joku rakastaa `kaukaa`siks että pelkää ettei toinen ookaan täydellinen? :(
Voiko
frost-free
26259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ehkä siten voisi rakastaa kaukaa, että "tajuaa", ettei sovita yhteen, mutta rakastaa silti. Mutta, jos rakastuu, niin suosittelisin kokeilemaan, josko toimis.
sitä voi tajuta tutustumatta?
***
vain että enpä ole koskaan kuullun kenenkään sanovan että en kykene olemaan hänen kanssaan koska luulen että hän ei olekaan sitä mitä luulen..tai että hän on liian täydellinen.
Millaine ihminen sillee vois ajatella? Onko sillä muuten normaali elämä?
itse olla täydellinen, toivoakseen toiselta täyteyttä?
En aina ymmärrä, miksi etsitään itselle täydellistä, sillä sellaista on mahdotonta löytää.
Mutta kuvailemassasi tappauksessa, miksei. Pelko sanelee ehdot ja sitä tietä kulkee se ken uskaltaa tai lopultakaan viitsii.
etsiminen on kivempaa kuin löytäminen :)
todella kivaa, kun palat naksahtaa täydelleen yhteen : ) Etsiminen taas voi olla työlästäkin...
Joidenkin pienten helposti hallittavien asioiden suhteen sitä joskus hakee täydellisyyttä, tällainen voisi olla joku esteettinen juttu tai asia, jonka tiedän osaavani hyvin ja uskallan hakea ns. kaikkein parastani. Sitten taas on mielettömyyttä heittäytyä täydellisyydentavoittelijaksi ihmissuhteissa, tai edes yrittää hakea ulkoisilta JA henkisiltä ominaisuuksiltaan täydellistä ihmistä. Mua häiritsee sellainen ajattelu kovasti.
Täydellisyyttä etsiessä yleisestikin voi kadottaa kokonaisuuden, joka avautuessaan juuri on täydellinen tehden epätäydellisyydestä merkittävän osan itseään… “palapelihajatelma”
Ehkä juttu on siinä, että mikä on yhdelle just perfect,on toiselle vain vähän sinne päin…
Huomaan päivä päivältä luopuvani täydellisistä asioista, ja kummallista kyllä, olo on sen myötä paljon rikkaampi.
Mutta ymmärsin kyllä että tarkoitit “sitä etsimistä” ja mukavaa että nautit siitä : )
Tuskin, mutta joku taatusti rakastaa kaukaa koska pelkää ettei itse ole riittävä.
jos ajattelee et sen suhteen pitäis olla täydellinen jolloin siltä toiseltakin odottaa sitä täydellisyyttä koska ei kestäis pettymystä siitä ettei suhde kestä -->on taas epäonnistunut.
pelkoja tollaset, ei kukaan oo täydellinen. Odotukset on taas henkilökohtaisia, niihin on kenenkään vaikeeta täysin vastata. Jos täydellisyyttä tavoittelee siinä määrin, kun usein täydellisyydellä käsitetään saapi varmaan tyytyä olemaan ihan ittekseen. Jos taas täydellistä on kohdata ihminen ittenään ja kyetä rakastamaan ihmistä sellaisenaan, se on täydellistä. :)
kysymyksees et voi, mutta varmaanki siks ettei kestä pettymyksiä. Eli ei valmis parisuhteeseen mun mielestä. Pettymykset kun vääjäämättä kuuluu elämään ja myös parisuhteisiin. :)
ihminen joka on kärsiny jo paljon pettymyksistä on aikamoinen luuseri mitä tulee Rakkauteen ja parisuhteisiin? Et voisko millään se ettei kestä pettymyksiä olla syy ettei ole valmis parisuhteeseen?
sitähän mä sanoin, ei kestä pettymyksiä, ei oo silloin valmis parisuhteeseen. Ei sen luuseri tartte olla, mut tarttee vaan tajuta ettei voi yleistää. Yhen kanssa pettyy toisen kanssa ei välttämättä pety. Ei oo aina sama kaava. Pitää uskoo itteensä ja mahdollisuuksiinsa eikä jäädä tuleen makaan. :)
Ensinnäkään kukaan ei ole täydellinen, kunhan on sopiva. Siksi toisekseen kaukaa ei voi muutenkaan olla kuin korkeintaan ihastunut itseluomaansa mielikuvaan vieraasta ihmisestä.
logiikalla periaatteessa lähellä tai kaukaa voi olla ihastunut itseluomaansa mielikuvaan. Periaatteessa kun ne mielikuvat on aina omia kuitenkin toisesta ihmisestä. Toinen vaan on mitä on.
mikä todistaa vielä ettei siis voi.
