tyypiltäsi ihminen joka kertoo vuolaasti tunteistaan vai ihminen jolle tunteista puhuminen on hankalaa (ei niin luontevaa)? Mistä arvelet näiden tyyppien erojen tulevan?
Mut rakastan silti niin pirusti, repikää siitä. NiH.
Erot tulee luultavasti ympäristön asenteista, siitä, millaiseen käyttäytymismalliin on tottunut.
0Äänestä
BlueNightSatin
koetko sä tunteista puhumisen vapauttavana voimana ja tuleeko kaikista tunteista puhuttua yhtä avoimesti? Mä tässä nyt uteliaana kyselen :)
Käyttäytymismallit varmaan vaikuttaa paljon, siis just ympäristöstä saadut. Kotikasvatus yhtenä ja yksilön oma tarve tunteiden ilmaisuun. Siis tunteita voi oppii vasta myöhemmälläki iällä ilmaisemaan, vaikka lapsena olis kasvanut ympäristössä missä näin ei tapahdu. Onko sun mielestä tunteista puhuminen tärkeetä?
0Äänestä
minus.virus
BlueNightSatin kirjoitti:
koetko sä tunteista puhumisen vapauttavana voimana ja tuleeko kaikista tunteista puhuttua yhtä avoimesti? Mä tässä nyt uteliaana kyselen :)
Käyttäytymismallit varmaan vaikuttaa paljon, siis just ympäristöstä saadut. Kotikasvatus yhtenä ja yksilön oma tarve tunteiden ilmaisuun. Siis tunteita voi oppii vasta myöhemmälläki iällä ilmaisemaan, vaikka lapsena olis kasvanut ympäristössä missä näin ei tapahdu. Onko sun mielestä tunteista puhuminen tärkeetä?
musta näkyy tunteet kilsan päähän. Kun tuntuu pahalta, kyyneleet vaan tulee, kun nauran, sekin näkyy. Silloin kuulemma joskus näytän vihaiselta kun mietin jotain :/ vaikken ois vihainenkaan. Mulla on kuulemma puhuva naama, ja kai se on totta, muksut ainakin lukee mennen, tullen ja palatessa. Kun poltan päreeni, sekin kuuluu muutaman minuutin, sitten se on käsitelty, eikä siihen tarvitse palata.
Tunteita ja tuoksuja siis.
Niinkun eilen jo sanoin, nyt alkaa tuntua siltä, että puhuminen ois väliin jo kiva nähdä tekoina :) mut kaikki aikanaan :) Puhua pitää, kunhan se ei mene toisen arvosteluksi tai toiminnan analysoinniksi, jolloin se ei enää vastaa tarkoitustaan, eli kommunikointia ja omien tunteiden syy-seuraussuhteen tajuamista.
0Äänestä
BlueNightSatin
minus.virus kirjoitti:
musta näkyy tunteet kilsan päähän. Kun tuntuu pahalta, kyyneleet vaan tulee, kun nauran, sekin näkyy. Silloin kuulemma joskus näytän vihaiselta kun mietin jotain :/ vaikken ois vihainenkaan. Mulla on kuulemma puhuva naama, ja kai se on totta, muksut ainakin lukee mennen, tullen ja palatessa. Kun poltan päreeni, sekin kuuluu muutaman minuutin, sitten se on käsitelty, eikä siihen tarvitse palata.
Tunteita ja tuoksuja siis.
Niinkun eilen jo sanoin, nyt alkaa tuntua siltä, että puhuminen ois väliin jo kiva nähdä tekoina :) mut kaikki aikanaan :) Puhua pitää, kunhan se ei mene toisen arvosteluksi tai toiminnan analysoinniksi, jolloin se ei enää vastaa tarkoitustaan, eli kommunikointia ja omien tunteiden syy-seuraussuhteen tajuamista.
mitä minus.virus? Me ollaan samiksia, koska mustakin näkyy tunteet päällepäin. Ihan samaa mä oon kuullu mun naamataulustani, että puhuva naama täälläkin :)
Joo-o kyllä sanat ja teot ois kiva nähdä tukemassa toisiaan.
0Äänestä
minus.virus
BlueNightSatin kirjoitti:
mitä minus.virus? Me ollaan samiksia, koska mustakin näkyy tunteet päällepäin. Ihan samaa mä oon kuullu mun naamataulustani, että puhuva naama täälläkin :)
Joo-o kyllä sanat ja teot ois kiva nähdä tukemassa toisiaan.
me oo todettu se jo ajat sit :D
0Äänestä
BlueNightSatin
minus.virus kirjoitti:
me oo todettu se jo ajat sit :D
on me todettu :)
0Äänestä
minus.virus
BlueNightSatin kirjoitti:
on me todettu :)
että eräs muukin on todennut sen :)
0Äänestä
minus.virus
minus.virus kirjoitti:
että eräs muukin on todennut sen :)
mennä, heissan.
