Olen nätti, opiskelen arvostettua alaa, minulla on harrastuksia. Käyn treffeillä melko usein, mutta ongelmani on se, ettei treffailuni ikinä edisty yhtään mihinkään. Yleensä olen treffien jälkeen itse ottanut yhteyttä, jos mies ei ole sitä tehnyt, silloin tällöin olen käynyt muutamillakin treffeillä saman miehen kanssa, mutta aina melko lyhyen ajan sisään miehen mielenkiinto on selkeästi kadonnut.
Olen melko ujo, ja ensimmäisillä treffeillä keskustelu saattaa olla hieman jäykkää. Uskon, että tämä ei ole suurin ongelmani, vaan se, että olen todella tylsä ihminen. Voisin melkein sanoa olevani huumorintajuton. Joskus minusta tuntuu siltä, että se, mitä teen päivisin, on yhtä kuin minä; ihan kuin minulla ei olisi oikestaan luonnetta ollenkaan. Olen melko hiljainen, varautunut, en ärsyynny helposti enkä muutenkaan näytä helposti tunteitani.
Treffeillä käydessäni olen kertonut opiskelustani ja harrastuksistani, ja kysellyt mieheltä vastaavasti hänen elämästään. Mutta usein jälkikäteen minulla on sellainen olo, että en antanut treffeillä niin paljoa itsestäni, vaan kunhan puhuin lämpimikseni. Ulkonäkö saattaa auttaa minut treffeille, mutta en osaa olla edukseni, en osaa vangita miehen mielenkiintoa. Luulen, että miesten jälkifiilikset treffeistä on "ihan kiva, mutta tylsä".
Onko jotakin, jolla voisin kehittää itseäni ja treffailutaitojani? Oikeasti joskus tunnen itseni todella persoonattomaksi ja miltei näkymättömäksi. Voiko tällaisille piirteille tehdä jotakin vai onko minun yksinkertaisesti tultava toimeen näin? Mitkä asiat tekevät ihmisestä kiinnostavan treffeillä? Minkälaiseen keskusteluun esimerkiksi kannattaisi pyrkiä?
Olen aivan uusavuton tässä treffailussa. Ikää on jo muutama vuosi parin kympin päälle, ja päivä päivältä alkaa tuntua enemmän siltä, että jään vanhaksipiiaksi VAIKKA olen fiksu, kaunis ja urheilullinen (muka "unelmanainen", hah).
Olen melko ujo, ja ensimmäisillä treffeillä keskustelu saattaa olla hieman jäykkää. Uskon, että tämä ei ole suurin ongelmani, vaan se, että olen todella tylsä ihminen. Voisin melkein sanoa olevani huumorintajuton. Joskus minusta tuntuu siltä, että se, mitä teen päivisin, on yhtä kuin minä; ihan kuin minulla ei olisi oikestaan luonnetta ollenkaan. Olen melko hiljainen, varautunut, en ärsyynny helposti enkä muutenkaan näytä helposti tunteitani.
Treffeillä käydessäni olen kertonut opiskelustani ja harrastuksistani, ja kysellyt mieheltä vastaavasti hänen elämästään. Mutta usein jälkikäteen minulla on sellainen olo, että en antanut treffeillä niin paljoa itsestäni, vaan kunhan puhuin lämpimikseni. Ulkonäkö saattaa auttaa minut treffeille, mutta en osaa olla edukseni, en osaa vangita miehen mielenkiintoa. Luulen, että miesten jälkifiilikset treffeistä on "ihan kiva, mutta tylsä".
Onko jotakin, jolla voisin kehittää itseäni ja treffailutaitojani? Oikeasti joskus tunnen itseni todella persoonattomaksi ja miltei näkymättömäksi. Voiko tällaisille piirteille tehdä jotakin vai onko minun yksinkertaisesti tultava toimeen näin? Mitkä asiat tekevät ihmisestä kiinnostavan treffeillä? Minkälaiseen keskusteluun esimerkiksi kannattaisi pyrkiä?