Et jos vaan pelkää ettei se onnistu..
eiks toi ole vähän negatiivinen ajatus että` ihminen on sit mitä se on´?
Mulla on tapana uskoa aika rajattomasti ihmiseen kun mä tutustun siihe..emmä oota silti mitään sen kummempaa mut ei negatiivisuuskaa auta.
se mun mielestä oo vai voitko sä olla muuta mitä olet? Jokaisella on tasan omat mielikuvat maailmasta ja ihmisistä, ne ei silti tartte olla mitenkään realistisia. Ja ne voi olla hyvinki ristiriitaisia tai jopa utopistisia, ei mitenkään totta. Ei tartte olla negatiivinen, miks pitäskään? Mä taas en usko ihmiseen ihan sokeesti. Aika näyttää sitten voiko siihin uskoa vai ei...eikä sekään oo mun uskomisista kii. Ainoo mihin se vaikuttaa on suhteeseen sen toisen kanssa. Mut toi nyt vaan on musta tosi, että aina ihmisellä on oma mielikuva toisista olipa ne kaukana tai lähellä, ja ne voi olla yhtä epätodellisia mielikuvia kummassakin tapuaksessa. Mielikuviin kaikki perustuu ja mielikuvat on aina henkilökohtaisia juttuja, kokemuksia.
Kuten jo sanoin, minä en usko täydellisyyteen vaan sopivuuteen. Jos en tunne jotain ihmistä, ei minulla tietenkään ole todisteita sen enempää sopivuudesta kuin sopimattomuudestakaan. Joten totta kai se voi onnistua.
Mutta minusta täydellisyyden metsästyksestä seuraa vääjäämätön pettymys, koska minä en usko täydellisyyteen. Me olemme inhimillisiä olentoja vikoinemme ja päivinemme. Kun sen hyväksyy kumppanissaan ja suhteessan, ja silti haluaa olla yhdessä, alkaa rakkaus jo pilkottamaan.
Mutta tämä taitaa olla enempi tällaista sanoilla kikkailua.
on kun miehet tekee sen haavekuvan ja joko a) myhäilee itsekseen sen kanssa tekemättä yhtikäs mitään järkevää saadakseen tutustuttua naiseen - vaan yleensä ennemminki pilaa kaiken..sotkee naisen tunteet ja pilaa itsetunnon pompottelulla tai sitten b) tulee rohkeasti lähelle ja alkaa sekoittaa sun ajatuksia ja sorkkia sun aivoja - ne on kai ne "rohkeat"...
t. kaunis vaan ei rohkea nainen
ja lapsetkin luo mielikuvia toisista ihmisistä ja tästä maailmasta. Ei vain miehet. Mut joo käsitän mitä tarkoitat tolla haavekuvan luomisella tässä kohtaan. Haavekuva taas voi olla hiukan eri kun mielikuva, koska haavekuvaan yleensä liitetään just odotuksia. :)
Mielikuvaan ei välttis..
Pompottelu varmaan just murtaa sitä uskoa toiseen ihmiseen tehokkaasti. :(
Kun rakastaa niin toinenhan on silloin aina automaattisesti "täydellinen"
-Lähinnä sitä muuttaa toisen niin ihmeelliseksi että tajuaa ettei itse kelpaa niin ihmeelliselle. Siis oma riittämättömyys vois olla se eka syy.
-Pelkää ottaa yhteyttä tai muuten vaan aloitetta
-Ihastumistunnekkin voi olla lamaannuttava, suorastaan vammauttava ja jos on ihastunut niin ei pysty mitään tekeen muuta kuin juoksenteleen karkuun tms.
noinkin.."Kun rakastaa niin toinenhan on silloin aina automaattisesti "täydellinen" " kyllä :)
Taustalla lienee aina oma epävarmuus kelpaamisesta ja pettymysten välttely..
mutten pelkää pettymyksiä, koska oon jo tän ikänen ja kaikenlaista kokenut :)
muumilaaksoon maama ma maa maa paapapapaapaa... :)
Voisitko?