Olen kakskyt ja risat ja....sinkku. Kuvittelin nuorempana, että olen jo parikymppisenä naimisissa ja minulla olisi lapsia. No, tilanne on se, että työpaikka löytyy, oma koti löytyy ja kaikki on muutoinkin kunnossa. Elämä on tasapainossa, mutta tähän mennessä, kukaan tapaamistani miehistä ei ole ollut se oikea. Jaksan silti haaveilla elämäni rakkaudesta, miehestä, joka tulisi ja hyväksyisi minut sellaisena kuin olen ja kenet minä voisin hyväksyä juuri sellaisena valloittavana persoonana kuin hän on. Missä tällainen mies on? Ja mistä hänet löytää? Olen mielestäni vielä nuori, niinkuin muutkin ovat sanoneet, mutta silti...tuntuu, että kelloni tikittää ja haluaisin "asettua aloilleni", elää elämää, arkea toisen ihmisen kanssa, joka omaa samat arvot ja joka haaveilee samoista asioista kuin minä. No mistä minä haaveilen? Ehkä ihan perusihmisen haaveita; omakotitalo tai rivitalo, noin kolme lasta ja jotta saisi elää terveen ja onnellisen elämän. Jostain syystä onnellisuus mielestäni koostuu siitä, että on läheisiä ihmisiä ympärillä ja siksi haaveilen lapsista. Sellaista miestä näyttää vain olevan aika vaikea löytää, joka oikeasti haluaisi lapsia ja perustaa perheen. Asioista kyllä puhutaan, mutta teot ovat muuta.
Mistä löydän samanhenkistä seuraa? Mistä löydän elämäni miehen? Kertokaahan kokemuksianne!
Mistä löydän samanhenkistä seuraa? Mistä löydän elämäni miehen? Kertokaahan kokemuksianne!
Vastaukset 15
Vanhimmat
20 ja risat... Moni löytää kumppaninsa nykyään vasta yli 30-vuotiaana tai jopa vanhempana. Voipi olla, että aikuistumista vähän tarvitaan.
Jotkut kyllä tosiaan eivät löydä koskaan ketään ja moni niistä löydön tehneistä elää onnettomina, joten kannattaako tuollaisia hirveästi miettiä, kun aikansa kuluksi voi tehdä muutakin. Sitten, kun ikää alkaa olla 30 ja huomaat, että tilanne on sama, laita treffi-ilmoitus nettiin tai jotakin.
On se kumma että jollain kaksikymppisellä on noin kova kiire perhettä perustamaan. Nauttisi nyt vaan rauhassa nuoruudestaan ja vapaudestaan. Kun se perhe joskus sitten on, niin ei sitä enää saa tulla ja mennä niin kuin haluaa. Silloin voi jopa kaivata sitä entistä sinkkuelämää, kun sai elää vapaammin. Minun kokemukseni mukaan mitä nuorempana sitoudutaan ja pariudutaan, sitä huonommin suhde kestää, kun sitten kolmenkympin tai neljänkympin kriisissä lähdetään hakemaan sitä kesken jäänyttä nuoruutta. Mielummin kannattaa elää se nuoruus kunnolla loppuun ja pariutua hiukan vanhempana, niin suhde voi jopa kestääkkin.
Olen kolkyt ja risat ja kello tikittää.
En osaa sinua neuvoa mitenkään.
Toivottavasti et ole yhtä huonossa
tilanteessa samanikäisenä.
Oletko ollut sitten kovin aktiivinen? Kyllä kunnollisia miehiä on. Heidät pitää vain etsiä itse, jos muuten eivät tuuppaudu elämääsi.
Joo ja lehmät lentää.... Olisko tällekin päivälle joku hyvä lohkaisu?
Jos oikeasti olet sitä mieltä että haluat perustaa perheen jo nyt ja olet oikeasti valmis siihen henkisesti (lapsia ei voi palauttaa), niin ota yhteyttä about kolmekymppisiin miehiin. Heistä moni on jo siinä vaiheessa elämäänsä, että olisi valmis perustamaan perheen.
