Jos ajatellaan, mitä ooppera on, niin sehän on draamallisen tekstin eli libreton kääntämistä musiikiksi.
Ooppera on näytelmä, jossa kohtaukset ovat musiikin kielellä esitettyjä monologeja/dialogeja. Orkesterin aloitusta eli alkusoittoa lukuun ottamatta kyse on siis teatterista siinä missä musiikistakin.
Mikä tekee oopperoista kuten Aida ja Figaron häät suosittuja? Tietääkseni yksinomaan yleisön valinta ja näkemys. Mitä väki haluaa katsoa, sitä esitetään. Jos yleisö viihtyy oopperayleisössä ja tämä ei rajoitu vain tiettyyn aikaan, vaan suosio jatkuu, syntyy oopperasta paljon cd:llekin päätyviä tulkintoja. Suosituista teoksista kirjoitetaan esseitä. Niiden asema vakiintuu, koska kriitikotkin noteeraavat ne - ja yleisö seuraa sitä, mistä ammattilaiset kirjoittavat (ja ammattilaiset kirjoittavat siitä, mistä yleisö pitää).
Käsittääkseni esimerkiksi Rossinin oopperoita moni erittäin arvostelukykyinen pitää maineeseensa nähden jopa huonoina. Pikkuporvalliselle yleisölle säveltäjän nimi merkitsee aika paljon: ja Rossini eittämättä on iso nimi. Lisäksi hänen oopperoissaan on helpohkoja sävelkulkuja ja viihdenälkäisille moukille runsaasti avintoa.
Sitten on Schubertin oopperat, joita ei juuri koskaan esitetä, mutta joista moni on kirjoittanut että niiden musiikki on aivan ensiluokkaista oopperamusiikkia. Jossain oppaassa luki, että niiden musiikillinen materiaali on lumoavaa, mutta teatteriesityksen kannalta teokset ovat huonosti suunniteltuja. Luultavasti Schubertin oopperat eivät tarjoa kovin erikoista visualisoitavaa. (toisin kuin Wagnerin oopperat, efektitäyteiset spektaakkelit, jotka ovat suosittuja kaikkialla missä ooperaa esitetään).
Onko niin, että yleisön kyvyttömyys valita oopperaa ja paskat kriteeriot, kuten viihdyttävyys ja helppous, ovat itse asiassa vääristäneet oopperan historian? Onko oopperasäveltäjänä Schubert muka huonompi kuin suositummat Rossini ja Verdi?
Tunnetusti Mozart osasi yhdistää näyttämötaiteellisen ja musiikillisen. Moni, joka käy katsomassa jonkunhänen da Ponte -trilogiastaan, ei ymmärrä teoksen musiikillisesta arvosta mitään. Mozart ei ole household-nimi turhaan. Onko joku muu sitä turhaan tai olematta sitä vaikka ansaitsisi olla?
Kuinka tärkeää on teatteri suhteessa musiikkiin? Se ratkaisee kai Schubert-kysymyksenkin.
Ooppera on näytelmä, jossa kohtaukset ovat musiikin kielellä esitettyjä monologeja/dialogeja. Orkesterin aloitusta eli alkusoittoa lukuun ottamatta kyse on siis teatterista siinä missä musiikistakin.
Mikä tekee oopperoista kuten Aida ja Figaron häät suosittuja? Tietääkseni yksinomaan yleisön valinta ja näkemys. Mitä väki haluaa katsoa, sitä esitetään. Jos yleisö viihtyy oopperayleisössä ja tämä ei rajoitu vain tiettyyn aikaan, vaan suosio jatkuu, syntyy oopperasta paljon cd:llekin päätyviä tulkintoja. Suosituista teoksista kirjoitetaan esseitä. Niiden asema vakiintuu, koska kriitikotkin noteeraavat ne - ja yleisö seuraa sitä, mistä ammattilaiset kirjoittavat (ja ammattilaiset kirjoittavat siitä, mistä yleisö pitää).
Käsittääkseni esimerkiksi Rossinin oopperoita moni erittäin arvostelukykyinen pitää maineeseensa nähden jopa huonoina. Pikkuporvalliselle yleisölle säveltäjän nimi merkitsee aika paljon: ja Rossini eittämättä on iso nimi. Lisäksi hänen oopperoissaan on helpohkoja sävelkulkuja ja viihdenälkäisille moukille runsaasti avintoa.