0Äänestä
BlueNightSatin
minus.virus kirjoitti:
että eräs muukin on todennut sen :)
kuka liekkään :) Mut heissan!
0Äänestä
..,.,,,.,.,,.,.,.
tietyt tunteet ei jää muilta näkemättä vaik kui hillitsisin
0Äänestä
BlueNightSatin
ylipäänsä :)
0Äänestä
,.,.,.,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
ylipäänsä :)
sanomaan mut en näin MÄ KULTA RAKASTAN SUA NIIIN PALJON, mä sanon kuules kerttu sä oot hyvä tyyppi
0Äänestä
BlueNightSatin
,.,.,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
sanomaan mut en näin MÄ KULTA RAKASTAN SUA NIIIN PALJON, mä sanon kuules kerttu sä oot hyvä tyyppi
tärkeintä kait et se toinen ymmärtää sun välittävän siitä ihan oikeesti soikeesti? x')
0Äänestä
,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
tärkeintä kait et se toinen ymmärtää sun välittävän siitä ihan oikeesti soikeesti? x')
KUUROMYKKÄ NIIN TAKUULLA HUOMAA
0Äänestä
BlueNightSatin
,.,.,.,.,. kirjoitti:
KUUROMYKKÄ NIIN TAKUULLA HUOMAA
ja jossei just satu kattoon toiseen suuntaan, kun sä vilautat sun rakkaushymyy xD
0Äänestä
,.,.,.,.,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
ja jossei just satu kattoon toiseen suuntaan, kun sä vilautat sun rakkaushymyy xD
rakkaushymy? se todella loistaa kuin naantalin aurinko
0Äänestä
BlueNightSatin
,.,.,.,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
rakkaushymy? se todella loistaa kuin naantalin aurinko
mä arvasin :) naantalista tuli mieleeni, onkohan siellä pouta?
En höpise tunteistani kaikenaikaa. Hankalaa se ei ole eikä johdu luontevuudesta tms. en muuten vaan pidä sellaisesta touhusta. Ja ei, ei syyt ole siinä että olen jäänyt vaille rakkautta lapsena tms. vaan siitä etten tykkää touhusta. Luonnekysymys.
Kaiken kukkuraksi lakkaan kuuntelemasta rakkauttaan/tunteistaan jatkuvasti höpöttävää ja sanat menettää merkityksensä. Koko ajan ja heti RAKASTAVA muuttuu mun silmissä niiksi jotka ei edes erottele rakkautta mistään muusta posit. tunteesta vaan ne rakastaa niin pirusti kaikkea koko ajan.. jäätelöö, jokaista pusukaveria jne. Siinä kun toinen huohottaa kymmenennen kerran että "raKaStan sUA!!" niin totean vaan että jaa, tuleekohan telkasta mitään kivaa tänään?. Niin että hokijaa sanomisia en siis edes arvosta enkä juurikaan noteeraa. Jos on oikein helkkarinmoinen höpöttäjä tms niin suosittelen rauhoittavia välillä ettei sekoa sukkiinsa :O
Parasta ja uskottavampaa se on kun tulee sydämestä silloin tällöin.
Erot tulee luonteesta.
0Äänestä
BlueNightSatin
alituiseen rakastan sua jankuttava ihminen tuntuu sille, että se todistelee sitä itelleen tai toisille tai sekä että. Silloin tällöin just hyvä :) just sillon kun sille tuntuu.
0Äänestä
hgkugl
Sun nimimerkkisi vaikuttaisi mielestäni palstajutuista pääteltävän luonteenkuvan perusteella harvinaisen umpimieliseltä ja psykologista älyä taitamattomalta tyypiltä...Luultavasti et ole kovin sosiaalinen ja lisäksi varmaan aika kaavoihisi kangistunut siten, että olet aina viettänyt elämäsi yhdenlaisten "samanlaisten" ihmisten seurassa. Et ole spontaani tunne-elämässäsi.
minulta tunteista puhuminen. - Tai sitten niitä vain ei ole koskaan ollut... ;)
Sen sijaan voin kirjoittaa sähköpostin tai lähettää tekstarin, mutta puhua en osaa. - Jotenkin mulla on myös sellainen fiilis, että on kauhean vaikea uskoa toisenkaan vakuutteluja tunteistaan. - Siinä mielessä puhutut sanat eivät ole minulle tärkeitä.
0Äänestä
,.,.,.,.,.,.,.
kerro?
