Olen 4 vuotta seurustellut poikaystävän kanssa. Nyt puoli vuotta asuttu samankaton alla. Olen oppinut tuntemaan hänet paremmin ja hän myös minut. Hän rakastaa minua ja minä myös häntä.Mutkia on ollut matkassa jonkun verran mutta niistä on selvitty. Ongelma oli luottamuksessa. Hänen oli alussa niin vaikea luottaa minuun ja hän suorastaa vahti tekemisiä , eikä niin kovin helpolla päästänyt minua lähtemään kaverin kaa viettää iltaa ulos ja toinen asia oli, että hän oli mustasukkainen ja epäilevä minua kohtaa, kun minulla on myös mieskavereita ystävänäni. Meni todella pitkään että sain hänen luottamuksen. Osa syynä on, se että hän viittasi siihen mitä hän aikasemmin oli exän kanssa kokenut. Exä petti häntä aika pahasti, joten hänen oli vaikea suhteen alkuaikoina luottaa minuun. Jouduin monta kertaa sanomaa hänelle, että minä en ole sinun exä!! .Tosin kerran menin munamaan luottamus asian, kun tanssin hänen kaverinsa kanssa, mutta se minusta ei kuulostanut pettämiseltä, mutta poikaystävästäni se oli pettämistä. Hirvee sotahan siitä synty, mutta kuitenkin kun hän välitti minusta paljon pystyi antamaan anteeksi. Tän luottamuksen kanssa on menty ylä ja alamäkeä Olen taistellut että hän oppisi minuun luottamaan ja siinä meni pitkään että sain luottaa minuun täysin.. Olen itsekkin petettty. Seurustelin aikasemmin vuoden exän kanssa ja exä petti minua minun kaverin kanssa baarissa. Tanssivat yhdessä. Se syhde kariutui sitten siihen iltaa. Nyt on tilanne niin, että poikaystäväni luottaa minuun, mutta en ole aivan varma asiasta.
Tapasin kotiapaluu reissulla erään mukavalta oloisen miehen, hän alkoi lähestyä minua ja juttelemaan minun kansa niitä näitä. Jäimme pitemäksi aikaa juttelee. Aijoin vaan olla ystävällinen hänelle ja jutella.
Juttelu kuitenkin päätyi siihen,että hän oli kiinnostunut minusta ja kyseli minun ihmissuhderintamaa.
Tottakai kerroin hänelle että seurustelen ja minulla on vakkari parisuhde, joka on kestänyt 4 vuotta.
Hän todellakin ymmärsi tilanteen ja sanoi että ei halua mitenkään sotkeutua meidän väliin. Keskustelu otti uuden suunnan ja keskustelimme parisuhteesta jne. Hänen tarkoitus oli vaan jutella kanssani ja hän halusi juttelu seuraa, koska hän tunsi olonsa yksinäiseksi, sekä hän kertoi , että hän on aina ollut yksinäinen ja syrjitty. Hän vaikuttikin mukavalta tyypiltä ja hän myös sanoi minua erikoiseksi persoonaksi.Hän sanoi myös, että voisi nähdä poikaystävänkin ja yhdessä viettää aikaa. Sattuipa sitten poikaystäväni soittamaan minulle ja kyseli mihinkö oikein olin jäänyt. Kangistelematta kerroin uudesta tuttavuudesta, mutta poikaystäväni käytös hämmensi minua. Hän sulki nopeaan puhelimen ja enkä saanut selittää tilannetta.
Kotia palattuani hän oli todella vihainen ja sanoin että mee vaan sen miehes luokse, kun häntä enää et tarvitse. Sanoin hänelle suoraan että etkö sä tiedä miten paljon välitän siitä, hän väitti tietävän...
Hän ei kuulemma yhtään hyväksy uusia miestuttavia minulle, syynä on,että ystävyys suhteet hänen mielestään ei kestä ystävinä vaan se helposti menee pidemmäksin Poikaystäväni ei ole itse kokenut sellasta , mutta hänen kaverinsa kyllä. Joten kysyn nyt teiltä,että teinkö oikein kun lopetin poikaystäväni takia tapaamisen tähän mieheen ?? Sanoinkin tälle uudelle miestuttavalla että emme voi nähdä tämän jälkeen ja se on parempi hänelle ja minulle. Hänen itseäänn takia ja minun...