Sitten on Schubertin oopperat, joita ei juuri koskaan esitetä, mutta joista moni on kirjoittanut että niiden musiikki on aivan ensiluokkaista oopperamusiikkia. Jossain oppaassa luki, että niiden musiikillinen materiaali on lumoavaa, mutta teatteriesityksen kannalta teokset ovat huonosti suunniteltuja. Luultavasti Schubertin oopperat eivät tarjoa kovin erikoista visualisoitavaa. (toisin kuin Wagnerin oopperat, efektitäyteiset spektaakkelit, jotka ovat suosittuja kaikkialla missä ooperaa esitetään).
Onko niin, että yleisön kyvyttömyys valita oopperaa ja paskat kriteeriot, kuten viihdyttävyys ja helppous, ovat itse asiassa vääristäneet oopperan historian? Onko oopperasäveltäjänä Schubert muka huonompi kuin suositummat Rossini ja Verdi?
Tunnetusti Mozart osasi yhdistää näyttämötaiteellisen ja musiikillisen. Moni, joka käy katsomassa jonkunhänen da Ponte -trilogiastaan, ei ymmärrä teoksen musiikillisesta arvosta mitään. Mozart ei ole household-nimi turhaan. Onko joku muu sitä turhaan tai olematta sitä vaikka ansaitsisi olla?
Kuinka tärkeää on teatteri suhteessa musiikkiin? Se ratkaisee kai Schubert-kysymyksenkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
asian ytimessä.
Mun mielestä musiikkiteatterissa näyttely ja musiikki kuuluvat olla tasapainossa. Hyvä ooppera antaa työryhmälle mahdollisuuden tehdä oivaltavaa ohjausta samalla kun musiikki on toimivaa ja hyvin tehtyä. Mozart oli munkin mielestä kaikessa tasavahva. Mun mielestä taas Haydnilla on teatterillisesti oikein herkullisia oopperoita, mutta musiikki jää valitettavasti vähän kököksi. Ei vaan ole niin taidokkaasti tehtyä musaa, melodiat pomppii vähän miten sattuu, eikä ole niin k'äytännöllistä laulettavaa/soitettavaa muutenkaan. Ei huonoa, mutta ymmärrän miksi sitä ei oikein tehdä. Mutta sanotaan, että jos haydnin oopperaa haluu tehdä niin siinä on pakko olla ihan perkeleen hyvä ohjaaja. Mozartin oopperaa voi tehdä huonommallakin ohjauksella ja silti se vielä menee. En ole nähnyt livenä Schubertin oopperaa, mutta uskon että ne ovat jääneet takavasemmalle ihan käytännöllisistä syistä. Eli ei välttämättä ole niin käytännöllistä esitettävää tai muutenkaan erityisen kiinnostavaa aiheeltaan. Varmasti se on myös oravanpyörä; on riskaabelia ottaa pölyttynyttä Schubertin oopperaa esitettäväksi, kun kukaan ei ole moisesta kuullutkaan ja mielummin kiinnostaa katsoa tuttu ja turvallinen Jevgeni Onegin tai muu vastaava pettämätön klassikko. Näinä klassisen musiikin epäseksikkyyden aikoina ei liene taloudellisesti fiksua ottaa riskejä myymättömistä lipuista. Näin se on pakko tehdä... ainakin suomessa. Jossain saksan sadan oopperatalon joukossa voisi olla taas hyväkin erottautua kokeilevalla ohjelmistolla. Sanoisin, että me klassiset muusikot ei voida syyttää yleisöä siitä ettei skenessä nähdä mitään uutta. Mitäs olemme jämähtäneet paikoillemme emmekä osaa houkutella yleisöä muulla kuin museokamalla. Ei kuitenkaan vaivuta masennukseen. Keski-euroopassa on ollut meneillään oopperan renessanssi viimeiset 10 vuotta. Voisiko se tuoda suomeenkin uusia tuulia tuoden raikkaita ohjauksia, uutta yleisöä ja lopulta unohdettuja oopperoita?
Mua kyllä kiinnostaisi Schubertin oopperat!