0Äänestä
BlueNightSatin
vai ei ole ollut. Tota nyt en uskois taas hetkeekään :) Ei kaikille vaan oo yhtä helppoo eikä ees tarpeellista. Tässäkin hyvin näkee kuinka erilaisia ihmisä maailmassa on tänki suhteen...
Itellä teot ratkasee, mutta sanat menee kivasti tekoja tukien. :) Mut ensisijaisia on kuitenkin ne teot, jos ne on kaikkea muuta kun mitä rakkaudeksi tulkitsen, voin kyllä pistää bänks. Mut ommusta kiva kuulla kun muru sanoo et se rakastaa mua, en voi kieltää sitäkään :) Vaikka kyllä mä sen läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :)
vai ei ole ollut. Tota nyt en uskois taas hetkeekään :) Ei kaikille vaan oo yhtä helppoo eikä ees tarpeellista. Tässäkin hyvin näkee kuinka erilaisia ihmisä maailmassa on tänki suhteen...
Itellä teot ratkasee, mutta sanat menee kivasti tekoja tukien. :) Mut ensisijaisia on kuitenkin ne teot, jos ne on kaikkea muuta kun mitä rakkaudeksi tulkitsen, voin kyllä pistää bänks. Mut ommusta kiva kuulla kun muru sanoo et se rakastaa mua, en voi kieltää sitäkään :) Vaikka kyllä mä sen läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :)
"...läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :) "
- Se on minulle tärkein. - Jopa välttämätöntä ;)
0Äänestä
,,.,.,.,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
vai ei ole ollut. Tota nyt en uskois taas hetkeekään :) Ei kaikille vaan oo yhtä helppoo eikä ees tarpeellista. Tässäkin hyvin näkee kuinka erilaisia ihmisä maailmassa on tänki suhteen...
Itellä teot ratkasee, mutta sanat menee kivasti tekoja tukien. :) Mut ensisijaisia on kuitenkin ne teot, jos ne on kaikkea muuta kun mitä rakkaudeksi tulkitsen, voin kyllä pistää bänks. Mut ommusta kiva kuulla kun muru sanoo et se rakastaa mua, en voi kieltää sitäkään :) Vaikka kyllä mä sen läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :)
ET TYKKÄÄ MUSTA, NIIN KYLMÄNÄ KATSON SILMIIN JA TOTEAN, TIEDÄN
0Äänestä
BlueNightSatin
UPDATE_9003451 kirjoitti:
"...läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :) "
- Se on minulle tärkein. - Jopa välttämätöntä ;)
noita juttuja ei sanoilla korvata :) Jotta voin olla samaa mieltä.
0Äänestä
BlueNightSatin
,,.,.,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
ET TYKKÄÄ MUSTA, NIIN KYLMÄNÄ KATSON SILMIIN JA TOTEAN, TIEDÄN
et sitten ookkaan yhtään narsistinen tapaus x'D Ei vaan kyllä tota meilläkin harrastetaan...ja viellä ihan pokalla tosiaan. Koska niihän se on...tiedetään.
0Äänestä
,..,,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
et sitten ookkaan yhtään narsistinen tapaus x'D Ei vaan kyllä tota meilläkin harrastetaan...ja viellä ihan pokalla tosiaan. Koska niihän se on...tiedetään.
ja sanoa, valitettavasti tämä tunne ei ole molemminpuolinen
0Äänestä
BlueNightSatin
,..,,.,.,.,.,. kirjoitti:
ja sanoa, valitettavasti tämä tunne ei ole molemminpuolinen
toi olis julmaa ellei se olis totta :(
0Äänestä
,.,.,.,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
toi olis julmaa ellei se olis totta :(
katsoa viileesti takaisin ja todeta, uskotko yksipuoliseen rakkauteen.
0Äänestä
BlueNightSatin
,.,.,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
katsoa viileesti takaisin ja todeta, uskotko yksipuoliseen rakkauteen.
siis testailet? Ja entäs jos toinen vastaa et uskotko, mä saan sut rakastumaan? Mitä sä siihin sitten sanot takasin?
0Äänestä
,.,.,.,.,.,.,.,.
BlueNightSatin kirjoitti:
siis testailet? Ja entäs jos toinen vastaa et uskotko, mä saan sut rakastumaan? Mitä sä siihin sitten sanot takasin?
ja osoittaisin sormella mahaani, nääs tie miehen sydämmeen käy vatsan kautta.
0Äänestä
BlueNightSatin
,.,.,.,.,.,.,.,. kirjoitti:
ja osoittaisin sormella mahaani, nääs tie miehen sydämmeen käy vatsan kautta.
miehen sytämmeen käyp massun kautta :) Nih se taitaa olla.