Olen aivan uusavuton tässä treffailussa. Ikää on jo muutama vuosi parin kympin päälle, ja päivä päivältä alkaa tuntua enemmän siltä, että jään vanhaksipiiaksi VAIKKA olen fiksu, kaunis ja urheilullinen (muka "unelmanainen", hah).
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei ketään kiinnosta mitä sä opiskelet. Kerro mieluummin millaiset rinnat sinulla on.
Eiköhän treffikumppanini näe treffeillä ollessa suunnilleen, millainen olen ruumiinrakeenteeltani. Kuten sanottu, ulkonäössäni ei ole mitään vikaa. Jos haluaisin pelkkää seksiä, se tuskin olisi ongelma, seksisuhteeseenhan ei mitään luonnetta kaivata.
turpa kii
Tuskaista lukea (taas) tällaista:
"Jos haluaisin pelkkää seksiä, se tuskin olisi ongelma, seksisuhteeseenhan ei mitään luonnetta kaivata."
Yllätys, yllätys! Teksti on jonkin nätin TYTÖN kirjoittamaa. Oiii. Elämä on hirveetä! Sais jos vain haluais. Uuuuhh aaahhh.
Aika vaikeaa on laittaa omia jalkojani tuollaisen ihmisen kenkiin. 31-vuotiaana miehenä, kun ei eläissään ole kertaakaan saanut, ärsyttää lukea kuinka HELPPOA se joillekin on. Tai olisi jos haluaisi.
Mielenkiintoista miten se joka saisi ei halua. Mutta se joka ei saa (minä), haluaisi kovasti! Tasan ei käy elämässä onnen lahjat!
sillon kun sulle vätkylle tarjottiin seuraa naisen taholta. Mitäs teit.? Juoksit puuhun perkeleen apina.
Tekisin niin mieleni hirttää sinut paskan.
Esittämäsi väite ei ole todenmukainen.
olemaan. Tiirailet mieluummin alakoululaisia ja vedät lapaseen.
Ei yleensä ole se pakottava asia, vaan kaikki muu, eli yleensä se mitä korvienvälissä on.
Oletko kokeillut netistä etsiä seuraa?
Ja
Onko sinulla aiempia kokemuksia seurustelusta vai oletko täysin pihalla?
Ja
Mikäs miehestä tekee sinulle kiinnostavan?
En ole kokeillut nettideittailua. Ongelmani ei ole päästä treffeille tosielämässäkään, ja jotenkin uskon ennemmin "luonnollisiin" kohtamisiin. Eikös nettideittailun tulos olisi vain sama, ehkä vielä huonompi? Kuten sanottu, "paperilla" olen kiinnostava ihminen, mutta todellisuudessa en. Eihän sitä nettiprofiiliin kuitenkaan kirjoittaisi, että olen muuten persoonana erittäin tylsä, joten varaudu siihen jos tulet kanssani treffeille.
Ja kyllä, olen erittäin pihalla, minulla ei ole ainuttakaan seurustelusuhdetta takanani. Vielä pari-kolme vuotta sitten olisin ehkä pystynyt selittämään kokemattomuuteni sillä, että kilpaharrastus ja koulu on vienyt liikaa aikaa (joka kyllä on tottakin, mutta kyllähän sitä aina olisi pystynyt seurustelemaan ja järjestänyt jotenkin aikaa, jos sellainen tilaisuus olisi tullut vastaan), mutta nyt pikku hiljaa selitykseni alkavat loppua. Vika on ehdottomasti minussa, ja omassa toiminnassani.
