Ihastuin muutama vuosi sitten aivan väärään ihmiseen ja nyt kärsin siitä nahoissani. Minusta oli nimittäin kiinnostunut kaksi ihmistä: Mies, joka kohteli minua kuin kukkaa kämmenellä, jonka kanssa oli aina hauskaa eikä hän painostanut mihinkään. Hän olisi ollut aivan unelmieni mies. No, en tuntenut tuolloin minkäänlaista vastakaikua vaan ihastuin toiseen, jonka kanssa olen sitten jakanut jos jonkinmoisia vuosia. Enemmän ja vähemmän tappeluita, pelkoa jättämisestä ja paljon paljon itkua. Silti sokeana uskoin aina vaan, että löysin elämäni kumppanin ja hän muuttuu.
Nyt olen kuitenkin tämän vuoden puolella huomannut, kuinka olen jo varmaan muutaman vuoden ollut ihastunut tähän toiseen. Kuinka kylmästi hänelle teinkään. Hän olisi ollut juuri sellainen mies elämääni, jota halusin. Aivan täydellinen minulle. Ja kuinka annoinkaan hänen mennä? Nyt kärsin ja kovasti kärsinkin. Ennen ihastus oli jopa ihanaa, pientä piristystä, mutta nyt itken yksin ja menen sekaisin nähdessäni hänet. En tiedä miten jatkaa, koska tahtoisin olla tämän toisen kanssa, mutta tuskinpa hän enää minusta välittää. Särjin kuitenkin hänen sydämensä ja siitä on jo vuosia. Pelkään myös lähteä nykyisestä suhteesta, koska kuitenkin edelleen toivon miehen muuttuvan ja rakastankin häntä... En vain tiedä onko nykyinen minulle kumminkaan oikea.
Menisipä nämä tunteet ohi! Miten te muut olette toimineet vastaavassa..?
Nyt olen kuitenkin tämän vuoden puolella huomannut, kuinka olen jo varmaan muutaman vuoden ollut ihastunut tähän toiseen. Kuinka kylmästi hänelle teinkään. Hän olisi ollut juuri sellainen mies elämääni, jota halusin. Aivan täydellinen minulle. Ja kuinka annoinkaan hänen mennä? Nyt kärsin ja kovasti kärsinkin. Ennen ihastus oli jopa ihanaa, pientä piristystä, mutta nyt itken yksin ja menen sekaisin nähdessäni hänet. En tiedä miten jatkaa, koska tahtoisin olla tämän toisen kanssa, mutta tuskinpa hän enää minusta välittää. Särjin kuitenkin hänen sydämensä ja siitä on jo vuosia. Pelkään myös lähteä nykyisestä suhteesta, koska kuitenkin edelleen toivon miehen muuttuvan ja rakastankin häntä... En vain tiedä onko nykyinen minulle kumminkaan oikea.
Menisipä nämä tunteet ohi! Miten te muut olette toimineet vastaavassa..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi kuule ihan samat fiilikset täälläpäin. Ei mitään mahdollisuutta saada tätä paremmaksi vaihtoehdoksi huomaamaani miestä takaisin joten kärjistelen huonossa suhteessa yksinäisyyden pelon vuoksi.
Voihan sitä tiedustella mitä se toinen tuntee. Mikäli jotain voisi olla niin mikä estää? Huonossa suhteessa ei välttämättä kannata olla ja sellainen stressaa. Ihminen tarvitsee kasvaakseen itselleen tilaa eikä sellaista tule jos loikkaa aina vaan suhteesta toiseen. Hetken itsensä kanssa oleminen antaa selvyyttä sille mitä oikeasti itse haluat ja mitä et.