0Äänestä
hgljhgl
Jaa ? Onpas uteliasta menoa taas, mutta mikäs siinä... Vastaan kysymykseesi, että eniten olen ehkä luonteenkuvaltani harkitseva ja useimmiten muiden ihmisten luonnettani kuvannut termi on ollut "järkevä" tai "hauska", eli mut tunnetaan fiksuna ja huumorintajuisena niiden keskuuudessa, jotka mut tuntee. Avoimuus ja hyväntahtoisuus on aina ollut erityisen leimallista mulle ja vanhemmiten olen tajunnut, kuinka paljon sillä todellisuudessa olen saattanut itseäni loukatakin, naivissa kuvitelmassani, että kun itse tahtoo muille vain hyvää, hekin tahtoisivat vain pelkkää sitä samaa minulle ja ajattelisivat etujani, mikä kuitenkaan ei ole maailman realiteetti aina. Sinänsä en ole "tyhmä", mutta laskelmointi on minulle hyvin vaikeaa.
Ne valitsen ja testaan kyllä todella tarkkaan, jotka ystäväpiiriini pääsevät, eli sikäli en ole mikään ns. kaikkien kaveri, vaikka small- talkistani joku kenties jossakin ehkä jotakin sellaista saattaisi päätelläkin. Kammoan tuppisuita, mutta ihailen hiljaisia ja vahvoja persoonia. Luottamukseni voi menettää vain kerran, eli sikäli en ole kovin avoin ihminen, vaan salakatkera, joka mieluiten nuolee kaikki haavansa yksin ja kärsii yksin, jos kärsiä pitää, vaikka omaan tiedon, että ystäväni jakaisivat tuskani ja lohduttaisivat minua heti ja aina, kun missä vain asiassa vain henkistä tukea tarvitsen.
Vahvuus on aina ollut verbaliikka ja halu oppia.
0Äänestä
BlueNightSatin
eli sä olet ns. hiljainen kärsijä joka hymyilee läpi kyynelien?
0Äänestä
hgljhgl
BlueNightSatin kirjoitti:
eli sä olet ns. hiljainen kärsijä joka hymyilee läpi kyynelien?
Vähän ehkä joo. En ikinä korostaisi kenellekään, että joudun käymään labroissa lääkärin eilen kertoman mukaan jatkossa kerran kuukaudessa, ettei sytostaatit vedä kroppaani paskaksi ja henkeäni veks.:) Kun ei näy ulospäin ja kun olen terve. Pelon kanssa elän tavallaan aina.
0Äänestä
.....
hgljhgl kirjoitti:
Vähän ehkä joo. En ikinä korostaisi kenellekään, että joudun käymään labroissa lääkärin eilen kertoman mukaan jatkossa kerran kuukaudessa, ettei sytostaatit vedä kroppaani paskaksi ja henkeäni veks.:) Kun ei näy ulospäin ja kun olen terve. Pelon kanssa elän tavallaan aina.
et käy töissä?
0Äänestä
hgljhgl
..... kirjoitti:
et käy töissä?
Sulle ei kuulu, että käynkö minä töissä vai en. Ja ylipäätään mikään henkilökohtainen ei osaltani kuulu sinulle. Röyhkeää kommentointia sinulla ja osoitan tässä harvinaista jalomielisyyttä edes vastatessani vittuiluusi, koska sähän ilmiselvästi personoit satunnaista kirjoittajaa ja riittävän älykkäitä ei palstalla tarpeeksi havaitusti ole, että edes sen tajuaisivat, mutta voin kertoa, että en ole statukseltani työtön, mikäli(?) sellaisiin vihjaat. Minulla on hirveä paine niskassani: jos notkun kirjoittamassa kaltaisellesi pösilölle, on se sentään toki oma valintani ja omaa idiotismiani ajan haaskauksen kannalta, mutta leimautumista jurpojen nettikiusaajien keskuuudessa julkisella keskustelupalstalla en tosiaankaan itse ole valinnut. Minä en jokatapauksessa ole mikään soppalaluukkujen kuluttaja, eli mene vittuun, mikäli tarpeesi ahdistella ihmisiä nousee kyseisenlaisesta olettamasta. Älykäs ei olettaisi mitään, ei missään.
0Äänestä
BlueNightSatin
hgljhgl kirjoitti:
Vähän ehkä joo. En ikinä korostaisi kenellekään, että joudun käymään labroissa lääkärin eilen kertoman mukaan jatkossa kerran kuukaudessa, ettei sytostaatit vedä kroppaani paskaksi ja henkeäni veks.:) Kun ei näy ulospäin ja kun olen terve. Pelon kanssa elän tavallaan aina.
jotain tiedän sairauksien kanssa elämisestä, koita jaksaa mutta elä liikaa sulje sisälles. :)
0Äänestä
frost-free
tommoisia eroja ei edes omalla kohdalla oo.