Tapasin kotiapaluu reissulla erään mukavalta oloisen miehen, hän alkoi lähestyä minua ja juttelemaan minun kansa niitä näitä. Jäimme pitemäksi aikaa juttelee. Aijoin vaan olla ystävällinen hänelle ja jutella.
Juttelu kuitenkin päätyi siihen,että hän oli kiinnostunut minusta ja kyseli minun ihmissuhderintamaa.
Tottakai kerroin hänelle että seurustelen ja minulla on vakkari parisuhde, joka on kestänyt 4 vuotta.
Hän todellakin ymmärsi tilanteen ja sanoi että ei halua mitenkään sotkeutua meidän väliin. Keskustelu otti uuden suunnan ja keskustelimme parisuhteesta jne. Hänen tarkoitus oli vaan jutella kanssani ja hän halusi juttelu seuraa, koska hän tunsi olonsa yksinäiseksi, sekä hän kertoi , että hän on aina ollut yksinäinen ja syrjitty. Hän vaikuttikin mukavalta tyypiltä ja hän myös sanoi minua erikoiseksi persoonaksi.Hän sanoi myös, että voisi nähdä poikaystävänkin ja yhdessä viettää aikaa. Sattuipa sitten poikaystäväni soittamaan minulle ja kyseli mihinkö oikein olin jäänyt. Kangistelematta kerroin uudesta tuttavuudesta, mutta poikaystäväni käytös hämmensi minua. Hän sulki nopeaan puhelimen ja enkä saanut selittää tilannetta.
Kotia palattuani hän oli todella vihainen ja sanoin että mee vaan sen miehes luokse, kun häntä enää et tarvitse. Sanoin hänelle suoraan että etkö sä tiedä miten paljon välitän siitä, hän väitti tietävän...
Hän ei kuulemma yhtään hyväksy uusia miestuttavia minulle, syynä on,että ystävyys suhteet hänen mielestään ei kestä ystävinä vaan se helposti menee pidemmäksin Poikaystäväni ei ole itse kokenut sellasta , mutta hänen kaverinsa kyllä. Joten kysyn nyt teiltä,että teinkö oikein kun lopetin poikaystäväni takia tapaamisen tähän mieheen ?? Sanoinkin tälle uudelle miestuttavalla että emme voi nähdä tämän jälkeen ja se on parempi hänelle ja minulle. Hänen itseäänn takia ja minun...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siis...tanssiminenki on pettämistä?? Ymmärsinkö siis oikein? Noo...meikä on sitten pettänyt siippaa mennen tullen, jos tuollaisetkin lasketaan pettämiseksi...:D
Aika ahdasmieliseksi koen kyllä suhteenne, jos ei saa toisille ihmisillekkään puhua.
Miten sä voit työkavereittenkaan kans edes kahvilla käydä, jos sekin on pettämistä?
Pitäähän sitä herranen aika nyt ihmissuhteita olla jokaisella, ja kumpaakin sukupuolta!
Miehesi on sairaan mustasukkainen ja itse kyllä pistäisin tuollaisen ukon ruotuun!
Voit olla varma, että suhteenne tukehtuu aikaa myöten tuollaiseen kyyräämiseen, ei sitä kukaan jaksa!
Minulla on jäljellä monta miesystävää nuoruudestani ja töistä, eikä ole koskaan kenenkään kanssa menny sänkykamari tasolle, joten miehesi ON väärässä!
Tuo on vain omistushalua mieheltäsi, eikä sinun pidä siihen suostua! Miehesi tarvitsee ammattiauttajaa, jos ei muuten sitä tajua!
