siitä, kun aloitit eskarin tai ekaluokan?
Fillaroin aamulla kylille ja näin niitä pieniä reppuselkäisiä matkalla kouluun. Hymyilytti se menemisen tärkeys ja vielä melkein tyhjän repun lepatus tuulessa. Itseäni aikanaan otti pattiin ekaluokan aloitus, kun äiti oli saattamassa. Pikkuveli aloitti samana vuonna eskarin ja äiti talutti meitä kädestä pitäen, vaikken olis tahtonut. Olin iso ja osasin reitin. Veli oli rääpäle ja se itki. Hävetti.. :)
Nykyisin liikennekulttuuri on mitä on. Toivottavasti aikuiset autoineen huomioivat nämä pienet kokemattomat piiperot ja eivät aiheuta vaaraa!
Fillaroin aamulla kylille ja näin niitä pieniä reppuselkäisiä matkalla kouluun. Hymyilytti se menemisen tärkeys ja vielä melkein tyhjän repun lepatus tuulessa. Itseäni aikanaan otti pattiin ekaluokan aloitus, kun äiti oli saattamassa. Pikkuveli aloitti samana vuonna eskarin ja äiti talutti meitä kädestä pitäen, vaikken olis tahtonut. Olin iso ja osasin reitin. Veli oli rääpäle ja se itki. Hävetti.. :)
Nykyisin liikennekulttuuri on mitä on. Toivottavasti aikuiset autoineen huomioivat nämä pienet kokemattomat piiperot ja eivät aiheuta vaaraa!
Vastaukset 10
Vanhimmat
eskarista muistan, kun tyttökaverin kanssa aina hätisteltiin välkillä kahta innokasta poikaa pois pussaamasta, taisin saada silloin trauman siitä ja ensisuudelmaan vierähti aika monta vuotta... Siellä jäi sitten se kielikin kerran siihen aidantolppaan pakkasessa kiinni.
Koulutaipaleesta...naapurin tytön kanssa samalla luokalla ja tais olla melkein samanlaiset koulureput ekalle päivälle varattuna... ihan tarkkaan en muista, reitti oli tuttu ja yhdessä kuljettiin. Jotenkin ne polut on jäänyt mieleen, alikulkukäytävä oli edistystä, joka teki matkasta turvallisen. Sen muistan, että kaikki oli isompaa ja pidempää kuin nyt, kun joitakin aikoja sitten tuolla entisen koulutien varrella pysähdyin : )
Eine nykyajan ekat taida sitä äitiä/isiä enää mukaan huolia, korkeintaan alkupäiviksi, sitten sislivoo...ja kännykät on jo monilla "turvana"...
taida olla ekaluokkalaista, jolla ei vanhempaa olisi mukana kun koulun aloittaa. Toisinpäin on taitanut mennä. Nyky päivänä lapsia ei päästetä itsenäisesti kulkemaan pidempiä matkoja kuin vasta tokalla luokalla. Pyörällä ajaminen kouluun ainakin on kiellettyä vielä ekalla monessa koulussa. Kännykät on lisävaruste.
muistin justiin, mikä oli hitti: sellainen magneettipenaali...vitsi se oli hieno : ) jotkut rinsessat molemmin puolin, vaaleanpunainen. Ja tuoksupyyhekumit. Vaatteita en muista, ei tainneet olla niin tärkeitä silloinkaan.
Ainut vaan, että ne joissain paikoissa alkaa lapset olla kaveripiiritietoisia, ja ilmoittavat etteivät toivo saattajaa mukaan ekan viikon jälkeen : ) Puskavanhemmat sitten pörhältävät hätiin, jos tarve tulee...