Joskus on tunne että voi olla täysin avoin.
Joskus että ei kannata, maaperä ei otollinen. vielä.
Periaatteessa työssä ja julkisesti olen aika pokerinaama, hillitsen kaikki ylenpalttiset tunteen purkaukset. En purskahda helposti itkuun tai edes nauruun suuressa porukassa. En kuvaile tuntemuksiani mitenkään voimallisesti, vaikka saatankin kertoa niistä. Tämä on ehkä lähtöisin jostain yläasteajoilta (koulukiusaaminen) mutta olen siitä oikeastaan kiitollinen. En edes halua olla liian "paljas" tunteiltani vieraammille ihmisille.
Mutta läheisten, turvallisten ihmisten ympäröimänä nauran, itken ja suutun aika spontaanisti. Mun lapsuudenkodissa on etenkin myönteisiä tunteita näytetty aina avoimesti, halailtu ym. Kielteisiä ei niinkään. Olen opetellut aikuisiällä suuttumaan.Tunnetilani myös muuttuvat nopeasti. Myös sanallisesti ilmaisen tunteitani heille, ottaen huomioon kuitenkin aina puhekumppanin ja hänen tapansa kommunikoida. Parhaiten osoitan myönteisiä tunteitani kuitenkin eleillä, teoilla, kosketuksella:)
Luulen, että erot johtuvat ihmisen historiasta. Lapsuus ja nuoruus on yksi, seurustelusuhteet toinen voimakkasti vaikuttava asia.
0Äänestä
hgljhgl
Mahdat olla rasittava.... En koskaan ole tajunnut ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa. Nauran vaikka kohteliuaisuudesta. Itselläni nauru tulee spontaanisti, mutta ei ikinä loukkaaamistarkoituksessa. Näen aina, kuka tykkää kun nauran ja häpeän jos nauran, jollei joku pidä siitä.
Ymmärrän toki kokemuksiasi, jos olet kiusattu. Itse en varsinaisesti ole ollut sitä koskaan, mutta kyllä kärsin aikoinaan väärässä seurassa liikkumisesta. Yläaaste-ikäisenä jotkut tuntemattomat muistumieni mukaan vihasi mua mielikuvien perusteella, mutta kyllä mulla aina oli kavereita. Ainoa kerta kun jouduin kiusatuksi, oli omien entisten ystävieni taholta. Tossa kun muutama kuukausi sitten näin yhdenkin niistä, häpesin vilpittömästi sitä, että mun oli vaikeaa kätkeä inhon ilmettäni. Pelkäsin ja häpesin aidosti, että se näkyisi ulospäin, kun en halua ketään ihmissielua tässä maailmassa loukata. Tavallaan olen kyllä aina nauranut joillekin, kun tiedän ettei mulla ole mitään yhteistä ainakaan r*nkkareiden kanssa, jotka koko ikänsä asuvat samassa paikassa ja joille olen ikuisesti viistoista-vuotias ja sikäli kiinnostava. Sääli tulee jos näen, että jollekulle ei oikeasti ole tapahtunut mitään sen jälkeen, kun viimeksi tapasin.
0Äänestä
BlueNightSatin
et jossain voi olla aidosti sitä mitä on, tunteineen kaikkineen. Ettei hajoa :) Historialla on varmasti osuutensa ja sillä miten asioita oppii käsittelemään ja työstämään. Oivallus on tässäkin yks tärkee juttu.
Vastaukset 52
Vanhimmat
ihan kun koko palsta ei tietäis vastaustani :S
Mut rakastan silti niin pirusti, repikää siitä. NiH.
Erot tulee luultavasti ympäristön asenteista, siitä, millaiseen käyttäytymismalliin on tottunut.
koetko sä tunteista puhumisen vapauttavana voimana ja tuleeko kaikista tunteista puhuttua yhtä avoimesti? Mä tässä nyt uteliaana kyselen :)
Käyttäytymismallit varmaan vaikuttaa paljon, siis just ympäristöstä saadut. Kotikasvatus yhtenä ja yksilön oma tarve tunteiden ilmaisuun. Siis tunteita voi oppii vasta myöhemmälläki iällä ilmaisemaan, vaikka lapsena olis kasvanut ympäristössä missä näin ei tapahdu. Onko sun mielestä tunteista puhuminen tärkeetä?
musta näkyy tunteet kilsan päähän. Kun tuntuu pahalta, kyyneleet vaan tulee, kun nauran, sekin näkyy. Silloin kuulemma joskus näytän vihaiselta kun mietin jotain :/ vaikken ois vihainenkaan. Mulla on kuulemma puhuva naama, ja kai se on totta, muksut ainakin lukee mennen, tullen ja palatessa. Kun poltan päreeni, sekin kuuluu muutaman minuutin, sitten se on käsitelty, eikä siihen tarvitse palata.