Jos olet alle 25v, niin karu totuus on, että hyvin harva ikäisistäsi miehistä (tai naisistakaan) haluaa vielä perustaa perhettä. Vaikka haluaisi, niin voi hyvin kyllästyä jo vuoden sisään, kun täytyisikin vielä mennä ja bilettää, kun kaveritkin niin tekee. Sittenpähän huomaat olevasi yh.
Jos siis voisit kuvitella olevasi itseäsi hiukan vanhemman miehen kanssa, niin heissä alkaa jo olemaan sitoutumiskykyisiä. Ei silti kannata alkaa heti vauvasti puhelemaan, vaan tutustua ensin hiukan mieheen ja siihen onko hän kykenevä isäksi, eikä keskittyä vain miehen ulkonäköön yms.
Menin naimisiin 20 v ja olemme vielä 40 vuoden jälkeenkin yhdessä ja onnellisia.
Lapset hankin heti ja olen onnellinen, että jos elän lähes 100 v, kuten monet suvustani, niin lapseni ovat saaneet pitää äitinsä tosi pitkään.
Omalla kohdallani äitini oli 40 v ja sairasteli, kun olin 10 v, että kehotain kaikkia, jotka ovat kehittyneet henkisesti ja ehtineet hankkia ammatin tai perheen ohella opiskelevat, NUORENA HANKKIMAAN PERHEEN.
Olen edellisen vastaajan kanssa samoilla linjoilla. Melko harva "kakskyt ja risat" mies on halukas vielä hankkimaan lapsia ja asettumaan aloilleen. Näissä asioissa naiset ovat yleensä sen 3-8 vuotta miehiä edellä. Jos sinulla on todella halua alkaa perustamaan sitä perhettä, niin kannattaa ihan suosiolla alkaa katsomaan niitä miehiä jotka ovat jo siellä kolmenkympin tietämissä.
Kyllä teillä on pakollinen vimma vielä lisääntyä tässä ylikansoitetussa maailmassa. Väkimäärä pitäis saada laskuun eikä kasvuun.
Se on taas kerran sitä biologiaa. Lajin kuin lajin täytyy lisääntyä ja täten varmistaa säilymisensä. Ei yksilö voi mitään sille vietille, sori vain.
Kollektiivisessa mielessä on tietenkin päivänselvää, että väkimäärä pitäisi saada laskuun.
Yritin juuri sanoa et päinvastoin, jos laji lisääntyy liikaa se ei säily tai populaatio romahtaa dramaattisesti tavalla tai toisella. Ehkäpä sikainfluessa oli pieni merkki siitä = ylikansoittumisesta.
Mäkään en tajua mikä kiire sulla on? Ehdit olla äiti koko elämäsi, mutta nuoruus on pian ohitse. Nykyään hankitaan lapset usein vasta yli kolmekymppisinä, joten ei sulla ole vielä mitään hätää..Nauti vapaudestasi, matkustele, perheellisen arki ei todellakaan ole niin hohdokasta kuin luullaan...
Ja olen samaa mieltä tuosta, että mitä myöhempään parisuhteen aloittaa, sen paremmin se kestää.
Kyllä mies haluaa nuoren ja kauniin neitsytmorsiamen eikä mitään yli 30 v vanhaa ryppyistä ruutanaa, joka on ollut ties kuinka monen kymmenen miehen pano ja ties kuinka monta suhdetta takana ja tosi on, että mitä vanhempi, sitä vaikeampi on niitä lapsia saada ja kun lapset ovat
murrosiässä, on äiti vaihdevuosissa ja se aika on hemmetin vaikeaa.
Siis älä usko noita seinäruusuiksi jääneitä.
Ota kolmikymppinen mies.
tuolla "hyväksyisi minut sellaisena kuin olen".? Eli millaisena.
Yleensä tuo tarkoittaa tiettyä asiaa, jota en välitä ääneen sanoa.
MISTÄ LÖYTÄÄ SAMANLAISEN MIEHEN KUIN MITÄ ITSE ON NAISENA.....
No, mielestäni sinä et tarvitse muutakuin ihan itsesi seuraa, sillä kukaan täysijärkinen nykyajan nuori mies ei rupea kenenkään naisenketaleen mielen mukaan tanssimaan.
Sellaisiakin on, mutta voi miten säälin niitä miehiä.
Jätä sinä itsekäs ihminen miehet rauhaan.