Minä arvostan miehiä joilla on jotain tavoitteita elämässä; jotka joko opiskelevat alaa, jolla he todella tahtovat tehdä töitä, tai sitten tekevät töitä alalla, joka tuntuu omalta, tai mikäli työ ei tunnu tyydyttävältä (tai mies on työtön), tähtää hän kuitenkin muutokseen tehdä elämästään mieluinen. Minua kiinnostaa miehet, joilla on kiinnostuksenkohteita, joihin mies suhtautuu intohimoisesti (vaikkapa urheilu tai musiikki), mies on herrasmies, mutta kuitenkin sopivassa määrin aloitteellinen, ilmaisee mielenkiintonsa avoimesti, ja tällä käytöksellään tökkisi minuakin hieman vapautumaan ja uskaltamaan heittäytyä suhteeseen. Ja mikä tärkeintä, miehen kanssa keskusteltaessa tilanteen tulee tuntua luonnolliselta (joka minun kohdallani on helpommin sanottu kuin tehty).
"Kuten sanottu, "paperilla" olen kiinnostava ihminen, mutta todellisuudessa en."
Joku jäi häiritsemään tässä. Odotas...siis joku voisi olla kiinnostamaton ihminen "paperilla" mutta todellisuudessa olisi kiinnostava?
Jotenkin tässä nyt seikkaillaan sellaista paperitiikerien ja purevien tiikerien ajatusmaailmassa.
"Eihän sitä nettiprofiiliin kuitenkaan kirjoittaisi, että olen muuten persoonana erittäin tylsä, joten varaudu siihen jos tulet kanssani treffeille. "
Miksei? Olisipahan vaihtelua noiden profiilien itsekehuun ja vaatimuksiin miehelle. ;D
Mä lähtisin ainakin heti koska haluisin nähdä ehdottomasti kuka tollaista uskaltaa sinne kirjoittaa ja kuka on niin persoonallinen että ajattelee niin eikä pidä itteään liian erikoisena.
Kun maailma on omasta mielestään "erityisiä" ihmisiä täynnä niin tylsänä itseään pitävästä tulee se virkistävä poikkeus. :D
"Vika on ehdottomasti minussa, ja omassa toiminnassani. "
Tai sitten ympäristössä. Esimerkiksi tapaat vääränlaisia miehiä.
Itsensä asettaminen giljotiiniin ja manailu että on tylsä ei oikein auta.
Kenelle sinun pitää selittää mitään kokemattomuudestasi tai muustakaan? Olet nuori vielä ja jos yhtään pitää kutinsa niin sinustahan suorastaan kilpailtaisiin jos tiedettäisiin että olet olemassa.
"ja tällä käytöksellään tökkisi minuakin hieman vapautumaan ja uskaltamaan heittäytyä suhteeseen. Ja mikä tärkeintä, miehen kanssa keskusteltaessa tilanteen tulee tuntua luonnolliselta (joka minun kohdallani on helpommin sanottu kuin tehty). "
Aikamoinen paradoksi jos odotat toista tökkimään sinua suhteeseen samalla kun sen tulisi olla luonnollista esimerkiksi keskustelun osalta.
Nyt en tiedä miten ujo olet (kaappiin piiloutuvaa tyyppiä vai sitten vain vähän hiljaisempi herkästi punasteleva tapaus) mutta nämä tällaiset avautumiset tapahtuu yleensä askel kerrallaan sellaisen tyypin kanssa joka tuntuu omalta ja joka koputtelee oviisi siten että uskallat sitten vetäistä hakaset auki yks kerrallaan.
Suurin ongelma mulle tollaisessa suhteessa joka miehille tulee on että heitä huolestuttaa oletko sinä kiinnostunut heistä, mutta jos otat yhteyttä heihin itse niin ainakin mulla se nostais kiinnostusta huimasti ja toisaalta miehillä voisi olla tunne että he joutuvat raahaamaan sua treffien läpi jonnekin joka ei vie oikein mihinkään.
Hyvin tärkeää olis osoittaa että yrität ja jos et heti niin myöhemmin voisit avautua koska muuten meno on liian raskasta.
Itteä huolestuttais että olisin jonkinlainen terapeutti sinulle jonka potilas eli sinä sitten häipyy kun hänen olonsa paranee ja kun ei tunne itteään enää niin ujoksi ja tylsäksi.
