Olen pannut merkille tässä vuosien mittaan, että tyttöystäväni käytös on muuttunut hienostelevaksi. Hyvä ettei diivamaiseksi. Alan olla jo huolissani, kun en enää näe hänessä sitä "tavan tallaajaa", johon aikoinaan rakastuin. Hänelle ei nykyään kelpaakaan ihan mikä tahansa, vaan pitäisi olla sitä parasta ja kallista. Tuo taas johtaa useimmiten siihen, että hän ruikuttaa rahan puutteesta. Hän siis käyttää huomattavia summia pukeutumiseen, kosmetiikkaan sekä juhlimiseen. No ketä nyt ei kiinnostaisi juhlia, mutta kyllä niillä vanhoilla vaatteillakin kelpaisi käydä ulkona. Meillä on asunto- sekä autolaina, joista hän ei tunnu ottavan suuria paineita. Näin ollen tunnen, että taakka on minun harteillani ja hän vain nyrpistää nokkaansa raha-asioissa. Uutta puuteria vain nenään ja baanalle, vielä kun on uusi autokin alla jolla kelpaa ajaa parin kilsan työmatkat.
Eli summa summarun. Johonkin on nyt kadonnut se järkevä nuori nainen, joka aiemmin osasi ottaa vastuuta omasta sekä vähän muidenkin elämästä. Miten sen tasaisen naisen saisi takaisin?
Eli summa summarun. Johonkin on nyt kadonnut se järkevä nuori nainen, joka aiemmin osasi ottaa vastuuta omasta sekä vähän muidenkin elämästä. Miten sen tasaisen naisen saisi takaisin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
asian puheeksi. Lisäksi annat hänen hoitaa oman osansa raha-asioista ja jos törsää, niin kituuttaa sitten. Älä ala elättämään.
Aika vähälläkin tulee toimeen, kirpparit ja halpakaupat on keksitty, jos haluaa usein erilaisia vaatteita. Itse erottuani ovat rahat olleet tiukalla, kun maksaa vuokran ja laskut yksin, niin on monta sataa euroa vähemmän tilillä kuukausittain. Olen yksinkertaisesti lopettanut lehtitilaukset. Kirjastosta ja lehtikeräyslaatikoista saa luettavaa. Olen mysö vähentänyt puhelimen käyttöä, syön harvoin ulkona, töissä on omat eväät ja baarissa juon vain pari siideriä. Vaatteet käytän loppuun, ostan halpoja tai kirppiksiltä. Ainut mihin käytän rahaa ovat eläimeni, suurin ilonaiheeni.
Näytä tämäkeskustelu kokonaisuudessa naisellesi, kunhan vastauksia on tullut reilusti.
Ulkona syöminen tosiaan unohtui mainita. Aiemmin tehtiin paljon ruokaa kotona, mutta nykyään nuo keittiöhommat tuntuvat hänestä ylitsepääsemättömiltä. Usein olemmekin menneet ulos syömään, kun ruoanlaittoon osallistuminen ei häntä ole kiinnostanut. En minä nyt itselleni ilkeä tehdä ruokaa, vaan kun saman katon alla asutaan niin myös samasta kattilasta syödään niin sanotusti.
Omat tilit ja yhteinen tili. Omilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa, yhteiseltä maksetaan ruuat, asunto, auto yms yhteiset jutut. Molemmat laittaa tiilille yhtä paljon rahaa niin, että se aina kuukaudeksi riittää. Jos tuhlaa omat rahansa, niin tuhlatkoon ja kituuttakoon.
Meillä mies tekee ruuat, jos tekee. Se on alusta asti sovittu. Joskus harvoin otan kattilan käteen. Mutta minä käyn kaupassa ja pesen pyykit. Muut asiat tehdään yhdessä. Teidän pitää katosa, mikä teille sopii parhaiten. Me kyllä käydään ulkonakin usien syömässä, mutta tää on tulokohtaista, jos ei ole varaa, niin sitten ei ole.
Ota asia puheeksi, ei siitä muuten mihinkään pääse.
Tee sinä ruuat. Aika harvassa perheessä ruoka laitetaan yhdessä. Voi sen mieskin joutua tekemään.
