Olemme seurustelleet poikakaverini kanssa reilut neljä vuotta. Minä muutin omaan asuntoon kolme vuotta sitten, poikakaverini asustaa edelleen äitinsa luona. Itse olisin valmis muuttamaan yhteen, mutta hän ei ole asiasta niinkään innoissaan. Puhetta asiasta on ollut jo vuoden verran,ja ajatuksena olikin että tänä syksynä, kun poikakaverini lähtee toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, muutamme yhteen tuonne kyseiselle paikkakunnalle.. Asia ei etene, hän miettii harrustuksiaan jota ei pystyisi kerrostaloasunnossa toteuttamaan, mutta itse luulen että kyse on enemmänkin siitä ettei hän halua muuttaa pois äidin luota, jossa saa melkein kaiken..
Olemme melko nuoria (20v) joten ei sinänsä ole kiire muuttaa yhteen. Itselläni olisi kova halu alkaa miettimään yhteistä tulevaisuutta yhteisessä kodissa.
Mietityttää vaan onko kyse oikeasti siitä että hän ei vain halua yhteistä tulevaisuutta kanssani vai siitä ettei hän vain ole valmis..
Olemme melko nuoria (20v) joten ei sinänsä ole kiire muuttaa yhteen. Itselläni olisi kova halu alkaa miettimään yhteistä tulevaisuutta yhteisessä kodissa.
Mietityttää vaan onko kyse oikeasti siitä että hän ei vain halua yhteistä tulevaisuutta kanssani vai siitä ettei hän vain ole valmis..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä että ei tosiaankaan ole valmis vielä muuttamaan kanssasi/edes yksin, ei varmaan osaa tehdä mitään kotihommia tai ottaa vastuusta asioista. Sinuna ainakin miettisin vielä yhteenmuuttamista, muuta yksin ja seurustelkaa silti, voit katsoa mitä miehen suhteen tapahtuu... Muuten voit joutua äidin sijaiseksi, ja se ei ole mukavaa:( Anna miehen ottaa ensin vastuu omasta elämästään ennekuin muutatte yhteen...
Nimim.: kokemusta on...
Kokemusta löytyy täälläkin, ja tönäise toinen omille siivilleen ensin! Jokaisen pitäisi elää ensin omillaan, äidin helmoista ryömivä poika tartvitsee pienen karaisuajan! Oma avoni muutti 22vuotiaana minun kanssani yhteen, suoraan äidin helmoista, kun itse olen 16-vuotiaasta asunut omillani. Kovaa ollut arki välillä, kun toinen on tottunut äidin apuun, että äiti hoitaa. RAAh. EI se yhdessä asuminen Niiiin ihanaa ole, etteikö kannattaisi odottaa ;)
Jos äijä ei itse tee oman elämänsä (pesästä lentämisen) eteen mitään niin miksi sinä tekisit? Saat vain aikuisen kakaran hoidettavaksesi. Tietty jos on pitkä pinna ja hermot kestää niin siitä vaan...
Muussa tapauksessa elät ittekses ja sanot sille ukolle että saa omin päinsä aikuistua ja jos sitä aikuistumista ala kohtuu ajassa tapahtumaan niin sinä etsit itselles uuden miehen pojan tilalle. Jätkä joko ottaa itteensä niiskasta kiinni kun eukko uhkaa häipyä tai sitten jää kotio nysvään - mikä taas kertoo siitä ettei se nyt ihan vakavissaan ole ollut ollenkaant, ja sinä voit siirtyä (tod. näk. kiukusta pihisten) etsimään aikuisempaa seuraa.
suoraanko toisen 'äidin' hoitoon - hyvä tavaton!
Poitsun pitää ensi itsenäistyä ja oppia vastaamaan itse itsestään ja vasta sitten miettimään toisen kanssa yhdessä asumista.
Muuten jää yksi tärkeä välivaihe elämässä väliin ja se on huonompi juttu. Ja ikääkin on vasta 20 vuotta.
Minne sinulla on oikein kiire, kun pentuna pitää miettiä yhteistä tulevaisuutta.
Kasvakaa molemmat aikuisiksi ja nauttikaa nuoruudestanne, joka on vain kerran elämässä!