Muilta osin kuulostat minun korviini joltakulta todella lupaavalta tapaukselta. Jutellahan voi mistä vain mitä mieleen tulee. Ei se ihan mielettömän tärkeää ole mitä sanot jos olet kuitenkin mukana jutuissa, mutta todellakin mies tarvitsee tunnetta että olet jutussa mukana ja annat itsestäsi jotain.
Toisaalta olen surkea treffeillä kun ei niistä mitään synny niin olen väärä ihminen antamaan ohjeitakaan. Et sä tylsältä vaikuta kyllä vaan lähinnä kiinnostavalta...ja luulotautiselta. ;D
"mies on herrasmies, mutta kuitenkin sopivassa määrin aloitteellinen, ilmaisee mielenkiintonsa avoimesti, ja tällä käytöksellään tökkisi minuakin hieman vapautumaan ja uskaltamaan heittäytyä suhteeseen."
Eli jälleen kerran nainen vaatii mieheltä aloitteellisuutta koska on itse niin passiivinen. Blaah...
tämä nainen näyttää vaativan mieheltä juuri niitä sosiaalisia ominaisuuksia, joihin ei itse kykene, melkoista rimaa...
ihan niinkuin lukis itsestäni :D
itsekkin olen kuulemma "unelmamies" ??? :D
tylsimys__ onks sulla sähköpostia mihin vois laittaa viestiä voitais vähän käydä läpi mikä meissä on pielessä :(
Vaikuttaako ne miehet näissä tapaamisissa sitten niin avoimilta, ulospäinsuuntautuneilta ja mielenkiintoisilta? Moni taitaa vain heijastaa toiseen omaa ujouttaan ja "tylsyyttään". Piinalliset hiljaisuudet vaativat varmastikin kaksi osapuolta. Ei kenenkään ole tarkoitus viihdyttää toista niin, että toinen vain odottaa, että hän veisi joka paikkaan ja keksisi kaikenlaista, ettei oma hiljaisuus ja pitkästyttävyys pistäisi niin silmään. Eli ei kannata välittää. Olet vielä nuorikin, kasva rauhassa.
".siis joku voisi olla kiinnostamaton ihminen "paperilla" mutta todellisuudessa olisi kiinnostava? "
-> Kyllä toki. Monilla on "tylsä", ei niin arvostettu työ (en nyt ala listaamaan mitään, ettei kukaan loukkaannu :P), ei harrastuksia, vaan lähinnä vain tapaavat kavereitaan vapaa-ajalla. Sellainen ihminen sekoittuisi esimerkiksi nettideittiprofiilien joukossa massaan eikä ainakaan suoranaisesti herättäisi kiinnostusta (ainakaan ilman kuvaa). Mutta kasvokkain kun tuollaisen ihmisen tapaa, voi hän ollakin kuinka ihana ja mielenkiintoinen persoona tahansa. Minä olen siis juuri päinvastainen tapaus.
Tuo miehen tökkiminen eteenpäin on ennemminkin luonteenpiirre, joten se ei ole toki missään määrin ristiriidassa vapaan keskustelun kanssa. Miehet ovat enemmän ja vähemmän aloitteellisia treffeillä; ujommat keskustelevat kiltisti, kun taas rohkeammat saavat keskustelusta sellaista (toki siihen keskusteluun vaaditaan kaksi osapuoleta), että se ei tunnu vain kahden kaverin jutustelulta.