Niin kauan kun naisen rahat riittävät hänen asumiseensa ja autoonsa, sulla ei ole nokan koputtamista toisen rahankäytöstä. Naisen eläminenkin on kalliimpaa kuin miehen.
Toista et pysty muuttamaan. Sun täytyy vain hyväksyä vaimokkeesi muuttuminen jos haluat häntä katsella. Todennäköisesti vaimokkeesi on ollut aina samanlainen, nyt sulta vaan on tipahtanut ruusunpunaiset lasit silmiltä eli arki astuu kuvaan.
Mutta oikeasti mua ihmetyttää nämä valitusaloitukset. Kyllä täältä vastauksia satelee, mutta epäilen aina näitä vaan provoiksi - ja miksi? Normaalit ihmiset keskustelevat asiansa keskenään. Vai onko nyt syntynyt joku sanomattomien nettifriikkien sukupolvi? Annetaan toisten ihmisten hoitaa homma omasta puolesta? Ei keskustella enää puolison kanssa? Haetaan toisilta hyväksyntää tai paheksuntaa, mitä väliä toisten mielipiteillä on teidän suhteessanne??! Aiotko sitten kertoa vaimokkeelle, että nettiparlamentti päätti nyt näin....
Nykyaikaista uusavuttomuuttahan tuo on!
Ymmärrän että tänne tullaan myös purkamaan omia ajatuksia. Sitähän minäkin nyt teen. Mutta halveksiva asenteesi "vaimokettasi" kohtaan herättää taas kerran epäilykset provosta - pitää päästä haukkumaan naisia...
Eipä tässä nyt mistään provosta ole kyse, vaikka niihin törmää vähän väliä. Kyllä tässä ihan tosiasiasta on kyse, järkevän ihmisen hurahtamisesta pilvilinnoihin.
Niin kyseessähän on tietenkin meidän asunto ja meidän automme, ei yksin hänen. Ja säästämme yhteistä rahaa ja käytämme omiamme. Kun hänen omat rahansa loppuvat, niin silloin alkaa ruikutus ja minulta on palaa käämit.
Mutta lopetetaan nyt sitten keskustelu tästä asiasta jottei uusavuttomuus ennestään lisäänny. Kiitos ja anteeks!
". Kun hänen omat rahansa loppuvat, niin silloin alkaa ruikutus ja minulta on palaa käämit. "
ei kai hän sun kukkarolla käy?
Kyllä sun kannattaisi patistaa eukko ruoanlaittoon. Itsekin teen mielelläni ruokaa, mutta vaadin vastavuoroisuutta. Eli joskus jos vaimo meinaa luistella ruoanlaitossa, niin yksinkertaisesti komennan sen kyökkiin avuksi. jos ongelmana on se, ettei avokkisi tottele edes suoraa komentoa, niin sitten tarvitaan kyllä pientä kurinpalautusta.
Lisäksi aina pitäisi olla säästössä rahaa. Esimerkiksi jokin kodinkone voi poksahtaa. Itselläni hajosi viime vuonna autosta vaihdelaatikko, vaikka ei pitäisi (auto ei ole niin vanha, että lootan hajoaminen olisi ollut odotettavissa, mutta sen verran vanha ettei takuuseen saanut enää mitään). Korjauttaminen maksoi hunajaa.
" Kyllä täältä vastauksia satelee, mutta epäilen aina näitä vaan provoiksi - ja miksi? Normaalit ihmiset keskustelevat asiansa keskenään. Vai onko nyt syntynyt joku sanomattomien nettifriikkien sukupolvi? Annetaan toisten ihmisten hoitaa homma omasta puolesta? Ei keskustella enää puolison kanssa?"
Jaah, yleensähän se ongelma ei ole varsinaisesti keskustelu, koska se kun yleensä menee palttiarallaa näin:
- Hei, pitäiskö sun yrittää vähän säästää kun rahat on aina loppu
- Olet kulta ihan oikeassa, minäpä jätän pari turhaa juhlimisreissua väliin. Mun puolesta voitaisiin myös tehdä enemmän kotiruokaa.
