Ystäväni arvostaa sanojensa mukaan rehellisyyttä eniten elämässä. ´Kuitenkin hän usein saattaa sanoa, että jos rehellisiä ollaan, olet sellainen ja sellainen tarkoittaen negatiivisia asioita. Esimerkiksi hän voisi sanoa, että olet ylpeä ja ylimielinen tai tyly ja epäystävällinen tms. Olen halunnut välttää konfliktin ja tilanteet on olleet sellaisia, ettei mulla ole ollut enempää energiaa alkaa kysellä, että mitä hän sillä tarkoittaa. Joskus olen joutunut väittelyyn ja se ei ole oikein rakentavaa keskustelua, kun hän on tuolla päällä ja minä olen loukattu. Tietysti se loukkaa minua, kun hän vaikka sanoo minun olevan epäluotettava. En tarkkaan ottaen tiedä, mitä hän asioilla tarkoittaa. Olen halunnut jotenkin suojella itseäni siltä, että hän loukkaisi lisää, koska ajattelen, että jos joku voi toiselle tuosta noin vain tokaista tuollaista, hän voi silloin tokaista aivan mitä vain huomioimatta toisen tunteita vain siksi, että olisi omissa silmissään rehellinen. En ole kysynyt. Olen vain todennut sovinnaisesti, että minulla on puoleni ja heikkouteni ja myötäillyt häntä. Tietysti minulla on hetkiä vaikka jokaisesta huonosta luonteenpiirteestä jos niin halutaan ajatella. Silti itse olen ajatellut olevani aivan tavallinen ihminen hyvine ja huonoine puolineen.
Olen loukkaantunut useasti, toisaalta taas itse en arvosta tuollaista käytöstä yhtään, joten toisaalta pystyn pääsemään loukkauksesta nopeasti. Toisaalta tiedän, ettei asiasta kannata jatkaa ja lietsoa riitaa. Olen ajatellut, että liika rehellisyys, jota hän niin arvostaa on minun silmissäni silkkaa tökeryyttä ja ajattelemattomuutta tai tarkoitusta loukata tai mitä sitten onkaan, loukkaavaa se on. Minä itse ajattelisin että vaikka toinen ajattelisi lähimmäisetsä mitä hyvänsä, kaikkea ei kannata sanoa siltikään ääneen edes rehellisyyden nimissä. Miten muut käsittelette tilanteita ja miten tähän voisi suhtautua? Vai pitäisikö ignoorata koko ihminen? Lisäksi mikä voi olla toisen motiivi tokaista muille tämäntyyppisiä asioita?
Ja eniten ihmetyttää se, että voiko tosiaan joku arvo, kuten rehellisyys olla todella niin kirjaimellista jollekin, että hän kokee, että hänen pitää tehdä näin?
Olen loukkaantunut useasti, toisaalta taas itse en arvosta tuollaista käytöstä yhtään, joten toisaalta pystyn pääsemään loukkauksesta nopeasti. Toisaalta tiedän, ettei asiasta kannata jatkaa ja lietsoa riitaa. Olen ajatellut, että liika rehellisyys, jota hän niin arvostaa on minun silmissäni silkkaa tökeryyttä ja ajattelemattomuutta tai tarkoitusta loukata tai mitä sitten onkaan, loukkaavaa se on. Minä itse ajattelisin että vaikka toinen ajattelisi lähimmäisetsä mitä hyvänsä, kaikkea ei kannata sanoa siltikään ääneen edes rehellisyyden nimissä. Miten muut käsittelette tilanteita ja miten tähän voisi suhtautua? Vai pitäisikö ignoorata koko ihminen? Lisäksi mikä voi olla toisen motiivi tokaista muille tämäntyyppisiä asioita?
Ja eniten ihmetyttää se, että voiko tosiaan joku arvo, kuten rehellisyys olla todella niin kirjaimellista jollekin, että hän kokee, että hänen pitää tehdä näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
myös vastaavia kommentteja takaisin.
Esim: "Olet aina sanomassa muista ilkeästi, kohta sinulla on ( taas ? ) kaveri vähemmän."
Ystävälläsi ei vain ole oikein hyvä itsetunto. Jos itsetunto on hyvä, ei ole tarvetta sanoa kenestäkään mitään negatiivistä, vaikka se olisikin totuus.
Tutustuin yhteen tyyppiin, jonka mielestä hänen tulee saada olla oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa. Negatiiviset tunteet ja niiden raju purkaminen seuralaiseen on siis hänestä aivan oikeutettua.
Hänellä on omien ja muiden kertoman mukaan usein riitaa vähän kaikkien kanssa.
Kauan ei oltu tunnetukaan kun alkoi minullekin räyhäämään ja kertomaan erittäin negatiivisia asioita minusta ja persoonallisuudestani. Meni suorastaan ilkeällä tavalla henkilökohtaisuuksiin. Ei suostunut lopettamaan, vaikka monta kertaa pyysin ja pysyttelin itse rauhallisena ja sovittelevana. Haastoi ja lietsoi vain riitaa.
Päätin pitää tyyppiin etäisyyttä. Ystäviä meistä ei siis koskaan tule. En halua lähipiiriini loukkaavia ja ilkeitä ihmisiä, jotka tuottavat minulle jatkuvasti pahaa mieltä.