"toisaalta miehillä voisi olla tunne että he joutuvat raahaamaan sua treffien läpi jonnekin joka ei vie oikein mihinkään. "
-> Luulen, että liian ujon treffikumppanin kanssa tilanne ei ikinä edistyisi yhtään mihinkään. Riittää, että minä olen tällainen ujostelija! En ole todellakaan ylpeä siitä, että olen passiivinen, mutta tästä ujoudesta on vaikea päästä eroon. Hieman rohkeamman treffipartnerin kanssa on huomattavasti helpompi avautua. Jos mies vie treffejä eteenpäin, on helpompi myös itse aktivoitua, ja voi olla että treffit vievätkin johonkin! Muutenkin sitä itseluottamustahan saa nimenomaan sellaisilla treffeillä, kun mies osoittaa kiinostuksensa jollakin tapaa avoimesti, ja sitä tuntee, ettei itse ole voinut aivan täysin epäonnistua. Itse olen kiinostukseni näyttämisessä siinä todella huono, mutta olen kyllä aktiivisesti koittanut ottaa yhteyttä, ja edes jollakin tapaa koittanut viestittää olevani kiinnostunut.
"Vaikuttaako ne miehet näissä tapaamisissa sitten niin avoimilta, ulospäinsuuntautuneilta ja mielenkiintoisilta? Moni taitaa vain heijastaa toiseen omaa ujouttaan ja "tylsyyttään". "
-> Eivät toki kaikki miehet tunnu kiinnostavilta, mutta pari kertaa olen omalla käytökselläni saanut mielenkiintoisenkin miehen kiinnostuksen lopahtamaan.
"Ei kenenkään ole tarkoitus viihdyttää toista niin, että toinen vain odottaa, että hän veisi joka paikkaan ja keksisi kaikenlaista, ettei oma hiljaisuus ja pitkästyttävyys pistäisi niin silmään. Eli ei kannata välittää. Olet vielä nuorikin, kasva rauhassa. "
-> En minä näin passiivinen ole ollut. Olen itse kyllä myös ehdottanut tapaamisia, eli kyse ei ole ollut siitä että mies olisi vain raahannut minua ympäriinsä. Nuori ja nuori; olen siis tosiaan ihan aikuinen nainen, en mikään teinityttö.
Eilinen viesti oli kirjoitettu eräiden pettymystreffien jälkeen. Tällä kertaa en edes vaivautunut laittamaan viestiä jälkikäteen, koska tiesin että miehen kiinnostusaste oli nollassa. Luulen, että hän laski minuutteja päästäkseen takaisin kotiin! Eli ei mikään yllätys, ettei hänkään ole ottanut yhteyttä. Mutta ei tässä auta muuta kuin jatkaa eteenpäin.
"Miehet ovat enemmän ja vähemmän aloitteellisia treffeillä; ujommat keskustelevat kiltisti, kun taas rohkeammat saavat keskustelusta sellaista (toki siihen keskusteluun vaaditaan kaksi osapuoleta), että se ei tunnu vain kahden kaverin jutustelulta."
Etsi itsellesi sopiva pelimies. On varmasti rohkeutta, vie asioita eteenpäin ja ei varmasti tunnu kahden kaverin jutusteltulta.
Loppuu ehkä liian aikaisin suhde sun makuusi muttei ainakaan tarvitse kärvistellä ujon tylsän sulle sopimattoman tyypin kanssa. ;)
Minun mielestäni tuo syy siihen etteivät miehet ole kiinnostuneita sinusta kovinkaan kauaa voi johtua siitä millaisten miesten kanssa oikein olet käynyt treffeillä. On paljon sellaisia miehiä joita tuo naisen tylsyys/passiivisuus ei haittaa, mutta on sitten olemassa näitä ns. sosiaalisia miehiä jotka haluavat itsensä kaltaisen menevän ja puhuvan naisen. Nämä sosiaaliset miehet ovat varsinkin baareissa juuri niitä miehiä jotka lähestyvät naisia hyvin usein. Eli jos olet hankkinut nuo treffikumppanisi sillä perinteisellä "baarissa tanssimalla ja sitten kun mies lähestyy, niin jutellut jonkin aikaa ja vaihtanut numeroita" -tyylillä, niin on hyvin todennäköistä että mies on ollut joko etsimässä vain helppoa irtoseksiä ja kun huomaa sitten ekoilla treffeillä ettei sitä sinulta tule helpolla irtoamaan, niin hylkää sinut, tai sitten sinua lähestynyt mies on ollut itse sosiaalinen ja menevä tapaus ja luullut sinuakin sellaiseksi ja pettynyt sitten treffeillä.