...Ja tällaisen keskustelun jälkeisen kuukauden lopussa on kuitenkin TAAS rahat loppu ja lompakossa 15-20 ravintolakuittia...
http://hpguru.net/mita-sita-naisella-kun-voi-olla-ilmankin/
"Jaah, yleensähän se ongelma ei ole varsinaisesti keskustelu, koska se kun yleensä menee palttiarallaa näin: ..."
Se ongelmahan siis ON varsinaisesti keskustelu. Ette osaa keskustella, jollei se päädy mihinkään. Eli tarvitsette muita keinoja: välitilintarkastus, budjetointi, seuranta yms... Keskustelun mukanaan tuomaa päätöksen toteutumista teidän on siis seurattava kumpaisenkin. Eli vaikkapa niin, että viikon päästä lyötte faktat pöytään: mihin rahat ovat nyt kuluneet, mihin ne vielä kuluvat ja kuinka edellinen suunnitelma on pitänyt. Ja miksi on pitänyt tai miksi ei ole pitänyt. Ja jatkosuunnitelmat siitä, miten tilanne korjataan, jos on käynyt kalpaten.
Siis noin, jos molemmat haluavat homman toimivan.
Aika pieni ongelma muuten, jos vain rahanpuutevalitus ärsyttää. :)
"Aika pieni ongelma muuten, jos vain rahanpuutevalitus ärsyttää. :) "
No siitähän se koko jupakka useimmiten lähteekin liikkeelle. Kun huomataan että sitä rahaa tulee eikä sitä osata käyttää oikein, niin tapahtuu just niin kuin ap on kirjoittanut. Elikkä ruvetaan käyttämään rahaa mielinmäärin, ostellaan kaikkea kivaa ja juhlitaan sekä reissataan ja porsastellaan. Eli hienostellaan. Sitten tulee "lose control" -ilmiö ja se on sitten menoa, mitä meinaa ap:n suhteessakin jo näkyä.
Se on vaan kun se puhe ei aina tahdo riittää.
En haluaisi maalata pirua seinälle, mutta joskus tuollainen yhtäkkinen itsensä tällääminen ja bailailu voi viitata siihen, että on uusi äijä kierroksessa.
Älä viitsi. Ihmiset käyttävät rahaa eri tavoilla. Jokaisen oma asia! Ei tuossa mitään kontrollia oltu menetytty, paitsi silloin kun aloittaja pimahti. Raha on tarkoitettu käytettäväksi. Mutta jos joku haluaa sitä hautoa, niin saa mun puolestani tehdä senkin.
Pitää miettiä, mitkä ne omat arvot taas olivatkaan. Raha, rakkaus, koti, terveys... ja missä järjestyksessä. Se raha on aika mitätön asia loppupeleissä. Veikkaan että aloittajalla on paaaljon pahempia ongelmia suhteessaan. Usein se kulminoituu johonkin pikkujuttuun.
Aloittajan naikkonenhan hoiti oman osansa talosta ja autosta niin kuin oli sovittu. Eli ei mitään ongelmaa!
Myö naiset oomma vaihtelunhaluisia 'eläimiä', ei koko ikäänsä ja elämäänsä voi / kannata olla samanlainen "tavallinen tallaaja", se on ikävää ellei kuolettavaa. Elämästä täytyy nauttia, kokea, mennä eteenpäin, etsiä uusia tuulia ... Sen jälkeen, sitten, kun velvollisuudet on hoidettu ensin.
Jos sitä statusta pitää kasvattaa itselleen hankkimalla kaikkea kallista, vaihtamalla autoja jne., niin eikö se kieli että silloin peitellään jotain?? Mutta mitä?
"Statuksen kasvattaminen" ja elämästä nauttiminen ovat kaksi eri asiaa. Toiset käyttävät rahaa enemmän, jos sitä on, toiset vain sen verran kuin on varaa, mutta silloinkaan ei tarvitse luopua mukavista, ihanista, näteistä ... asioista; meikeistä, vaatteista jne.
Jooo, on se niinkin; toiset peittävät epävarmuutensa tai elämänsä tyhjän aukon tavaralla, mammonalla, materialla. Kaikilla ei sitä 'aukkoa' kuitenkaan ole, se on täytetty - elämällä.