Kyllä itse ainakin tajusin tilanteen niin, että tanssiminen muitten ihmisten kanssa on pettämistä, mutta se on eri asia kenenkä kanssa tanssii. Miten tossa kerroinkin, että humalapäissäni menin vahingossa hänen kaverinsa kansa tanssimaan. Sitä pitää miettiä omalta kantilta, että miltä tuntuu jos poikaystäväni tanssisi muitten naisten kanssa. Vastaus olisi niin, että kuhan mä tiedän siitä asiasta ja se ei menis pidemmälle. Eli ei minua häiritsi.. siinä olet kyllä oikeessa, että suhteemme on aika ahdasmielistä. onneksi hän kuitenkin hyväksyy nämä kavereitten poikaystävät, jotka ovat minullekkin kavereita, jopa todella hyviä ystäviä. sen puoleen ihmissuhteita on kavereitten kautta molemmin puolin, mutta nyt on kysymys aivan tuntemattomasta miehestä meille molemmille, sen puoleen ymmärrän, jos yksi kaks tutustun aivaan tuntemattomaan mieheen ja alan sen kaa hengailla. kyllähän se voi tuntua oudolta hänen mielestään. Tohon en osaa sanoa, että miten hän suhtautuisi, jos lähtisin työkaverin, joka on mies kahville... ja totta on myös se,että hän on kyllä hirveän omistushaluinen. Tietenkin hän pelkää minut menettäneen, kun hän niin välittää minusta. Ja toinen tosi asia on,e ttä ei tämä hänen mustasukkaisuus ole normaalia kyllä. Haluaisin hänen kanssaan ollaja en haluaisi pilata pitkää suhdetta, mutta pidemmän pääälle alkaa ahdistaa toi omistushaluisuus ja mustasukkaisuus. onko mitään keinoja millä voisin pelastaa suhteemme vai onko se sitten vaan kerrasta poikki?
niin, että asia tulee selväksi kaikille en törmännyt tähän mieheen missään illan rienoissa baarissa, vaan työmatkallani kotia.Se mies oli selvinpäin..
ei noita illanviettomiehiä oteta "ystäviksi".
tökaverit ja muut ova asia erikseen.
itse en TOD hyväksyisi jos vaimo kertoisi että tapas hurvittelureissulla kivan miehen ja että aikovat pitää yhteyttä. jos haluaa tuollaisiin pitää yhteyttä niin saa pitää, mutta sen jälkeen mennäänkin sinkkuna.
haluat olla lopun elämäsi miehesi kanssa..
en kyllä sekottais yhtään ihmistä lisää ja kuintenkin et ollut vielä minkäänlaisessa sidoksessa mieheen jonka tapasit.
olen itse mustasukanen ja meillä on säännös ettei minulla mies- ja hällä nais- kavereita.
kun hänkin on ollut vähän mustasukkanen.
minusta asia on ihan sinusta kiinni jos olet taistellut luottamuksen edestä luulen, että et halua yhtään ihmistä enään sekoittamaan asioita vaikka oisi ulkpuolisia.
ja luottamus ei ole vielä niin vakaalla pohjalla että taistelu ei ole vielä käyty.
100% luottamus on aikas vaikee ansaita, koska siihen pohjautuu sinun luottaminen ja miehesi itsevarmuus.
se että sanontaan että itseään pitää oppia rakastaa että pystyy rakastamaan muita.
niin tässä parisuhde jutussa se pitää varsinkin jos ei pysty itseään rakastamaan aattelee ettei minä riitä hänelle että löytää paremman, jolloin mustasukkaisena sitä tulee tehtyä ei mielyttäviä asiota rakkaalle eli riiteleen vaikuttaa tekemisiin varmistakseen luottamus, viemään uhatut ystävät. ainoo asia on se että meidän tapauksessa, minäkin olen kaikista niistä valmis luopumaan
minusta tasa arvoinen suhde kaiken A ja O.
eli se mitä suodatat itsellesi suodatat myös hänelle mutta tässä teidän tapauksessa, hän on se jonka varmuus teidän suhteessa on koittelema jolloin heikomman mukaan tai suhde kariutuu.
Vaikka luotan avovaimooni, niin kullä minulla silti alkaisi hälytyskellot soida jos hän ilmottaisi löytäneensä uuden ystävän (mies puoleisen) baarireissun aikana ja haluaisi nyt viettää enemmän aikaa tuon miehen kanssa.
No meillä kyllä on mieheni kanssa sitten unelmaliitto!
Kummallakin on omia kavereita ja omia menoja ja vankkumaton luottamus toisiimme, joten ei tartte päivät pitkät miettiä, että meneekö nyt sittenkin vieraisiin...!!!
Ja se on hyvä keino pitää toinen uskollisena, kun pitää sen seksielämän niin tyydyttävänä, ettei oo tarvetta pettämisiin. Näin meillä. ;D