Tunteita ja tuoksuja siis.
Niinkun eilen jo sanoin, nyt alkaa tuntua siltä, että puhuminen ois väliin jo kiva nähdä tekoina :) mut kaikki aikanaan :) Puhua pitää, kunhan se ei mene toisen arvosteluksi tai toiminnan analysoinniksi, jolloin se ei enää vastaa tarkoitustaan, eli kommunikointia ja omien tunteiden syy-seuraussuhteen tajuamista.
mitä minus.virus? Me ollaan samiksia, koska mustakin näkyy tunteet päällepäin. Ihan samaa mä oon kuullu mun naamataulustani, että puhuva naama täälläkin :)
Joo-o kyllä sanat ja teot ois kiva nähdä tukemassa toisiaan.
me oo todettu se jo ajat sit :D
on me todettu :)
että eräs muukin on todennut sen :)
mennä, heissan.
kuka liekkään :) Mut heissan!
tietyt tunteet ei jää muilta näkemättä vaik kui hillitsisin
ylipäänsä :)
sanomaan mut en näin MÄ KULTA RAKASTAN SUA NIIIN PALJON, mä sanon kuules kerttu sä oot hyvä tyyppi
tärkeintä kait et se toinen ymmärtää sun välittävän siitä ihan oikeesti soikeesti? x')
KUUROMYKKÄ NIIN TAKUULLA HUOMAA
ja jossei just satu kattoon toiseen suuntaan, kun sä vilautat sun rakkaushymyy xD
rakkaushymy? se todella loistaa kuin naantalin aurinko
mä arvasin :) naantalista tuli mieleeni, onkohan siellä pouta?
En höpise tunteistani kaikenaikaa. Hankalaa se ei ole eikä johdu luontevuudesta tms. en muuten vaan pidä sellaisesta touhusta. Ja ei, ei syyt ole siinä että olen jäänyt vaille rakkautta lapsena tms. vaan siitä etten tykkää touhusta. Luonnekysymys.
Kaiken kukkuraksi lakkaan kuuntelemasta rakkauttaan/tunteistaan jatkuvasti höpöttävää ja sanat menettää merkityksensä. Koko ajan ja heti RAKASTAVA muuttuu mun silmissä niiksi jotka ei edes erottele rakkautta mistään muusta posit. tunteesta vaan ne rakastaa niin pirusti kaikkea koko ajan.. jäätelöö, jokaista pusukaveria jne. Siinä kun toinen huohottaa kymmenennen kerran että "raKaStan sUA!!" niin totean vaan että jaa, tuleekohan telkasta mitään kivaa tänään?. Niin että hokijaa sanomisia en siis edes arvosta enkä juurikaan noteeraa. Jos on oikein helkkarinmoinen höpöttäjä tms niin suosittelen rauhoittavia välillä ettei sekoa sukkiinsa :O
Parasta ja uskottavampaa se on kun tulee sydämestä silloin tällöin.
Erot tulee luonteesta.
alituiseen rakastan sua jankuttava ihminen tuntuu sille, että se todistelee sitä itelleen tai toisille tai sekä että. Silloin tällöin just hyvä :) just sillon kun sille tuntuu.
Sun nimimerkkisi vaikuttaisi mielestäni palstajutuista pääteltävän luonteenkuvan perusteella harvinaisen umpimieliseltä ja psykologista älyä taitamattomalta tyypiltä...Luultavasti et ole kovin sosiaalinen ja lisäksi varmaan aika kaavoihisi kangistunut siten, että olet aina viettänyt elämäsi yhdenlaisten "samanlaisten" ihmisten seurassa. Et ole spontaani tunne-elämässäsi.
minulta tunteista puhuminen. - Tai sitten niitä vain ei ole koskaan ollut... ;)
Sen sijaan voin kirjoittaa sähköpostin tai lähettää tekstarin, mutta puhua en osaa. - Jotenkin mulla on myös sellainen fiilis, että on kauhean vaikea uskoa toisenkaan vakuutteluja tunteistaan. - Siinä mielessä puhutut sanat eivät ole minulle tärkeitä.
kerro?
vai ei ole ollut. Tota nyt en uskois taas hetkeekään :) Ei kaikille vaan oo yhtä helppoo eikä ees tarpeellista. Tässäkin hyvin näkee kuinka erilaisia ihmisä maailmassa on tänki suhteen...