Voit ratkaista tämän ongelman helposti, muutat vain sitä tapaa jolla olet nuo aiemmat treffikumppanisi hyljännyt. Etsit miehiä eri paikoista kuin ennen, teet itse enemmän aloitteita yms.
Oletko umpitylsä aina ja kaiken aikaa, vai vaan, kunnes alkukankeus on murrettu ja pystyt vapautumaan toisen seurassa? Osaatko olla vähemmän tylsä esim. ystäviesi seurassa?
Tajusin just tuossa että aloittaja on todennäköisesti ujo joka etsii sosiaalista, menevää ja rohkeaa miestä.
Vähemmän rohkea ja naisten kanssa itsevarma ei häntä kiinnosta ja nuo muut kokevat hänet uskomattoman tylsäksi.
Yhdistelmä on mahdoton, mutta sehän on selvä ettei hän ole halukas miettimään asioita uusiksi.
Hän yrittää niitä toisenlaisia miehiä kuin hän on yrittäen nyt keksiä miten saada tällainen koukuttumaan.
Tällaisia on tullut vastaan ja käytännössä asioiden eteneminen on miehen harteilla ja jos näin ei tapahdu niin mitään ei tapahdu tai naisesta tulee se joka sanoo että mies oli tylsä.
Harvinaisen rasittavaa.
Sanon tämän sen vuoksi että hänen silmänsä avautuisivat mutten usko sihen. On niin nähty juttu.
Lisäksi hänen tuo paperivertailu tylsistä ihmisistä statuksineen on karmeaa luettavaa.
"Minun mielestäni tuo syy siihen etteivät miehet ole kiinnostuneita sinusta kovinkaan kauaa voi johtua siitä millaisten miesten kanssa oikein olet käynyt treffeillä."
-> Olen päätynyt treffeille baarin tanssilattialta, kerran jopa baarin työntekijän kanssa (mies tuli juttelemaan minulle työajallaan), mutta useimmiten kavereiden kautta, kun jollakin porukalla on tehty jotakin ja lähikaveripiirini lisäksi ystäväni ovat ottaneet mukaan minulle tuntemattomia ihmisiä. Kerran minut on isketty myös ekstratyöpaikassani. Tuo baarin työntekijä oli nyt pohjanoteeraukseni, siitä tiesin itsekin että hän taisi olla vain seksin perässä, mutta muuten treffikumppanini ovat yleensä ollut jossain määrin realistista poikaystäväainesta.
"Oletko umpitylsä aina ja kaiken aikaa, vai vaan, kunnes alkukankeus on murrettu ja pystyt vapautumaan toisen seurassa?"
-> En ole ikinä ollut kovin humoristinen, ja myös ystävieni kanssa olen hieman vakavampi tapaus. Mutta samalla ystäväni tuntevat myös minun paremmat puoleni (luotettavuus, empattisuus, aitous), joita taas treffikumppanini ei ole päässyt näkemään, sillä he saavat minusta vain pintapuolisen kuvan.
"Etsit miehiä eri paikoista kuin ennen, teet itse enemmän aloitteita yms. "
-> Konkreettisuutta! Mistä etsiä miehiä? Kesätyöpaikkani viereisessä rakennuksessa olisi töissä todella kivannäköinen mies. Mitenköhän pääsisin tutustumaan häneen? Olen ennenkin nähnyt hänet paikan ulkopuolella, ja katsellut häneä sillä silmällä. Tänään hän tuli käymään liikkeessä, missä olen töissä. Minä hymyilin ja vaihdoimme (mielestäni) katseita kassalla. Mutta todennäköisesti hän luuli, että olen yhtä ystävällinen kaikille asiakkaille. Työpaikkani ikkunasta on suora näkyvyys paikkaan, missä mies tauoillaan hengailee. Varmaan jatkossakin tulen luomaan kaihoisia katseita siihen suuntaan...
