Olen tavannut miehen, jonka kanssa ollaan tapailtu 3 kk. Tajusin kesken yhteisen illanvieton kaipaavani eksääni, jota rakastin palavasti. Hän petti minua ja jätti. Silti, hän sai minussa sellaisen rakkauden voiman aikaan, etten ole itse kokenut mitään vastaavaa. Koitan järjellä ajatella, että rakkaus ei asunut siinä osoitteessa, koska muutenhan mies olisi tässä kanssani. Silti, tunteeni ei tahdo kuolla. Ihastuin tähän nykyiseen mieheen ja olemme tosiaan tapailleet. Mistä ihmeestä kumpuaa kaipuu eksää kohtaan, jos kaikki todella olisi oikein hyvin tämän uuden miehen kanssa? Ehkäpä hän ei olekaan se oikea? Ehkäpä en ole vielä löytänyt parempaa kuin eksäni? Sillä eikö se mene niin, että parempaa pitää tulla??
Voiko tämä uusi olla se oikea?
ulapalla!
4601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
yli vielä..
Tätä minä itse arvelinkin, vaikka en ole halunnut myöntää... =/ Erosta on kuitenkin jo melkein kolme vuotta, ja vieläkin tuntuu, etten pysty suhteeseen täysipainoisesti. Vai pystyisinkö, jos vastaan tulisi vielä oikeampi? Ehkä tosiaan tämä nykyinen ei ole se.. Juo nimittäin ehkä liikaa...
Kiitos että saan pohtia asiaa avullanne :)
...kuka onkaan se oikea?
Todennäköisimmin valkaat sitten kuitenkin sen väärän. Pyöräytät lapsen tai jopa pari........
Olet pahasti läheisriippuvainen, Googlaamalla voit selvittää mitä sana tarkoittaa. Miksi vain etsit oikeaa, etkä keskity kehittämään itseäsi. Siihen herra oikeaan "kompastut" sitten kyllä aikanaan, ja ihan vahingossa.
Kehittämällä itseäsi tulisit onnelliseksi paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin etsimällä palavaa rakkautta. (mikä on vain säälittävää näin sivusta katsottuna, kun nuori nainen mylvii hormoonejensa keskellä vailla järkeä)
Saanko kysyä, minkä vuoksi ajattelet, että en ole kehittänyt itseäni? Haluaisin perusteluja väittämillesi. En sanonut, että etsin palavaa rakkautta. Sanoin, että rakastin eksääni palavasti, hän tuntui kodilta, siltä oikealta.