Olen viimeiset pari vuotta miettinyt elämääni ja sen suuntaa. Naimisissa olen ollut 15 vuotta. Miehelleni tuo alkoholi on ykkönen.Ei kylläkään ole pahapäinen, eikä riehu mutta silti tuo joka viikonloppuinen juominen on alkanut ottaa nuppiin.Sain jopa sanottua miehelle että eroaisimme. Ensin hän oli että ei, mä olen hänen elämänsä jne. Vuosi tästä ensimmäisestä ero puhumisesta, niin mieskin oli sitä mieltä ettei tästä mitään tuu. Tunsin etten tunne häntä kohtaan mitään. Eropäätös oli helpotus.
Nyt vain tunnen häntä kohtaan jotakin..mutta asiat rullaavat eteenpäin. Ei oo helppoo tää elämä:)
Nyt vain tunnen häntä kohtaan jotakin..mutta asiat rullaavat eteenpäin. Ei oo helppoo tää elämä:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ero helppo oo koskaan. Sullakin kuitenkin hyviäkin muistoja miehestä.
Pullo on kuitenkin se, jonka miehesi on valinnut ja sinä saat mennä, joten...?
Itse olin 20v juopon akkana ja helpompaa olisi ollut, jos vastassa olisi ollut vaikka vieras nainen..
Senkin olisin selättänyt, mutta pullolle ei voi mitään..
Voithan yrittää vielä: heitä miehelle pallo..joko sinä tai pullo lähtee..
Ainakin tiedät, ettei valinnanvaraa ollut.
Erotilanteessa ja eron jälkeen ovat pinnalla ne hyvät hetket, hyvät asiat, mitä suhteen aikana on koettu. Täytyy miettiä että pystyykö nauttimaan niistä hyvistä asioista niin paljon että kaikki paha hautautuu niiden alle.
On se viinanpirulainen sellainen "herra", ettei niitä hyviä hetkiäkään tahdo olla..
Se kun vapaa-aika on sitä, että toinen koikkelehtii örvelökännissä perse paljaana, niinkuin joku apina, niin ei siinä jää kuin halveksunta päällimmäiseksi tunteeksi...ja vitutus.
Juopolla ukolla pitäisi olla juoppo akka ja monellahan nykyään niin onkin. Onpahan yhteinen "harrastus".
Harmi, että niin vähän on miehiä, jotka osaa juoda fiksusti ja harvoin. Ja akat seuraa perässä.