totuuden siemen, luulisin. En usko että kovin sosiaalinen ja menevä mieskään jaksaa välttämättä katsella täysin vastakohtaista naista kovin pitkään. Ellei kyseessä ole sitten mies, joka tarvitsee vastakohtaisen kaltaista naista siksi, että hän tarvitsee naiselta jotakin. Se taas ei ole kovin hyvä suhteen lähtökohta, jos toisen kanssa on siksi, että vain tarvitsee toiselta jotakin, kuten seksiä tai vaikka sitä että toisen pitäisi jotenkin omalla olemisessaan rauhoittaa omaa elämää, kun ei itse siihen kykene.
Vaikka itse olen alkuun ujo, niin päästän helposti ujoudestani irti tutustumisen jälkeen ja silloin olen hyvinkin sosiaalinen ja menevä, enkä kyllä jaksaisi katsella suhteessa ihmistä joka on täysi vastakohtani, vaikka hän olisi kuinka nätti ja hyväkroppainen tai mitä tahansa, jota yleensä hehkutetaan naisen ylimmiksi ominaisuuksiksi (ainakin jollain näillä foorumin palstoilla).
Vaikka olen ujo ja vähän hiljaisempi, on minulla kuitenkin ihan toimiva sosiaalinen elämä. Ja kyllä minäkin olen melko menevä, en minä kotona jaksa yksin istuskella koko aikaa. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Minulla ei ole se kaikkein räväköin persoonallisuus, ja räväkät ihmiset ennemmin viettävät aikaa vastaavien seurassa.
Ja niin, ei se ulkonäkö oikeastaan kovin paljoa tee. Miehet kiinnostuvat minussa ulkonäköön, mutta parisuhdetta on vähän vaikea rakentaa sen varaan, että vain pitää toisen ulkonäöstä!
sanotaan, että ulkonäkö ostaa mielenkiinnon, minkä persoonallisuus sitten lunastaa tai ei.
En sanoisi ihan niin jyrkällä jaolla että olisi räväköitä ja muita ihmisiä. Ehket sitä tarkoittanutkaan. Luulisin vain että temperamentiltaan erilaiset ihmiset kyllä voivat pitää toisistaan paljonkin, mutta jos temperamentissa on liian paljon eroa, niin silloin homma ei ehkä enää toimi. Eli ei vähän "laimeamman persoonan" ihminen ole välttämättä tuomittu etsimään juuri kaltaistaan, mutta ei kannata ehkä sitten sitä kaikkein menevintäkään.
Tai mistäs minä tiedän, näin vain luulen. Sanotaanhan myös että vastakohdat vetävät puoleensa, joten voinee se silläkin tavoin mennä. Itselläni ei kylläkään mennyt.
"Miehet ovat enemmän ja vähemmän aloitteellisia treffeillä; ujommat keskustelevat kiltisti, kun taas rohkeammat saavat keskustelusta sellaista (toki siihen keskusteluun vaaditaan kaksi osapuoleta), että se ei tunnu vain kahden kaverin jutustelulta."
Tämähän oli hvyä kiteytys kaikille miehille, jotka ihmettelevät, kun treffikumppanit eivät kiinnostu. Rohkeampaa juttua, joka saa jonkunlaisen seksuaalisen jännitteen aikaan. Jos juttelee riskittömästi, nainen ei tule viemään juttua eteenpäin, eikä haluakaan.
