehdannut vastata. Itselle käynyt pari kertaa näin. :(
Ihmisillä on tapana luokittaa mihin kuuluu ja mihin ei ja voiko sellaisen kannsa enään ystävyyttä pitää.
Ystävyyttä halutaan ystäviä löytää. Vaihtaa sanoja asioita tuntea mielihyvää ja jakaa omia sanoja. Ystävän löytäminen on kuin onnen kauppaa. Vielä enemmän joutuu tekemään työtä jos löytää ystävän jolle voi löytää sanojaan tunteitaan kertoa. Välillä voi sattuakkin ja välillä sanat tuottavat mielihyvää. Se on oikeata ystävyyttä kun hyväksytään ihmisen erilaisuus sanojen herkkyydestä mielen tunteisiin. Ystävyys on ensiaskel löytää kirjeitse uutta ystävää. Vaikeata se on enkä tiedä mistä narusta pitäisi vetää kun ei enään kirjoiteta. Halutaanko leijailla pintaliitoa ja kaikki on oltava aina vaan kivaa. Minusta ystävyyteen mahtuu kaikkea ja jos erimielisyyttä tulee on molempien katsottava peiliin ja pyrittävä sopimaan asiat uudelleen. Tämä on syvällistä keskustelua jos siinä onnistutaan se synnyttää ystävyyden. Sellaistahan on oikeassakin elämisessä elämän onnet ja varjot seuraa aina mukana, on vain löydettävä se uudenlainen ajattelu ja luotava ystävyyteen kestävä yhteinen tie. Elämä on elämistä varten ja ystävän kanssa siitä saa kaksin verroin parempaa.
Oletko ajatellut laatia persoonallisemman ystävänhakuilmoituksen? Niitä ns. vääriä tyyppejä tulee vastaan vähän samaaan tyyliin kuin mainostaisit iglua Honolulussa kätevänä asumismuotona- jos ymmärrät, mitä ajan takaa?
Kokeilin itse joitakin vuosia sitten kahdenlaista tapaa ilmoittaa eli toinen oli melko pelkistetty ja asiallinen,josta seurasi ei sopivia yhteydenottoja ja niistä jäävä tunnelma oli kuvailemasi kaltainen. Toinen taas painotti sitä, joka todellakin olen rehellisesti ja suoraan. En kirjoittanut harrastelistaa,enkä odotuksia toisesta, vaan kerroin miten rakastan kirjoittamista ja millainen minä pohjimmiltani olen. En asettanut minkäänlaisia rajoituksia vastaajille ja annoin ns. tuulen vapaasti tuoda, mitä tuo ja todellakin sain yhden aivan ihanan meilikaverin,joka toi aivan uutta sisältöä elämääni. Meillä oli tiukka ehto, ettemme ikinä tapaa ja siitä on tullut vuosien saatossa hauska juttu, koska kaverini näkyy välillä julkisuudessa.
Toki sain muitakin vastauksia, sympaattisia, ja pidin kolmen muun kanssa yhteyksiä, mutta aika kulutti ne kaveruudet pois, mutta kaikkia kontakteja yhdisti vilpitön halu kirjoittaa ja jakaa monenlaisia ajatuksia keskenään.
Hyvä "markkinointi" perustuu siihen, että laatii ilmoituksen mistä itsekin tykkäisi ja siihen luottaisi :)
Älä siis anna periksi ja lopeta analysoimasta tyyppejä, jotka eivät sinulle todellakaan olisi olleet sopivia. Olet arvokas sellaisena kuin olet ja vähän erehdyit asiasi kanssa, joten eikun uutta ilmoitusta peliin.