Mun lapsuudessa puhuttiin vielä avainkaulalapsista, jollainen hetken aikaa olin itsekin. Sitten tilalle tuli nepparipäivyri.
fiiliksiin kuului sekin, että isosisko ja isot veljet eivät olleet koulun alueella tuntevinaankaan mua :) Mutta vahtivat kumminkin taustalla pärjäämistä. Pari kertaa pääsin vanhimman veljen fillarin tarakalla kyydissä, muuta se jätti mut ennen koulun pihaa kävelemään.
ne isotveljet osaa joskus olla. Sanelee ehtoja vaikka kummiskin tykkäävät : ) mun isoveljeni meni kouluun kun olin 1 v, meidän yhteinen koulutaival ei oikein onnistunut... Siinä suojelussa on puolensa.
vaan kuinka hiirrmusti mua jännitti lähteä kouluun ja samalla olin ihan into pinkona uudesta :) Muistaakseni mulla oli päivän päätteeksi kauhea päänsärkykin :/
Justiinsa tuossa lähikoululla oli näitä pikku tiitiäisiä liikenteessä, siellä näky joku ope ja taxikuski ohjailevan liikennettä ja kattovan et pikkuset pääsee turvallisesti tien yli ja pitkä letka vanhempien autoja noutamassa nappuloitaan :')
käynyt eskaria. Ei sitä varmaan ollut meilläpäin ? - Exä oli käynyt, vaikka on mua pari vuotta vanhempi, joten kyllä sitä siihen aikaankin jo järjestettiin ainakin jossakin päin Suomea.
Ekaluokasta muistan kuulleeni, että ihmettelin ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kuinka I (ii) voi olla joku läksy... - Kaksi viikkoa koulua käytyäni uskalsin itkua tuhertaen kertoa opettajalle, että äiti käski sanoa, että olen jo yli kolme vuotta lukenut suoraan ;)
Kun oma esikoiseni aloitti koulun, jouduin koulun alkua edeltävänä päivänä sairaalaan viikoksi. - Itkin siellä sekä omaa surkeuttani, että sitä kuinka tytär edes pärjää maailmassa näin huonoilla eväillä... - Hyvin on mennyt :)
Ja mietin ihan samaa tänään! :)
Me mentiin porukassa, 7 poikaa samoista taloista ja siis minä. Mulla oli pitkät saparot ja sellainen solkireppu, jonka taskussa oli hevosen kuva. Sekä se niin supertärkeä kaksipuolinen penaali, joka oli loppunut joka paikasta kunnes löysimme sellaisen r-kioskilta. Se oli tärkeää!
Meidän "jengistä" otettiin kuva isolla kivellä koulun vieressä ja jossain se kuva on.
Tuli niin nostalginen olo, kun katselin pieniä koululaisia isoine reppuineen menossa yhdeksään. Pareittain suurin osa. Tytöt kuiskuttelivat, pojat juoksivat. :)
ainakin jotakin.. Ensimmäiset päivät suurin piirtein. Ihan ekaa en täysin selkeästi. Mutta hoitotäti (joka hoiti pikkuveljeäni) toi minut ja samanikäisen tyttärensä kouluun. Jouduimme eri luokalle, mut välitunnilla toki tavattiin. Mulla oli punainen olkalaukku, jossa oli Repe-sorsan kuvan, olin sen itse valinnut:) Jännitti kauheasti. Vieruskaverikseni määrättiin kovaääninen punatukkainen, silmälasipäinen tyttö, jota jotenkin pelkäsin. Opettaja oli ihana, nuori, kaunis lempeällä äänellä puhuva nainen. Hänen nimensä oli Hannele.
Samalla luokalle tuli jo eskarista tuttu kaverini S. Siitä olin tosi iloinen. myöhemmin pääsimme vierekkäin istumaankin, kun hänen vieruskaverinsa halusi minun vieruskaverini viereen :) S on vieläkin tosi hyvä ystävä:)
Kouluun mentiin vaarallisen tien ylitse ja joku rinnakkaisluokkalainen poika jäikin auton alle ja kuoli:( Sen jälkeen rakennettiin alikulkutunneli, jota myöten oli turvallista kulkea..