Mieti, tuoko ystäväsi sinulle enemmän positiivisia vai negatiivisia kokemuksia. Jos positiiviset tunteet eivät ole reilusti, siis huomattavasti voitolla katkaisisin itse välit.
Ainakin puhuisin hänelle tästä loukkaamistaipumuksesta, ettet pidä siitä. Että "etkö tajua, että saathan sinä olla yltiörehellinen, mutta siitä ei välttämättä tykätä ja saatat sillä karkottaa ihmisiä elämästäsi?"
Ja että itse harkitset jo asiaa.
Muistuta myös, ettet itse koe olevasi sellainen, josta tyyppi sinua syyttää ja kumma kyllä ei kukaan muukaan ole sinulle samasta asiasta huomauttanut. Sano, että ehkä henkilön kommentit kertovatkin enemmän hänestä itsestään: hänen negatiivisesta luonteenlaadustaan, siitä, miten negatiivisia huomioita, ajatuksia ja mielipiteitä hän viljelee läheisistään. Todennäköisesti asia on juuri näin. Vaadi myös perusteluja: pöyristyttävää, jos hän perustaa väitteensä täysin tyhjän päälle.
Sanoppa sille "REHELLISYYDEN" nimissä, että hän on loukkaava, tökerö, ajattelematon.... ym.
On sanonta, ettei rehellisyys sulje pois hienotunteisuutta ja juuri sitä ystävyydessä joskus tarvitaan. Ystäväsi on sen asian jättänyt oivaltamatta ja senpä vuoksi sinun pitäisi jonakin hyvänä hetkenä asiasta tarkemmin hänen kanssaan pohdiskella, missä menee raja totuuden, rehellisyyden ja toisen tunteiden kunnioittamisen välillä. Ja miten hän itse kokee, jos sinä sanot omat mielipiteesi hänestä eli onko hän valmis käsittelemään yhdessä myös omia heikkouksiaan, eikä vain sinun.
Tosin minulla on ihan ikioma nimitys ystävällesi: läpsijä. On tietynlaisia ihmisiä, joiden mielestä rehellisyys ja suorasuokaisuus on samaa kuin puuttua toisen ominaisuuksiin, ulkonäköön, käytökseen jne.
Tutustuin viime talvena ystäväsi kaltaiseen läpsijään, joka runsaista ikävuosistaan huolimatta ei ollut ikinä oivaltanut sanojensa ja asenteidensa kielteistä vaikutusta. Hänen seurassaan ei kukaan oikein jaksanut olla ja hän koki olevansa väärin ymmärretty "suorasukaisuudessaan", mutta ketään ei kiinnostanut kuunnella hänen yksipuolisia näkemyksiään muista. Ollakseen suora ja rehellinen se vaatii myös taitoa asettaa sanansa niin, että toinen sen haluaa kuulla.
ole sama asia kuin se, että sanoo, mitä sylki suuhun tuo! Onkohan tuo ystäväsi sinulle jostain syystä kateellinen tms..? Hmm... Vaikea mennä sanomaan, mutta tuosta kirjoituksestasi päätellen olet hyvinkin fiksu ihminen ja osaat käyttäytyä - sellainen saattaa olla tollommalle toverille aika paha pala...
Rehellisyys ei ole sitä, että annetaan tulla tuutin täydeltä palautetta - fiksu ja rehellinen ihminen sanoo vain syystä eikä huuda asioita rumasti julki, vaan sanoo rakentavasti ja todellakin vain aiheesta.
Onneksi en ole törmännyt ystäväsi kaltaiseen ihmiseen lähipiirissäni... Kun mietit, mitä tilanteelle tekisit, niin itse varmaan päätyisin tuohon ignooraamiseen. Ehkä ko henkilö alkaisi sitten miettiä vähän itsekin, mitä ja miten on sopivaa toiselle puhua?!
sana kuvaamaan "ystävääsi" on moukka, jolla ei ole käytöstapoja. Kaukana rehellisestä käytöksestä tuollainen, ja tällaisia ihmisiä nyt vain on useitakin. Itekin olen törmännyt ja kauan katselinkin "kaverini" käytöstä. Usein olin varpaillani, kun ei tiennyt mitä toinen suustaan "rehellisyyksissään" päästää. Tekemisissä en ole enää ollut enkä häntä mitenkään kaivannut. Jos kaverin käytös useimmiten aiheuttaa vain pahaa mieltä, mitä iloa siitä sitten on? Todellakaan kaikki ihmiset eivät ole mukavia toisilleen. Syyt nytovat mitä ovat, mutta toisen huonoa käytöstä ei tarvitse katsella. Antaa loukkaavien ihmisten sitten vain mennä. Kun on ystävyyssuhteista kyse, olen aika kyyninen ja pessimistinen. Ystävänsä kannattaa valita mielestäni huolelella.Omaa vaistoaan toisen vilpittömyydestä kannattaa kuunnella. Jos itseä epäilyttää toisen ystävyys, kannattaa tähän ajatukseen mielestäni tarttua.
Kerro sille espanjalaisesta sanonnasta: "Jos aiot ampua totuuden nuolia, kasta ne ensin hunajaan."
Eli jos aikoo töräytellä totuuksia, täytyy sanansa osata valita tarkoin. Asioita voi sanoa monella tapaa: töksäytellä töykeästi ja rumasti, teräväkielisesti. Tai sitten ystävällisesti, kohteliaasti, hienotunteisesti ja toista loukkaamatta.