Minusta tuntuu, että ensinnäkin sinulla saattaa olla vähän epärealistinen käsitys siitä, miten vauhdikkaan miehen pystyisit hurmaamaan kertomallasi olemuksella. Vauhdikas mies kaipaa useimmiten edes aika pitkälti samanlaista naista... olen kuullut yhden tällaisen kuvailevan nopeasti jättämäänsä vaisumpaa naista "sen kanssa kaikki oli kuin olisi yrittänyt ajaa käsijarru päälle jäänyttä autoa". Sulla on kaksi vaihtoehtoa, joko koettaa herättää itsessäsi esiin spontaanimpaa innostusta ja sosiaalisuutta, tai yksinkertaisesti vaan hyväksyä se, että hieman maltillisemman temperamentin omaava mies on kuitenkin luultavammin sinulle sopivampi ja luotettavampi kumppani. Sun kannattaisi myös koettaa päästä irti siitä ajatuksesta, että jos mies ei heti ensi treffeillä ole räiskyvä idea- ja juttugeneraattori, niin ei siitä mitään tulekaan. Kyllä se voi ottaa ihan yhtä lailla aikansa miehelläkin, että fiilis vapautuu ja juttu alkaa soljua miettimättä.
Ehkä myös rankkaat itsesi aavistuksen yläkanttiin, sillä vaikka ne ovat hienoja saavutuksia, niin työ, kilpailutausta tai koulutus eivät sinänsä ole sellaisia asioita, joita mies ynnäilisi johonkin plussataulukkoon verrattuna siihen spontaaniin vaikutelmaan, että seurasi olisi palkitsevan miellyttävää ja herättäisit kuumiakin tunteita. Kauneuskin on tavallaan vain täky, jonka ansiosta naisen luo tullaan toteamaan, löytyykö niitä värinöitä viedä yritystä siitä eteenpäin - jos ei, niin useimpien miesten vaisto käskee unohtamaan haihattelut ja jatkamaan eteenpäin vaikka nainen olisi kuinka vetävän näköinen (se, että joka mies on toki hyvin iloinen ja ylpeä kauniista tyttöystävästään, sitten kun on sellaisen saanut, on asia erikseen).
Jottei menisi liian negatiiviseksi, niin tässä muutama vinkki, joilla voit ehkä vähentää kankeuden tuntua treffeillä:
- Mieti valmiiksi muutama helppo puheenaihe (esim. matkailu, kesäsi parhaat sattumukset. lemmikit...), joista sinun on vaivatonta jutella, jos tulee kiusallinen hiljainen hetki, joka pitäisi katkaista, tai jos miehen avaukset tahtovat kuivua kokoon, kun et keksi niihin sanottavaa. Kun tulet tällä lailla tilanteessa vastaan, niin mies kokee että kannat huolta siitä, että teillä molemmilla on mukava olla, etkä ainakaan halua antaa hiljaisuuden kertoa, että tapaamisen olisi aika päättyä.
- Muista, että mies ei tiedä, mitä sisälläsi liikkuu ja miehet ovat keskimäärin huonompia lukemaan naisen ilmeitä ja eleitä kuin naiset miesten. Suomeksi sanottuna mies saattaa aika äkkiä kokea, että et ole lainkaan kiinnostunut, ellet erityisesti osoita sitä, ja se jos mikä lannistaa fiiliksen. Ja vastavuoroisesti, selkeämmät mielenkiinnon osoitukset saavat miehenkin kierrokset kunnolla käyntiin. Muista siis silloin tällöin väläyttää hymyä, nojautua pöydän yli häntä kohti, ja myös koskettaa miestä, jos haluat että hänelle ei tule tunne, että koet hänet epäkiinnostavana tai vain kaverina. Esim. jos lähdet pistäytymään naistenhuoneessa, taputa miestä olalle, "hei, palaan ihan kohta"...
- Treffit, joihin liittyy jotain toimintaa, voivat karistaa turhaa jäätymistä pois. Oli se sitten Linnanmäen laitteisiin menemistä yhdessä tai minigolfia, niin satunnaiset hiljaiset hetket unohtuvat sinne toiminnan joukkoon kuin itsestään eivätkä jää seisomaan ilmaan.
Et ole oikeasti kaunis ja fiksu niin kuin sanot, muuten et olisi yksin.
sellainenkin olla yksinäinen, jos on vaan äärettömän torjuva tyyppi (mikään realistinen tarjokas ei kelpaa)...