tukistaminen väärin? Saako lasta tukistaa teidän mielestä, jos lapsi ei puhetta usko? Missä kulkee fyysisen kurinpalautuksen raja sun mielestäs? Entäs saako suusanallisesti uhkailla sun mielestä lasta vaikkapa just selkäsaunalla? Ajatuksia/kokemuksia/näkemyksiä...
Onko
BlueNightSatin
23151
0Äänestä
Vastaukset 23
Vanhimmat
toiseen ei kurillisista syistä kosketa kuin suojelutarkoituksessa, eli holdaamalla. Mun mielestä eristys on äärikeino, koska yleensä toisen reviirille meno on huomion hakemista. Penkitys ja holdaus toimii paremmin kun teko-teosta. Lapselle on myös opetettava, ettei ketään kosketa luvatta.
Toteutumattomalla uhkauksella ei ole merkitystä, koska hyvin pieni lapsi oppii aikuisen 'vain puhuvan', ja sama jatkuu kenties sukupolvelta toiselle, ja k.o. toiminta on henkistä väkivaltaa.
mieltä sä olet vanhasta sanonnasta, joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee? Ite en pientä tukisusta pitäs pahana, jossain tilanteissa. Eläimetkin nyppäsee mukuloitaan. Mut kasvattaako fyysinen kurinpalautus vaan uhmaa ja sisukkuutta....vai meneekö kaaliin oikeesti NYT LOPPU se toopeilu...
kukaan mut tunteva ei sanois mun mukuloitten kasvavan kuritta, yleensä olen kuulemma liiankin tiukka. Pysäyttäminen on hyvin toimiva terveilläkin lapsilla. Katse silmiin ja napakalla äänellä kommentti toiminnasta.
toimii kyllä ja puhuminen siinä vaiheessa, kun vastaanotin on päällä ja kykenevä vastaanottamaan. Muutenki lapsista tarttis saada omilla aivoillaan ajattelevia, et ne oppis ite puntaroimaan tekemisiään jne. Ite oon saanu tukkapöllyä ja remmiäkin ainaki kerran, risuakin muutamia kertoja. Emmä siitä kaunaseksi tullu, mutta tukkapöllyt ja nurkassa seisottamiset oli kyllä ihan turhia mun kanssa. Tukistamisesta tuli vaan fiilis, ähähä tukista lisää ei tunnu missään ja nurkassa tulin kysyneeksi, tartteeks mun kauanki täällä olla, kun ei tääl ole mitään tekemistä. Eli ei noi toimi...
satutettu fyysisesti, oon saanut väistellä keittiöjakkaroita ja milloin mitäkin, kattilaa en onnistunut väistämään se pamahti selkään.
uhkailuakin oli, jos et tee sitä sun tätä niin äitini joko uhkas itsensä tappamisella tai lemmikkini lopettaisella.
ei noi musta yhtään parempaa ihmistä tehneet
kiivasta kasvatusta tommonen :( Mutta on sulle ainakin kiivaus ja uhma sitten siitä kehittynyt? Vai ootko eri mieltä?
taivas :(
ja niin on kaveritkin
ja sitä paitsi tukistamiseen sortuva aikuinen menettää auktoriteettinsa.
Valtapeliä, lapsi niskan päällä jos onnistuu provosoimaan.
Nimenomaan.
provosoinut vaan aikuinen provosoituu kuten pidä tunkkisi vitsissä,näin oli mun kotona.
välttämättä menetä. Muistelen mua tukistaneen joskus muutaman kerran, meni jakeluun mut sitten kun tukistaminen toistui useemman kerran, sitten meni auktoriteetti. Eli ei ehkä parista kriittisemmäst kerrasta mee viellä auktoriteetti, se vaan pysäytti. Mut totta se muuttuu lapsella äkkiä provosoinniksi...ja huomionhakuun saa silläkin potkua.
ei ole kyse vanhemmasta, joka olisi kasvanut aikuiseksi. Onhan niitä, mutta kierteen voi katkaista.
en hommaa lasta :)
yksinäinen vanhuus?
eläväni vanhukseksi asti
koskaan sitä suunnittelekaan.
Niille jotka pitemmälle jaksaa, on luvassa ylimääräiset suosion päivät vanhainkodissa.
Tukistaminen on kaikissa tapauksissa väärin. Raja kulkee nollatoleranssissa. Kaikenlainen uhkaileminen on henkistä väkivaltaa ja ehdottomasti kiellettyä.
eli ei ikinä koskaan milloinkaa, eikä missään tilanteessa? Hyvä jos se ilman aina onnistuu ihan kaikkien kanssa. Se olis upeeta. :)
taitaa olla nykylain mukaan rinnastettavissa pahoinpitelyyn ja siinä mielessä lainvastaista.
- Mutta muistan eräänkin tytön, joka päiväkotiaikanaan teki äidilleen äitienpäiväkortin, johon tädit olivat kirjoittaneet lapsen ajatelmia siitä, millainen hänen rakas äitinsä on.
"...Äidillä on pitkät kädet, joilla hän ylettyy hyvin tukistamaan..."
- Se kolautti tätä äitiä sen verran, että hän taisi siirtyä jatkossa sanalliseen ojentamiseen.
oli aika paha, jos lapsella tollasta päällimäisenä mielessä :( Myös uhkailu on jo sinällään asia, josta voidaan saada huomautuksia aikaan.
suotavana. Jos ei kersaa saa muuten kuriin, niin aina voi uhkailla kaikilla raamatun vitsauksilla, mutta tarvittaessa alahuulen saa väpättämään tehokkaimmin matalalla ja tiukalla äänellä annettu henkinen lupiska. Perustelut pitää myös muistaa kertoa ja olla muutenkin johdonmukainen.
Kiljumalla ipanalla kurkku suorana ei saa mitään aikaan. Ei kannata laskeutua lapsen tasolle, jos niitä yrittää kasvattaa. Silloin menettää auktoriteettinsa ja peli on menetetty.
helvete ei raamatulla x') Pois siitä iän ikuisesta herran peleko on viisauden alku pelottelusta. Juu-u perustelut justiinsa ja johdonmukaisuus yleensä uppoo ellei oo perustavaalaatua vajetta vastaanottimessa. :)