Itellä teot ratkasee, mutta sanat menee kivasti tekoja tukien. :) Mut ensisijaisia on kuitenkin ne teot, jos ne on kaikkea muuta kun mitä rakkaudeksi tulkitsen, voin kyllä pistää bänks. Mut ommusta kiva kuulla kun muru sanoo et se rakastaa mua, en voi kieltää sitäkään :) Vaikka kyllä mä sen läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :)
"...läheisyydestä sen tunteen jo aistinkin. Ja katseesta nään :) "
- Se on minulle tärkein. - Jopa välttämätöntä ;)
ET TYKKÄÄ MUSTA, NIIN KYLMÄNÄ KATSON SILMIIN JA TOTEAN, TIEDÄN
noita juttuja ei sanoilla korvata :) Jotta voin olla samaa mieltä.
et sitten ookkaan yhtään narsistinen tapaus x'D Ei vaan kyllä tota meilläkin harrastetaan...ja viellä ihan pokalla tosiaan. Koska niihän se on...tiedetään.
ja sanoa, valitettavasti tämä tunne ei ole molemminpuolinen
toi olis julmaa ellei se olis totta :(
katsoa viileesti takaisin ja todeta, uskotko yksipuoliseen rakkauteen.
siis testailet? Ja entäs jos toinen vastaa et uskotko, mä saan sut rakastumaan? Mitä sä siihin sitten sanot takasin?
ja osoittaisin sormella mahaani, nääs tie miehen sydämmeen käy vatsan kautta.
miehen sytämmeen käyp massun kautta :) Nih se taitaa olla.
Jaa ? Onpas uteliasta menoa taas, mutta mikäs siinä... Vastaan kysymykseesi, että eniten olen ehkä luonteenkuvaltani harkitseva ja useimmiten muiden ihmisten luonnettani kuvannut termi on ollut "järkevä" tai "hauska", eli mut tunnetaan fiksuna ja huumorintajuisena niiden keskuuudessa, jotka mut tuntee. Avoimuus ja hyväntahtoisuus on aina ollut erityisen leimallista mulle ja vanhemmiten olen tajunnut, kuinka paljon sillä todellisuudessa olen saattanut itseäni loukatakin, naivissa kuvitelmassani, että kun itse tahtoo muille vain hyvää, hekin tahtoisivat vain pelkkää sitä samaa minulle ja ajattelisivat etujani, mikä kuitenkaan ei ole maailman realiteetti aina. Sinänsä en ole "tyhmä", mutta laskelmointi on minulle hyvin vaikeaa.
Ne valitsen ja testaan kyllä todella tarkkaan, jotka ystäväpiiriini pääsevät, eli sikäli en ole mikään ns. kaikkien kaveri, vaikka small- talkistani joku kenties jossakin ehkä jotakin sellaista saattaisi päätelläkin. Kammoan tuppisuita, mutta ihailen hiljaisia ja vahvoja persoonia. Luottamukseni voi menettää vain kerran, eli sikäli en ole kovin avoin ihminen, vaan salakatkera, joka mieluiten nuolee kaikki haavansa yksin ja kärsii yksin, jos kärsiä pitää, vaikka omaan tiedon, että ystäväni jakaisivat tuskani ja lohduttaisivat minua heti ja aina, kun missä vain asiassa vain henkistä tukea tarvitsen.
Vahvuus on aina ollut verbaliikka ja halu oppia.
eli sä olet ns. hiljainen kärsijä joka hymyilee läpi kyynelien?
Vähän ehkä joo. En ikinä korostaisi kenellekään, että joudun käymään labroissa lääkärin eilen kertoman mukaan jatkossa kerran kuukaudessa, ettei sytostaatit vedä kroppaani paskaksi ja henkeäni veks.:) Kun ei näy ulospäin ja kun olen terve. Pelon kanssa elän tavallaan aina.
et käy töissä?
Sulle ei kuulu, että käynkö minä töissä vai en. Ja ylipäätään mikään henkilökohtainen ei osaltani kuulu sinulle. Röyhkeää kommentointia sinulla ja osoitan tässä harvinaista jalomielisyyttä edes vastatessani vittuiluusi, koska sähän ilmiselvästi personoit satunnaista kirjoittajaa ja riittävän älykkäitä ei palstalla tarpeeksi havaitusti ole, että edes sen tajuaisivat, mutta voin kertoa, että en ole statukseltani työtön, mikäli(?) sellaisiin vihjaat. Minulla on hirveä paine niskassani: jos notkun kirjoittamassa kaltaisellesi pösilölle, on se sentään toki oma valintani ja omaa idiotismiani ajan haaskauksen kannalta, mutta leimautumista jurpojen nettikiusaajien keskuuudessa julkisella keskustelupalstalla en tosiaankaan itse ole valinnut. Minä en jokatapauksessa ole mikään soppalaluukkujen kuluttaja, eli mene vittuun, mikäli tarpeesi ahdistella ihmisiä nousee kyseisenlaisesta olettamasta. Älykäs ei olettaisi mitään, ei missään.
jotain tiedän sairauksien kanssa elämisestä, koita jaksaa mutta elä liikaa sulje sisälles. :)
tommoisia eroja ei edes omalla kohdalla oo.
