Itse en ole hirveästi seurannut Black Metal skeneä, joten kertokaapas minulle muutama itseäni askarruttanut asia.
Nyt kun 90-luvun alun bläkkärit alkavat hipoa jo neljääkymppiä niin vieläkö he uskovat samoihin asioihin kun nuorena jannuina?
Entäs käyttävätkö tämän päivän uudet/vanhat bändit corpse paintia samaan malliin kuin vanhoina hyvinä aikoina?
Luin jostakin että bläkkirit inhosivat Death Metallia ja jopa kutsuivat sitä life metalliksi, eli vieläkö asia on niin vai onko dödis saanut bläkkäreiden kunnioituksen?
Nyt kun 90-luvun alun bläkkärit alkavat hipoa jo neljääkymppiä niin vieläkö he uskovat samoihin asioihin kun nuorena jannuina?
Entäs käyttävätkö tämän päivän uudet/vanhat bändit corpse paintia samaan malliin kuin vanhoina hyvinä aikoina?
Luin jostakin että bläkkirit inhosivat Death Metallia ja jopa kutsuivat sitä life metalliksi, eli vieläkö asia on niin vai onko dödis saanut bläkkäreiden kunnioituksen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
black metal on siis mustien esittämää soul-vaikutteista heviä. Olihan itse jimi hendrix ensimmäinen blackmetallisti, joka käytännösä keksi kitarasankaruuden. Hitto jätkä oli vietnam-veteraani ja kaikki. Ja mitä niitä oli, Living Colour ym. black metallibändejä.
Jos aate on henkilölle tärkeä ja henkilökohtainen eikä vain vaihe niin tuskinpa ne iän karttuessa muuttuvat. Kyllähän moni nykyblack bändi varmaankin kopioi alkuperäisten musiikillista ja ulkonäöllistä tyyliä jonkunverran c-painteilla ja muilla.
Itselleni kuitenkin Bathory on se yksi ja ainoa, Dimmut sun muut eivät iske itseeni. Toki tämä on taas jokaisen henk.koht. makuasia.