Avioero takana eikä oikein tunnu missään. Ex vaimoani en kaipaa yhtään, eihän meillä paljon yhteistä elämää ollutkaan. Lapsiani saan tavata niin usein kuin haluan, joten heitäkään ei tarvitse ikävöidä. Olo on vaan niin vapautunut ja iloinen että onkohan tämä normaalia?
Tunteeton?
M-45-
3418
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samat fiilarit täällä. Miehestä ero ja elämänlaatu parani heti.
sen aina tarvii ollakaan "itkua ja hammasten kiristystä"... Itsellä samoin ihan ok fiilis ; sovussa erottiin = todeten, että ehkei meistä olisi pitänyt koskaan kavereita enempää tullakaan. Lapset asuvat kanssani, näkevät isäänsä myöskin usein, joten senkin puoleen asiat hyvin. Jotain "takapakkia" tässä olen odotellut, mutta ei sitä ole vielä (reilu vuosi erilleen muuttamisesta, ero virallinen loppuvuodesta) ilmennyt. Hyvä näin.
Se on ollut hyvä ero, kun ei tunnu missään. Niinhän se onnistuessaan pitäisi ollakkin.
Rakkaus on silloin todella loppunut ja uusi elämä mukava aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ne erot, joissa on vielä tunteita, mutta niitä ei olla osattu näyttää ajoissa, kaivelee vielä vuosienkin päästä.
Sitä miettii, että olisko voinut onnistua, jos...!
Omasta erostani on jo 20 vuotta, enkä tänäkään päivänä ole tuntenut mitään haikuja sen suhteen.
En muista edes koko suhdetta muulloin kuin silloin, kun eroista aletaan puhua.