Joskus on tunne että voi olla täysin avoin.
Joskus että ei kannata, maaperä ei otollinen. vielä.
varmaan löytyy oikee maaperä :)
on helppo puhua positiivisista tunteista, mutta negatiivisista vähän vaikeampi.
varmaan just noin päin...
olette jo huomanneet kohdallani kumpaan säkkiin kuulun.
Eron syyt tässä asiassa kuuluu näin = vaiteliaampi on elämää kokenut entinen optimisti!
mut optimististä pessimistiksi ei taas kannata. Mielumminkin realisti :)
Periaatteessa työssä ja julkisesti olen aika pokerinaama, hillitsen kaikki ylenpalttiset tunteen purkaukset. En purskahda helposti itkuun tai edes nauruun suuressa porukassa. En kuvaile tuntemuksiani mitenkään voimallisesti, vaikka saatankin kertoa niistä. Tämä on ehkä lähtöisin jostain yläasteajoilta (koulukiusaaminen) mutta olen siitä oikeastaan kiitollinen. En edes halua olla liian "paljas" tunteiltani vieraammille ihmisille.
Mutta läheisten, turvallisten ihmisten ympäröimänä nauran, itken ja suutun aika spontaanisti. Mun lapsuudenkodissa on etenkin myönteisiä tunteita näytetty aina avoimesti, halailtu ym. Kielteisiä ei niinkään. Olen opetellut aikuisiällä suuttumaan.Tunnetilani myös muuttuvat nopeasti. Myös sanallisesti ilmaisen tunteitani heille, ottaen huomioon kuitenkin aina puhekumppanin ja hänen tapansa kommunikoida. Parhaiten osoitan myönteisiä tunteitani kuitenkin eleillä, teoilla, kosketuksella:)
Luulen, että erot johtuvat ihmisen historiasta. Lapsuus ja nuoruus on yksi, seurustelusuhteet toinen voimakkasti vaikuttava asia.
Mahdat olla rasittava.... En koskaan ole tajunnut ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa. Nauran vaikka kohteliuaisuudesta. Itselläni nauru tulee spontaanisti, mutta ei ikinä loukkaaamistarkoituksessa. Näen aina, kuka tykkää kun nauran ja häpeän jos nauran, jollei joku pidä siitä.
Ymmärrän toki kokemuksiasi, jos olet kiusattu. Itse en varsinaisesti ole ollut sitä koskaan, mutta kyllä kärsin aikoinaan väärässä seurassa liikkumisesta. Yläaaste-ikäisenä jotkut tuntemattomat muistumieni mukaan vihasi mua mielikuvien perusteella, mutta kyllä mulla aina oli kavereita. Ainoa kerta kun jouduin kiusatuksi, oli omien entisten ystävieni taholta. Tossa kun muutama kuukausi sitten näin yhdenkin niistä, häpesin vilpittömästi sitä, että mun oli vaikeaa kätkeä inhon ilmettäni. Pelkäsin ja häpesin aidosti, että se näkyisi ulospäin, kun en halua ketään ihmissielua tässä maailmassa loukata. Tavallaan olen kyllä aina nauranut joillekin, kun tiedän ettei mulla ole mitään yhteistä ainakaan r*nkkareiden kanssa, jotka koko ikänsä asuvat samassa paikassa ja joille olen ikuisesti viistoista-vuotias ja sikäli kiinnostava. Sääli tulee jos näen, että jollekulle ei oikeasti ole tapahtunut mitään sen jälkeen, kun viimeksi tapasin.
et jossain voi olla aidosti sitä mitä on, tunteineen kaikkineen. Ettei hajoa :) Historialla on varmasti osuutensa ja sillä miten asioita oppii käsittelemään ja työstämään. Oivallus on tässäkin yks tärkee juttu.
...jos on vaikka huonoja kokemuksia tunteiden kertomisesta, niin sitä osaa sitten jatkossa pitää suunsa kiinni.
eiks ole koko hankalaa olla hiljaa vaan muiden mieliksi? :)
...vituttaa, niin että tekis mieli sanoa jotain.
no sano! Elä nyt kaikkee sisääs pakkaa, sä hajoot tolla menolla.